Perthin kaupungin kaunotar | Page 3

viel? pidet??n Flanderissa -- sai niin nuorten kuin vanhainkin niskat kumartumaan ja lakit p??st? lent?m??n.
Is?n ja tytt?ren n?in kulkiessa k?sikk?in, seurasi heit? pitk?, kaunis nuorukainen, puettu ty?miehen vaatteisin karkeinta lajia, jotka kuitenkin antoivat hyvin n?hd? h?nen vartalonsa hoikkuutta; samoin my?s tuo pieni ehtapunainen lakki siev?sti sopi h?nen kauneille kasvoilleen, jotka tirkisteliv?t esiin tuuheitten k?h?r?in keskelt?. H?nell? ei ollut muuta asetta kuin sauva k?dess??n, sill? ei katsottu soveliaaksi h?nen s??tyisellens? nuorukaiselle (h?n oli hanskurin oppipoika) k?vell? kadulla, miekka tai tikari vy?ll?; sen oikeuden n?et soturit aateliston palveluksessa katsoivat yksin-omaisekseen. N?in seurasi h?n mestariansa pyh?inp?ivin?, osaksi passarina, osaksi vartijana, jos h?nen suojaansa tulisi tarvis; mutta helppo oli siit? hartaasta huomiosta, jolla h?n yh? katseli Katria, n?hd? ett? h?n olisi kernaampi tytt?relle kuin is?lle apuansa antamaan. Tavallisesti ei ollut kuitenkaan h?nen palvelushalulleen mit??n tilaisuutta; sill? yleinen kunnioituksen-tunne saattoi vastaantulijat hanskurille sek? h?nen tytt?relleen tilaa antamaan.
Mutta kansanjoukossa alkoi pian my?s n?ky? knaappien, huovien sek? joutsimiesten ter?skyp?reit? ja sulkalakkeja, ja n?iden sotaviran merkkien omistajat alkoivat olla k?yt?ksess??n v?hemmin kohteliaat kuin rauhaisat porvarit. Useampia kertoja, kun t?mm?inen vastaantuleva soturi satunnaisesti tai muka ylemm?st? arvostaan ylpeillen poikkesi sein?puolelle katuvartta,[4] leimahti hanskurin nuoren seuralaisen silmist? uhkauksen salama ja selv??n n?kyi, ett? h?n olisi tahtonut osoittaa hartauttansa nuorta em?nt?? palvelemaan. Mutta joka kerta tuli siit? Conachar'ille, se oli pojan nimi, torut mestarilta, joka h?nelle huomautti, ettei h?n tahtonut mit??n k?skem?t?nt? apua. "Poika hupsu", myrisi h?n, "etk? ole viel? tarpeeksi el?nyt ty?huoneessani, kun et tied? ett? yhdest? sivalluksesta meteli voi synty? -- ett? tikari ihmisnahan l?p?isee yht? nopeasti kuin neula s??misk?n -- ett? min? olen rauhan mies, vaikken suinkaan pelkuri sodassa, ja ett? siit? v?h? huolin kumpaa katuvarren puolta tytt?reni kanssa astun, kunhan saamme astua tiet?mme h?iritsem?tt? ja rauhassa".
Conachar puolusteli itse??n sill?, ett? piti huolen mestarin kunniasta; mutta siit? ei vanha porvari paljon leppynyt.
-- "Mit? meill? on tekemist? kunnian kanssa?" ?rj?hti Simo Hanskuri. "Jos minun palveluksessani tahdot olla, niin pid? vaari rehellisyydest?, vaan heit? kunniat noille suuriluisille, hupsuille, joilla on ter?st? kantap?iss?, rautaa rinnan ymp?rill?. Jos sinunkin semmoisia kalkkareita tekee mieli, niin kuluta ne terveen?; vaan ei se saa tapahtua minun kattoni alla, eip? minun seurassani".
N?m?t t?mm?iset torut n?kyiv?t Conachar'ia pikemmin kiihdytt?v?n kuin hillitsev?n. Mutta viittaus Katrilta -- jos tuo h?nen hoikan sormensa liikahdus todella oli viittausta -- vaikutti paremmin kuin vihastuneen is?nn?n kaikki torut. Nuorukainen heitti pois soturimaisen ryhdin, joka h?ness? n?kyi olevan luonnollinen, ja muuttui j?lleen rauhallisen porvarin n?yr?ksi seuralaiseksi.
Nytp? heid?t saavutti pitk? nuori mies leve?ss? lev?tiss?, joka my?s osan kasvoista peitti -- se oli yleinen tapa sen ajan nuorissa herroissa, koska he eiv?t tahtoneet olla kaikkien tunnettavina tai olivat lystien seikkojen ha'ulla. H?n n?ytti, sanalla sanoen, niinkuin olisi tahtonut ymp?rill? olevalle maailmalle sanoa: "En tahdo t?ll? hetkell? olla tunnettu, en tahdo ett? minua puhuteltaisiin siksi, mik? olen. Mutta koska en ole kenellek??n muulle kuin itselleni velvollinen teoistani vastaamaan, pid?n t?t? peittoa silmien edess? ainoasti tavan vuoksi, enk? juuri v?lit?, tunnetteko vai ettek? tunne minua". -- H?n poikkesi is?ns? k?sivarresta kiinnipit?v?n Katrin oikealle puolelle ja rupesi hitaammin astumaan, ik??n kuin yhtyen seuraan.
"Hyv?? iltaa, kunnon mestari".
"Jumal' antakoon, armollinen herra, kiitoksia toivoittamastanne. -- Mutta saanko pyyt?? teit? tiet?nne jatkamaan? -- Meid?n astuntamme on teille liian verkallinen -- meid?n seuramme teid?n is?nne pojalle liian halpa".
"Siit? on is?ni poika l?hin mies p??tt?m??n, vanha mies. Mulla olisi asiaa sinulle ja my?s t?lle kauniille Pyh?lle Katrinalle t?ss?, joka on ihastuttavin ja kovimmansyd?minen kaikista almanakan pyhimyksist?."
"Alimmaisella n?yryydell?, korkea herra", virkkoi vanha hanskuri, "pyyt?isin saada huomauttaa teille, ett? nyt on Valentinin aatto, joka ei ole mik??n asia-aika, ja ett? min? voin ensi-arkena saada teid?n kunnioittavaiset k?skynne jonkun palvelijan kautta, niin varhain kuin vaan tahdotte ne l?hett??".
"Ei ole koskaan aikaa, joka olisi soveliaampi t?t? nykyist?", jatkoi itsep?inen nuorukainen, jonka s??ty-arvo n?kyi olevan niin korkea, ettei h?nen tarvinnut kursaella. "Min? tahtoisin tiet??, onko nahkatr?ijy, jonka joku aika takaperin k?skin, jo valmis -- ja sinulta, kaunoinen Katri" -- (h?nen ??nens? hiljeni kuiskaukseksi) -- tahtoisin tietoa, ovatko sinun hienot hyppysesi liikkuneet sit? ommellessa, niinkuin minulle lupasit? Mutta mit?s ma kysynk??n -- onhan minun syd?n-parkani tuntenut jokaisen pistoksen, mill? neula sen syd?men peitteeksi aiotun vaatteen l?visti. Kavaltaja, mik? edesvastaus olisi sinulle tuleva, siit? ett? n?in kiduttelet syd?nt?, joka sinua niin tulisesti rakastaa?"
"Olkaa niin hyv?, korkea herra", vastasi Katri, "ja lakatkaa n?ist? hulluista puheista -- teid?n ei sopisi semmoista puhua, eik? minun sit? kuulla. Me olemme halvat s??dylt?mme, vaan kunnialliset k?yt?kselt?mme; ja is?n l?sn?-olosta toki edes pit?isi olla tytt?relle suojaa senkaltaisista sanoista, vaikka ne n?in korkean herran suusta tulevat".
"No hyv?, sin? armoton", vastasi luopumaton teikkari, "min? lakkaan sinua nyt vaivaamasta, jos vaan lupaat n?ytt?? itse?s ikkunassas huomen-aamulla, kohta kun p?iv? tirkist?ikse it?isten vuorten yli, ja niin antaa minulle oikeuden olla sinun Valentininas ensi vuonna".
"En suinkaan, korkea herra. Is?ni juuri ?sken huomautti minulle, ettei haukat, saatikka sitten kotka, sovi halvan hamppulintusen pariksi. Hakekaa itsellenne joku hovineito, jolle teid?n kohteliaisuutenne on oleva kunniaksi. Minulle -- ?lk?? pahaksi panko, korkea herra, jos suoraan puhun --