Perthin kaupungin kaunotar | Page 4

Sir Walter Scott
se vaan on h?v?istyst?".
N?in puhuessaan he olivat tulleet kirkon ovelle.
"T?ss? paikassa", virkkoi nyt is?, "te, korkea herra, sallinette meid?n sanoa teille j??hyv?iset. Kyll?h?n min? sen tied?n, ettette te suuresti huolisi luopua huvituksestanne sen tuskan ja vastuksen t?hden, joka siit? meid?n kaltaisillemme tulee. Mutta t?st? suuresta palvelijajoukosta t??ll? oven edess? voitte te arvata, ett? on kirkossa semmoisia, joista teid?nkin, armollinen herra, t?ytynee pit?? lukua".
"Vai lukua -- ja kukapa minusta mit??n lukua pit???" virkkoi ylpe? nuori herra. "Mokoma halpa k?sity?l?inen ja h?nen tytt?rens?, joille v?hin huomionikin jo on liikaa kunniaa, ovat niin h?vytt?m?t ja sanovat minun puhuttelemiseni h?v?istykseksi. Ohoh, sin? valkean kauriinnahan ja sinisen silkin kuningatar, kyll?p? m? viel? saan sinut t?t? katumaan".
H?nen t?t? mutistessaan hanskuri tytt?rineen astui Dominikolaiskirkon ovesta sis??n, ja heid?n palvelijansa Conachar, pyrkiess??n kiireesti heid?n j?lkeens?, tyrkk?si, kentiesi hiukan tahallaankin, sit? nuorta aatelisherraa. Teikkari, her?ten harmillisista mietteist?ns? ja katsoen t?t? tyrkk?yst? tahallaan tehdyksi loukkaukseksi, tarttui poikaa rintaan, antoi h?nelle sivalluksen ja sys?si sitten poikemmaksi. Vimmastunut Conachar, jollakin vaivalla toinnuttuaan, tempasi k?dell??n vasemmanpuolista kuvettaan, ik??n kuin hakien miekkaa tai tikaria siit? paikasta, mist? se tavallisesti riippuu; mutta kun ei semmoista asetta l?ytynyt, ilmoitti h?nen n?k?ns? toivossaan pettynytt? vimmaa, ja h?n astui kirkkoon. Niiden muutamain minuuttien ajan, niin kauan kun poika viel? viipyi ulkona, seisoi nuori herra paikallaan, k?det ristiss? rinnan p??ll?, ylpe? hymy suun sopissa, ik??n kuin h?rsytt?en h?nt? parastansa koettamaan. Mutta kun Conachar oli kirkkoon astunut, peitti h?nen vastustajansa kasvonsa viel? paremmin lev?till??n ja antoi salaviittauksen, kohottaen toista kinnastansa. Kohta l?hestyi h?nt? kaksi miest?, jotka, peitetyin kasvoin samoin kuin h?n, olivat jonkun matkan p??ss? katselleet h?nen liikuntojaan. H?nell? oli nyt heid?n kanssaan pitk? keskustelu, jonka j?lkeen nuori aatelisherra meni yht??np?in, h?nen yst?v?ns? tai palvelijansa toisaalle.
Simo Hanskuri, ennen kuin kirkkoon astui, katsahti noiden miesten puoleen, mutta oli jo ennen heid?n eroamistaan k?ynyt sijalleen keskell? seurakuntaa. H?n laskeutui polvilleen, ja h?nen katsannostaan n?kyi, ett? raskas kuorma h?nen sieluansa painoi. Mutta kun messu p??ttyi, n?kyi tuska h?nest? helpoittuneen; h?n oli heitt?nyt itsens? ja huolensa taivaallisen Is?n huostaan. Jumalanpalvelus oli t?ll? kertaa hyvin juhlallinen, sill? kirkossa oli suuri joukko korkeasukuista herras- ja rouvasv?ke?. Olipa sijaa valmistettu vanhaa, hyv?? kuningastakin varten; mutta joka niist? kivuista, jotka h?nt? vaivasivat, oli est?nyt Robert III:n messuun tulemasta, niinkuin h?nell? muulloin oli tapana. Koska kirkkov?ki alkoi hajota, viipyiv?t hanskuri ja h?nen kaunis tytt?rens? viel? v?h?n aikaa; meniv?t salaripille rippituoleihin, joihin papit nyt olivat asettaneet itsens?, toimittaakseen sit?kin virkansa osaa. T?ten oli jo pime? y? joutunut ja kadut olivat autiot, kun he k??ntyiv?t paluumatkalle omaan kotiinsa. Melkein kaikki ihmiset olivat jo kotona makuulla. Ne, jotka viel? kaduilla kulkivat, olivat y?jalkalaisia ja humalaisia, ylpeitten aatelisherrojen joutilaita, meluavia palvelijoita, jotka olivat hyvin taipuvaiset rauhallisia k?vij?it? h?iritsem??n, turvaten herrojensa suosioon hovissa, jolla heit? oltiin kovinkin nopsaat auttamaan.
Luultavasti pelk?si Conachar pahaa joltain semmoiselta miehelt?, kun h?n, kiirehtien hanskurin likelle, virkkoi h?nelle: "Mestari -- meit? seurataan".
"Seurataanko vai? Kutka ja kuinka suuri joukko?"
"Yksi mies, joka kasvonsa lev?till??n peitt??, seuraa meit? luopumatta niinkuin kuvajainen".
"H?nen t?htens? en huoli jouduttaa astuntaani t?t? Curfew-katua pitkin, vaikka h?n olisikin paras, joka sit? koskaan on astunut".
"Mutta h?n on aseilla varustettu", muistutti Conachar.
"Niinp? mekin, ja on meill?kin k?det, ja jalat, ja s??ret. Mit?, Conachar, eth?n toki pel?nne tuota yht? miest??"
"Pelk??nk?!" vastasi Conachar, t?st? luulosta suuttuen; "kohta saatte n?hd? pelk??nk? h?nt??"
"No nyt taas ammut liian paljon syrj?lle, toiselle puolelle pilkkaa, hupsu poika -- et sin? koskaan osaa keskitiet? kulkea. Eip? sent??n huoli nostaa meteli?, vaikkemme my?s pakoon p?tki. Astupas sin? vaan edelt? Katrin kanssa, niin min? sinun sijastas j??n j?ljemm?ksi. Mik? h?t? meill? voisi olla n?in likell? kotoa".
Hanskuri j?tti siis itsens? j?ljemm?ksi ja huomasikin aivan oikein, er??n miehen seurailevan heit? niin likelt?, ett? se, aikaan ja paikkaan n?hden, voi antaa syyt? ep?luuloon. Jos he poikki kadun meniv?t, meni h?nkin toiselle kadun puolelle; jos he jouduttivat askeleitansa tai rupesivat taas verkallisemmin astumaan, vieraskin teki samoin. Siit? ei olisi ollut suurta lukua, jos hanskuri olisi ollut yksin; mutta h?nen kaunista tyt?rt?ns? saattoi joku irstainen roisto yritt?? ry?st??, t?ss? maassa, miss? laista oli varsin v?h?n turvaa niille, joilla ei ollut voimaa itse?ns? puolustaa. Koska Conachar ja h?nen suojansa alainen kaunotar olivat oman kodin kynnykselle ehtineet, jossa vanha piika heille oven avasi, asettui porvarin huoli. Yht?hyvin teki h?nen mieli, jos mahdollista, saada tiet??, oliko siihen huoleen ollutkaan mit??n syyt?; senvuoksi h?n huusi tuolle miehelle, jonka k?yt?s oli pelon nostanut ja joka nyt oli pys?htynyt, ik??n kuin ei olisi tahtonut tulla kynttil?n valoon.
"Hei yst?v?, astupas vaan esiin ?l?k? ole tuossa kuurapeittoisilla! Etk?s tied?, ett? niit? vastaan, jotka pime?ss? kummituksina k?velev?t, v?list? koetellaan tuota keppitaikaa? Astupas esiin nyt, mies, ja n?yt? meille silmi?s".
"No miks'ei, mestari Hanskuri", vastasi ??ni, joka oli syvimpi?, mitk? olivat ikin? johonkuhun kysymykseen vastanneet. Ei minua mik??n kiell? silmi?ni n?ytt?m?st?, vaikka kyll? soisin ett? ne paremmin maksaisivat katselemisen vaivaa kynttil?n valossa".
"Herrainen aika!" huudahti Simo, "pitih?n minun tuntea tuo ??ni! -- oletko se sin? itse, omassa ruumiillisessas personassas, Sepp?? No, etp? nyt, koira viek??n, p??sek??n ohitse kuivin
Continue reading on your phone by scaning this QR Code

 / 184
Tip: The current page has been bookmarked automatically. If you wish to continue reading later, just open the Dertz Homepage, and click on the 'continue reading' link at the bottom of the page.