tuo vanha riita heid?n muka vallastansa meid?n ylitsemme -- olenpa varma ettette te olisi suoneet minun antaneen my?ten siin? vai kuinka? -- ja k?vi minulta niin onnellisesti, ett? sain h?nt? vasempaan polveen pistetyksi".
"Hyvin tehty, Pyh? Anterus auttakoon! -- Vaan palatkaamme asiaan -- Kenenk? vuoro sitten tuli?" kysyi Simo, naureskellen muka rauhaisan yst?v?ns? urhot?it?.
"Min? taistelin yht? Skotlantilaista vastaan Torwood'issa", kertoi Heikki Sepp?, "siit? syyst? ettei tiedetty, kumpi meist? oli parempi miekkamies, jota seikkaa, niinkuin hyvin ymm?rr?tte, ei voitu saada tietyksi eik? ratkaistuksi ilman koetuksetta. Silt? mies-paralta kirposi kaksi sormea".
"Vallan hyvin tehty Perth'in rauhallisimman pojan teoksi, joka ei ole koskaan pidellyt miekkaa muuten kuin sepp?-ammatissaan! No, eik?s ole sitten mit??n sen enemp?? kerrottavaa?"
"Eip? juuri sanottavaa -- sill? yhden Vuorelaisen l?ylytt?minen ei juuri paljon maksa puhumisen vaivaa".
"Mink?t?hden sitten h?nt? l?ylytit, sin? rauhan mies?"
"Eip? tainnut olla mit??n syyt?, sen verran kuin muistan", vastasi sepp?, "paitsi ett? h?n seisoi etel?puolella Stirling'in siltaa".
"Kas niin, saas t?st? nyt -- terve tultua t?nne luokseni kaikkein noiden sankarit?ittes j?lkeen. -- Conachar, joudu! kanna kannua ymp?ri niin ett? kilisee, sitten saat siemauksen p?hkin?nkarvaista olutta omaankin suuhusi, poikaseni"
Conachar kaasi mainittua hyv?? juomaa mestarilleen sek? Katrille sopivalla kuuliaisuudella. Mutta, sen tehty??n, h?n asetti kannun takaisin p?yd?lle ja istahti paikalleen.
"Hohhoh, mit? se merkitsee! -- Mit? tapoja ne on? -- Kaada my?s vieraalleni, kunnioitettavalle mestari Henrik Sep?lle".
"Mestari Sepp? kaatakoon itselleen itse, jos juoda haluttaa", vastasi nuori Vuorelainen. "Minun is?ni poika on jo alentanut itsens? kyllin t?ksi illaksi".
"Sep? oli siev? kiekahdus n?in laikkuiselta kananpojalta", virkkoi Heikki. "Mutta sen verran oletkin aivan oikeassa, poikaseni, ett? se mies ansaitsee kuolla janoon, joka ei viitsi juoda ilman juomanlaskijaa".
Mutta talon is?nt? ei ollut yht? k?rsiv?llinen sallimaan nuoren oppipoikansa uppiniskaisuutta. -- "No, niin totta kuin minun sanani aina on rehellist? puhetta ja minun neulomani kintaat kelvollista kalua", lausui Simo, "t?ytyyp? sun nyt, kun t?ytyykin, kaataa vieraalleni olutta tuosta kannusta, jos tahdot kauemmin olla ja el?? minun kanssani yhden katoksen alla".
Conachar, sen uhkauksen kuultuaan, nousi yrme?n?. H?n l?hestyi sepp??, joka jo oli tarttunut kannuun ja par'-aikaa kohotti sit? huulilleen, mutta samassa oli nuori passari kompastuvinaan ja tyrkk?si sepp?? niin k?mpel?sti, ett? vaahtoova olut ry?ps?hti vieraan silmille sek? vaatteille. Erin-omaisesti hyv?nluontoinen oli tosin sepp?, vaikka miekasteluihin k?rk?s; mutta t?t? t?mm?ist? h?v?istyst? ei toki kest?nyt h?nen k?rsiv?llisyytens?. H?n tarttui poikaa kurkkuun, joka ruumiin osa ensiksi sattui h?nen kourahansa, kun Conachar teeskellyst? kompastuksestaan oli nousemassa, kuristi h?nt? aika lailla ja sitten viskasi vastustajansa poikemmaksi, huutaen: "Jos t?m? olisi tapahtunut toisessa paikassa, sin? nuori hirtehinen, olisinpa rep?issyt korvat pois p??st?si, niinkuin ennenkin olen tehnyt muutamalle heimolaiselles!"
Nopsaana kuin tiikeri kavahti Conachar j?lleen jaloilleen. H?n huusi: "Sit? kerskausta et saa toista kertaa el?v?n? p??st?? suustasi!" -- ja samassa tempaisi povestaan lyhyen, ter?v?n puukon, jolla h?n, p??lle karaten, yritti pist?? Heikki?. Pistos oli t?hd?tty v?h?? alemmaksi olkaluuta ja olisi henkipaikkaan sattunut. Mutta uhattu mies niin ?kkineuvoisesti sai itsens? suojatuksi, p??llekarkaajan k?tt? yl?sp?in ly?m?ll?, ett? puukko ainoasti raappaisi, eik? sanottavasti vert?k??n iskenyt. Puukon poisv??nt?minen k?dest? ja itse pojan kiinnikopristaminen niinkuin rautapihteihin, se oli sep?lle vaan silm?nr?p?yksen ty?. Conachar tunsi nyt olevansa kokonaan sen peloittavan vastustajan vallassa, jota h?n oli vihastuttanut. H?n vaaleni yht'-?kki? kalmankalvakaksi, vaikka silm?nr?p?yst? ennen viel? oli ollut tulipunaisena, ja seisoi siin? mykk?n? h?pe?st? ja pelosta, siksi kun sepp? h?net j?lleen hellitti lujasta kourastansa, tyynesti sanoen: "Kiit? onneas ettei sinun kaltaisesi voi minua suututtaa -- sin? vaan olet lapsi, ja minun, aikamiehen, ei olisi pit?nyt aloittaa riitaa sun kanssas. Mutta olkoon t?m? kuitenkin varoitukseksi."
Conachar hetkisen aikaa seisoi, ik??n kuin olisi aikonut vastata; sitten h?n l?ksi ulos, ennen kuin Simo oli h?mm?styksist??n niin tointunut, ett? sai sanan suustansa. Dorothea h??ri sinne t?nne, hakien rohtoja ja voiteita, Katri, n?hty??n ulos tilkahtavat veret, oli py?rtynyt.
"Sallikaa mun l?hte? tieheni, Simo is?", virkkoi Heikki surullisesti. "Olisinhan sen voinut ennaltakin arvata, ett? minua ainainen kohtaloni t?nnekin seuraisi, ja ett? min? toisin sivalluksia sek? verenvuodatusta kanssani huoneesen, johon en olisi tahtonut tuoda muuta kuin rauhaa ja onnea. ?lk?? minusta lukua pit?k? -- katsokaa vaan Katri parkaa -- pel?stys t?st? metelist? on h?net tappanut, ja se on kaikki minun syyt?ni."
"Sinunko syyt?s, minun poikani! -- tuon Vuorelais-rosvon syyt?h?n se oli, jonka pit?? olla t?ss? minulla kirouksena ja vastuksena. Mutta saapa h?n nyt, kun saakin, kohta huomisp?iv?n? p?tki? takaisin kotilaaksoillensa tai maistaa meid?n kaupungin vankihuoneen leip??. -- Yrittih?n tuo mokoma tappaa mestarinsa vierasta mestarin omassa talossa! -- Se purkaa kaikki siteet v?lill?mme. -- Mutta annas kun katson haavaasi."
"Katria!" sanoi taas asesepp?; "katsokaa vaan Katria!"
"Kyll?h?n Dorothea h?nt? katsoo", vastasi Simo; "ei h?mm?stys ja s?ik?hdys tapa ihmist? -- mutta v?kipuukot ja tikarit niin tekev?t. Eik? ole h?n, vaikka lihani ja vereni siki?, minulle rakkaampi kuin sin?, Henrik kulta, joka olet minun poikani rakkauden kautta. Skene-occle [tikari] on ilke? ase Vuorelaisen k?dess?."
"En ole siit? mill?nik??n sen enemp?? kuin jos mets?kissan kynsi olisi raappaissut", sanoi asesepp?; "ja nyt kun puna j?lleen palautuu Katrin poskiin, saatte n?hd? ett? min? silm?nr?p?yksen kuluttua j?lleen olen ihan tuttu ja tuore mies." H?n k??ntyi pieneen, nurkassa
Continue reading on your phone by scaning this QR Code
Tip: The current page has been bookmarked automatically. If you wish to continue reading later, just open the
Dertz Homepage, and click on the 'continue reading' link at the bottom of the page.