Perthin kaupungin kaunotar | Page 5

suin. Kuules, poikaseni, eih?n valkeansammutus-hetki ole viel? soinut, ja jos olisikin, eip? siin? ole syyt? erottaa poikaa is?st??n. Tule sis??n, poikaseni, Dorothea saa antaa meille jotain suuhun pistett?v??, ja me kilistelemme viel? kannuja, ennen kuin meist? saat erota, tule sis??n, sanon ma; ja nyt tulee Katri-tytt?rellenikin ilo, kun sinut n?kee".
N?in puhuen h?n oli miehen, jota h?n niin yst?v?llisesti tervehti, vet?nyt jonkinlaiseen ky?kkiin, joka tavallisesti my?s sai vieraskammarina olla. Sen koristuksena oli koko joukko tinatalrikeita, jotka viel? parin hopeakupin kanssa, kaikki aivan kirkkaiksi kuurattuna, seisoivat hyllyk?ll?. Kelpo takkavalkea sek? paistava lamppu loivat yli koko huoneen valoa ja hauskuutta, ja makea haju Dorothean k?sien alla kypsyvist? ruoaksista ti tuntunut suinkaan vastenmieliselt? n?itten miesten nenist?, joita ei liika aistin hienous vaivannut.
Tuntematon seuralainen nyt seisoi t?ydess? valossa talonv?en keskell?. H?nen n?k?ns? ei ollut mill??n muotoa hieno eik? kaunis; mutta yht?hyvin h?nen vartalonsa ja kasvonsa eiv?t ainoasti ansainneet huomiota, vaan jollakin lailla sit? ehdottomasti vetiv?t puoleensa. H?nen vartalonsa oli pikemmin alle tavallisen pituuden; mutta hartioitten leveys, k?sivarsien pituus ja vahvuus sek? koko miehen j?ntevyys n?yttiv?t ett? h?nell? oli hyvin tavaton voima sek? lakkaamattomalla harjoituksella rivakkaana pidetty ruumis. S??ret olivat hiukan koukkuiset, ei kuitenkaan niin paljon, ett? sit? varsinaiseksi viaksi olisi voinut sanoa. P?invastoin se v?h?inen koukkuisuus, vaikka se johonkin m??r??n ruumiinrakennuksen s??nn?llisyyden pilasi, n?kyi ik??n kuin luonnollisesti kuuluvan t?m?n ruumiin vahvuuteen. Puku oli h?r?nnahasta; vy?lt? riippui raskas kaksiter?inen miekka sek? ik??nkuin kukkaron puolustukseksi, joka sen-aikuisen porvari-tavan mukaan, roikkui samaan vy?h?n kiinnitettyn?. P?? oli s??nn?llisen-muotoinen, ympyri?inen; tukka musta, lyhyeksi keritty, tuuheak?h?r?inen. Mustista silmist? salamoitsi rohkeus ja neuvokkaisuus, vaan muuten kasvot ilmoittivat ujostelevaa n?yryytt?, sekaisin leikillisyyden kanssa, ja t?ll? hetke?, paitse sit?, n?ht?v?? iloa t?st? yhtymisest? vanhain yst?v?in kanssa. Jos emme ota lukuun siin? t?ll? hetkell? my?s n?kyv?? liikaa ujoutta, niin oli Heikki Sep?n otsa korkea ja jalonn?k?inen; mutta kasvoin alempi puoli ei ollut saanut yht? kaunista muotoa. Suu oli suuri, t?ydesti varustettu vahvoilla, kauneilla hampailla, joiden n?k? oli koko muussakin ruumiissa n?kyv?n terveyden ja voiman mukainen. Lis?tk??mme siihen tuuhea, lyhyt parta sek? viikset, jotka nyky??n oli jokseenkin huolellisesti siivottu, niin on miehen koko kuva valmis. Ij?lt??n ei h?n voinut olla yli kahdenkymmenen kahdeksan.
Koko talonv?elle n?kyi t?m?n vanhan yst?v?n arvaamaton tulo olevan hyvin mieleen. Simo Hanskuri yh? uudestaan pudisteli h?nen k?tt?ns?, Dorothea niijasi niijaamistaan ja Katrikin ujostelematta ojensi k?tens?, jota Henrik v?h?n aikaa piti j?ttil?iskourassansa, aivan kuin olisi aikonut nostaa sen huulilleen. Mutta sitten oltuansa kahden vaiheella, h?n sen j?lleen hellitti, pelosta ett? se rohkeus pantaisiin pahaksi. Ei niin ett? tuo h?nen kourassaan liikahtamatta makaava k?t?nen olisi tehnyt vastarintaa; vaan tyt?n kasvoissa ei n?kynyt ainoastaan punastusta, siin? n?kyi samassa hymy, joka nuorta miest? yh? pahemmin h?mille saattoi. Mutta is?, n?hdess??n yst?v?ns? ep?ilyksen, huusi kursailematta:
"Suihkaa suuta, poikaseni, suihkaa suuta h?nelle! Ja se on tavara, jota en tarjoisikaan kelle hyv?ns? minun kynnykseni yli astuvalle. Mutta hyv? St. Valentin auttakoon! -- jonka pyh? on huomenna -- olenpa niin iloinen siit?, kun n?en sun j?lleen t??ll? t?ss? hyv?ss? Perth'in kaupungissa, ett? olisi vaikea sanoa mit? sinulta voisin kielt??".
Sepp? -- seh?n, niinkuin jo yll? mainittiin, oli sen rotevan k?sity?l?isen ammatti -- rohkeni t?st?, niin ett? ujosti suuteli Perth'in Kaunotarta. T?m? puolestaan salli sen suosion-osoitteen hymyll?, joka sisarelle sopivaa hellyytt? osoitti, ja virkkoi samassa: "Toivonpa ett? se on katuvainen ja parannut mies, jolle sanon: tervetultua t?nne Perth'iin takaiin!"
Sepp? viel? piti tyt?n k?tt? k?dess??n, ik??n kuin olisi aikonut vastata; mutta ?kki?, niinkuin rohkeutta t?ll? silm?nr?p?yksell? olisi puuttunut, hellitti irti. H?n vet?ytyi oikemmaksi, aivan kuin olisi s?ik?htynyt teostansa ja h?nen p?ivettyneet kasvonsa hehkuivat osaksi h?veli?isyydest?, osaksi mielihyv?st?. N?in k?vi h?n istumaan valkean ??relle, p?invastaiselle puolelle kuin Katri.
"No, Dorothea, jouduta nyt vaan sy?mist?, muija kulta -- ja Conachar -- miss' on Conachar?"
"H?n on mennyt levolle, is?, h?nen p??t??n kivist??", vastasi Katri ep?vakaisella ??nell?.
"Mene h?nt? kutsumaan, Dorothea", k?ski vanha hanskuri. "En k?rsi noita h?nen juoniansa. H?n muka on kovin korkeaa Vuorelais-sukua, levitt??kseen p?yt?liinaa tai tuodakseen talrikkia, ja h?n tahtoisi muka p??st? meid?n vanhaan, kunnialliseen ammattiin, ilman passailematta, ilman mestariansa ja opettajaansa palvelematta semmoisissa asioissa, joissa kuuliaisuus on velvollisuutta. Mene h?nt? kutsumaan, sanon ma; en k?rsi tuommoista teht?vien laiminly?mist?".
Kohta sen j?lkeen kuului Dorothean ??ni rappusilta tai viel? luultavammin tikapuilta, joita my?ten kiivettiin yliselle, mihin vastahakoinen oppipoika niin ajattomalla ajalla oli k?tkeynyt. Sielt? tuli puoli-??neen mutistu vastaus, ja pian sen j?lkeen Conachar ilmautui ruokahuoneesen. Yrmeyden pilvi synkeytti h?nen ylpe??, vaan kaunista muotoansa. H?n rupesi p?yt?? laittamaan, asetti talrikit paikoilleen, toi suolat, kryydit ynn? muut ruoanh?yst?t -- sanalla sanoen, toimitti nyky-ajan passarin virkaa, johon sen ajan tapa vaati kaikkia oppipoikia -- mutta tuo halpa ty?, johon h?nen oli pakko ruveta, oli h?nelle silminn?ht?v?sti inhoksi ja harmiksi. Perth'in Kaunotar katsahti h?neen jollakin huolella, ik??n kuin pel?ten, ett? tuo selv?sti n?kyv? vastahakoisuus voisi viel? enent?? is?n mielipahaa. Mutta vasta kun neidon silm?t toistamiseen olivat h?nen silmi?ns? kohdanneet, suostui Conachar peitt?m??n yrmeytens? ja toimissansa suurempaa my?nt?v?isyytt? ja n?yryytt? n?ytt?m??n.
T?ss? meid?n tulee antaa lukijalle tiedoksi, ett? tuo salainen silm?nluontien vaihtelu Hanskurin Katrin sek? nuoren