Perthin kaupungin kaunotar | Page 8

riippuvaan peiliin p?in ja otti kukkarostaan hiukan liinavaatteen kaappeita, pienen haavansa p??lle pantaviksi, Kun h?n niskaltaan ja hartioiltaan ty?nsi pois nahkatakkinsa, olisi ollut syyt? ihmetell? n?iden ruumiin-osien vahvuutta, j?ntevyytt? ja viel? enemm?n ihon valkeutta kaikissa paikoin, miss? ei se, niinkuin k?siss? ja kasvoissa, olisi kolkkojen ilmojen ja vaivaloisen sep?n-ammatin vaikutuksesta ruskeentunut. Nopeasti sai h?n veren tuketuksi liinakaappeillaan, ja muutama tilkka vett? pian poisti kaikki muut j?ljet kahakasta. Sitten h?n k??ntyi j?lleen p?yt??n p?in, jonka ??ress? Katri istui, yh? viel? kelme?n? ja vapisevana, vaikka kuitenkin jo py?rtymyksest??n tointuneena.
"Voitko antaa minulle anteeksi, ett? olen mielt?si pahoittanut kohta ensihetken?, kun juuri olin tullut takaisin? Tuo poika oli hullu, kun minua vihaan h?rsytti, ja min? olin viel? hullumpi, kun tuommoiseen suutuin. Sinun is?si ei minua moiti, Katri; etk? siis voi antaa anteeksi?"
"Miten minulla", vastasi Katri, "olisi valtaa anteeksi antaa, mist? minulla ei ole oikeutta vihastua. Jos minun is?ni katsoo soveliaaksi sallia huoneessansa y?llisi? kahakoita, minun t?ytyy kai niiss? olla l?sn? -- en sit? voi auttaa. Kukaties tein v??rin siin?, kun py?rryin ja sen kautta mahdollisesti keskeytin kauniin tappelun. Minun puolustuksenani olkoon, ettei luontoni sied? veren n?ky?."
"Vai nek?", virkkoi is?, "ovat sinun terveisesi minun yst?v?lleni, joka pitk?lt? matkalta on tullut kotiin? Yst?v?lleni -- niink? sanoin? -- ei -- omalle pojalleni. H?n on juuri pelastunut tuon mokoman konnan murhakynsist?, jonka huomenna aion potkaista ulos talostani -- ja sin? kohtelet Heikki?, ik??n kuin h?n olisi tehnyt v??rin, koska h?n viskasi poikemmaksi k??rmeen, joka h?nt? oli pist?m?isill??n!"
"Ei ole minun asiani, is? kulta", vastasi Perth'in Kaunotar, "p??tt?? kumpi oli oikeassa, kumpi v??r?ss? t?ss? t??niltaisessa kahakassa; enk? my?s tarpeeksi selv??n n?hnyt mit? tapahtui, voidakseni sanoa, kumpi p??lle karkasi, kumpi vaan itse?ns? puolusti. Mutta varmaankaan ei meid?n yst?v?mme Heikki voine kielt??, ett? h?nen el?m?ns? tie k?y alin-omaisten riitojen, tappelujen ja verenvuodatusten kautta. Ei h?n voi kuulla yhdest?k??n miekkamiehest?, kadehtimatta sen mainetta, eik? voi olla koettamatta sen urhoutta. H?n ei voi n?hd? mit??n tappelua, itsekin hy?kk??m?tt? keskelle k?sik?hm??. Jos h?n kohtaa yst?v??, niin h?n sen kanssa tappelee rakkaudesta tai kunniasta; jos kohtaa vihollista, niin tappelee vihan ja koston t?hden. Ja niiden miesten kimppuun, jotka eiv?t ole h?nen yst?vi??n eik? vihollisiaan, h?n k?ypi, siit? syyst? ett? he ovat t?ll? tai tuolla puolella jokea. Jokainen h?nen p?iv?ns? on tappelup?iv?, ja ep?ilem?tt? h?n viel? unissaankin jatkaa tappelujaan."
"Tytt?reni", moitti Simo, "sinun kielesi liikkuu liian liukkaasti. Tappelut ja taistelut ovat miesten asia, ei naisten, eik? sovi tyt?n niit? pit?? mieless??n tai kielell??n."
"Vaan jos n?in raa'asti tapellaan ja taistellaan meid?n l?sn?-ollessamme", sanoi Katri, "on v?h?n liika vaatimus, ett? meill? olisi muuta mieless? ja kielell?. My?nn?nh?n sen, is?-kulta, ett? t?ll? urhokkaalla Perth'in porvarilla on paras syd?n kaikista, jotka meid?n kaupungin muurien sis?ss? sykkiv?t -- ett? h?n mieluummin poikkeisi sata askelta syrj?lle tielt?ns?, ennen kuin tallaisi matoa -- ett? h?nen olisi yht? mahdoton ilkivaltaisuudesta tappaa h?m?h?kki, kuin jos olisi sukua Bruce kuninkaalle[6] -- Jumala h?nelle suokoon ikuisen autuuden! -- ett? h?n viimeisess? tappelussaan ennen l?ht??ns? taisteli nelj?? lihamiest? vastaan, est??kseen heit? surmaamasta koira-parkaa, joka h?rk?tappelussa oli itse??n pelkurimaisesti k?ytt?nyt, ja ett? h?n t?in tuskin vaan pelastui samasta kohtalosta, josta h?n tahtoi koiraa varjella. My?nn?n min? my?s, ett? k?yh? ei koskaan kulje t?m?n varakkaan asesep?n talon ohitse, saamatta ruokaa ja rahaa h?t?ns? avuksi. Mutta mit?s hy?ty? siit?, ett? h?n n?in auttaa orpoja ja leski?, jos h?n taas itse saattaa yht? monta lasta ja vaimoa n?lk??n n??ntyviksi orvoiksi ja itkeviksi leskiksi?"
"No, mutta, Katri, kuules toki sananen, ennenkuin yst?v??ni vastaan jatkat noita loppumattomia moitteitas, jotka tosin kuuluvat hiukan j?rjellisilt?, vaan todentodella ovat ristinriitaiset kaikelle, mit? me ymp?rill?mme kuulemme ja n?emme. Mit?", jatkoi hanskuri, "meid?n kuningas hoveinensa, meid?n ritarit rouvineen, ja niinp? my?s meid?n abotit munkkeineen, pappeineen niin hartaalla halulla rient?v?t katselemaan? Eik?h?n vain ritarillisuutta, eik? urhokasten ritarein uljaita taisteluja turnauksissa ja keih?speleiss?, eik? kunniaa ja mainetta ansaitsevia t?it?, jotka tehd??n aseilla ja verenvuodatuksilla? Mit?h?n muuta nuot ylpe?t ritarit tekev?t, kuin mit? meid?n kunnon Heikki Sepp? tekee omassa piiriss??n? Kuka on ikin? kuullut, ett? h?n olisi v??rink?ytt?nyt taitoansa ja voimaansa ilkit?ihin tai tahallaan tehtyyn sortoon -- ja kuka ei tied?, kuinka usein h?n on k?ytt?nyt sit? meid?n kaupungin oikeuksien puolustukseksi? Ja eik? sinun pit?isi katsoa itse?si kunnioitetuksi yli kaikkein muiden neitoin, kun n?in uskollinen syd?n ja n?in v?kev? k?si on ilmoittanut tahtovansa kosia sinua? Mist?s kaikkein ylpeimm?t aatelis-neidot enimmin ylpeilev?t, jos ei ritarinsa urhoollisuudesta? Ja onko uljainkaan mies Skotlannissa tehnyt enemm?n urhot?it? kuin minun rakas poikani Heikki, vaikkapa vaan h?n on alhaista s??ty?? Eik? h?n ole kuuluisa yli Vuoriston sek? Alankomaitten paraana sepp?n? kaikista, jotka ikin? ovat miekkaa takoneet, ja uskollisimpana soturina kaikista, jotka ikin? ovat miekkaa vet?neet tupesta?"
"Is? kultaseni", vastasi Katri, "teid?n sananne ovat kesken??n ristinriitaiset, jos tahdotte sallia lapsenne sit? sanoa. Kiitt?k??mme Jumalaa sek? hyvi? pyhi? miehi?, ett? me kuulumme rauhalliseen s??tyyn ja ett? olemme alempana noita ylimyksi?, joita heid?n korkea sukunsa ja viel? korkeammalle lent?v? ylpeytens? saattavat kerskailemaan julmista verit?ist??n, kehuen niit? ritarillisiksi teoiksi. Teid?n viisautenne my?nt?nee, ett? me olisimme hullut,