Papin rouva | Page 8

se oli eilen.
--Kuinka niin?
--Siin? oli eilen illalla jotain surullista ja alakuloista, ja nyt siit? ei n?y j?lke?k??n. Se on kai t?m? valaistus...
--Tai on se teid?n oma mielialanne, joka sen tekee.
--Totta kyll? on, ett? eilen olin v?synyt.
H?n katsahti Elliin uteliaalla kummastuksella, niinkuin ei olisi tuollaista huomautusta odottanut. Samassa tuli h?nenkin mieleens? kuva entisilt? ajoilta, ja h?n kysyi leikillisell? vivahduksella:
--Viel?k? te haaveksitte kauniina kes?iltoina niinkuin ennen?
--Eih?n se en?? ole luvallista, vastasi Elli naurahtaen, mutta punastui hiukan muistaessaan eilist? iltaa.--Saako olla kahvia?
Rappujen edess? hiekalla oli maannut suuri koira, joka nyt selvittelihe k??r?st??n ja tuli venytellen vierasta tunnustelemaan. Sitten t?ykk?si se h?nt? turvallaan polveen ja heilautti v?h?n h?nt??ns?.
--Usko! Anna k?tt? vieraalle, yst?v?ni! Kas, ett? h?n antaa ... min? en ole koskaan ennen saanut h?nt? suostumaan vieraisiin.
Usko sai sokeria ja antoi silitell? itse??n.
Pastori ilmaantui samassa toiselta puolen pihaa, paitahihasillaan, lyhytvartiset, saveutuneet saappaat jalassa ja luuhkalakki p??ss?. H?n kutsui Olavia mukaansa uimaan.
--Toimitapa, Elli, meille puhtaat uimalakanat! huusi h?n, ja saatuaan omansa k??r?isi h?n sen olkap?ittens? ymp?rille ja alkoi k?vell? k?llytell? edell? rantaan.
--Ja saippuata! muisti h?n menness??n. Juoksuttakaa tyt?t saippuata!
H?n oli ollut pellolla kynt?miesten luona, ja hiki tippui pitkin poskia ja punertavaa parran s?nke?.
--Min? menen aina suoraan s?ngyst? j?rveen, haasteli h?n heid?n pellon piennarta kulkiessaan. Tavallisessa menossa uin jo t?h?n aikaan p?iv?st? toisen kerran. Olen jo sy?nyt aamiaisenikin. Aioin tulla sinua ottamaan jo kello seitsem?n, mutta vaimoni kielsi ja tahtoi antaa sinun nukkua... Katsohan, kun tuossa jo ruis alkaa heilim?id?... T?st? pit?? jo ensi viikon alussa panna rengit pientaria niitt?m??n... Sinulla on viel? vanhat akateemiset tapasi, ett? valvot my?h??n ja nukut pitk??n ... oletko sin? kalamies?
--Kyll?h?n min? kalastelenkin, kun sattuu.
--T??ll? on hyv?t kalavedet. Min? en paljon jouda, menee aikaa muissa hommissa, mutta on meill? t?ydet pyydykset... Elli se v?list? pit?? huvikseen verkkoja j?rvess? ja joskus onkiikin hyv?ll? ilmalla.
Oli tultu rantaver?j?lle, ja h?n pudotti kaikki puut alas, viitsim?tt? kumartua tunkemaan niiden v?litse. Ja sitten h?n heittihe pehme?ss? py?re?ss? juoksussa penkereelt? alas uimahuoneelle.
Uimahuone on l?mmin, ja j?rvelle p?in avatusta ovesta tulvii auringon valo h?ik?isten sis??n. Sein?t tuoksuvat viile?? puhdasta puuta, siin? on veden tuoreutta ja pihkaisen m?ntymets?n kiihoittavaa kuivuutta sekaisin, ja melkein hekkumallisella tunteella koskettaa jalka p?iv?npaisteesta kuumuneita lattialautoja. Verkalleen ja tahallaan viivytellen tuota nautintoa, jota tuottaa hitainen riisuutuminen, p??steli Olavi vaatekappaleen toisensa per?st? ja asetti ne huolellisesti penkille. H?nen vaatteuksensa oli erityisen aistikasta kuosia, yksinkertaista leikkeelt??n, tekotavaltaan ja muodoltaan, mutta hienoa, tukevaa ja tarkoituksenmukaista englantilaista ainetta. Liinavaatteetkin olivat kuin h?nen mitallaan tehdyt ja puhtaat ja pilkuttoman valkeat, niinkuin h?n olisi ajatellut sit? mahdollisuutta, ett? tarpeen tullessa t?ytyisi voida niiss?kin esiinty?. Takin, liivit ja kauluksen pois pantua oli h?n yht? hienosti puettuna ilman niit? kuin niiss?kin.
Pastori oli suurella vaivalla saanut saappaat jalastaan ja seisoi keskell? lattiaa leve?t lahkeet lyhyiss?, harmaissa sukanvarsissa. Housut olivat putoamaisillaan paksuilta lanteilta ja henkselit kierossa. Toisen henkselit her?ttiv?t h?nen huomiotaan.
--N?yt?p?s ... k??nnyp?s ... mink?laiset sinulla on m?kivy?t ... ka, tuommoisten rissain kanssa ... mist? sin? olet ne saanut?
--Ne ovat Pariisista ... uusinta patenttia.
--El?h?n, nep? ovat helkkarin mukavat ... se juoksee, n?enm?, tuo nuora noissa rissoissa sit? mukaan kuin kumartuu ... kumarrupas viel? v?h?n ... minunkin pit?isi saada t?mm?iset, minulta kun napit tinkiv?t alituisesti raksahtelemaan ... paljonko n?m? maksavat?
--Kymmenen frangia muistaakseni.
--Onpa niill? hintaa ... onpa v?h?n h?vytt?m?nlaisesti hintaa ... mutta kun ne on patentit ... eik?h?n nuo jonkun ajan per?st? huojistune?... Siell?k? ne on tehty n?m? housutkin!
--Siell?.
--Onkohan tuo oikein lujatekoista tuo vaate?... Mit? kangasta se on?
--Cheviot'ta.
--Vai niin, vai seviota ... maksaakohan tuota kyyn?r? paljon?
--Koko puku maksoi sata viisikymment? frangia.
--Vaan onpahan tuosta v?h?n ommel ratkennut ... pit?? sanoa eukolle, ett? pist?? kiinni ... k?ytk? sin? villapaidassa kes?ll?kin?
--T?m? on niin hienoa, silkinsekaista villaa, ettei se kuumenna.
--Hienoapa on ... on se minullakin villapaita talvella, mutta heitin pois silloin kun talvikontinkin, kun tahtoo v?h?n liiaksi hiottaa lihavaa miest?.
He valmistautuivat heitt?ytym??n veteen, joka oli kirkasta ja puhdasta ja jonka l?pi kuulti hieno, kova hiekkapohja. Pastori joutui ensiksi valmiiksi. Viimeksi riisui h?n silm?lasinsa uimahuoneen ikkunalle ja sukeltautui kuin hylje veteen, puhkuen ja p?risten mielihyv?st? ja tyytyv?isyydest?.
--Huhhuh! kun t?m? tuntuu hyv?lt? hikiseen ruumiiseen. Nakkaapa se saippua sielt? ikkunalta!--ja intohimoisen nopeilla liikkeill? hankasi h?n py?re?t, punaiset kasvonsa valkeaan vaahtoon, sy?ksi p??ns? umpisukkeloon, saippuoi itsens? viel? kerran, huuhtelihe taas ja j?i sitten liikkumatonna kellumaan veden p??lle sel?lleen.
Olavi seisoi viel? ovella ja paahteli solakoita, sopusointuisia j?seni??n auringon paisteessa. Sitten nakkautui h?n yht'?kki? notkealla heitolla veteen ja ui kauan aikaa umpisokkelossa, ruumis paistaen veden l?pi. Rauhallisesti kuin vesilintu pudisti h?n sitten veden tukastaan, ja teki sanaakaan sanomatta liukkaasti ja keve?sti pitk?n kierroksen selemm?lle.
--Olet sin? lihonut sitten, kun viimeksi tapasimme, sanoi Olavi, kun he olivat nousseet j?rvest? ja k??riytyneet lakanoihin.
--Jokohan v?h?n olisin.
--Ja yht? hyv? terveys nyt kuin ennenkin, kun selvisit pahimmasta kohmelostasi saatuasi v?h?n l?yly? niskaasi, tai menit, kun oli y? valvottu, suoraan Kaisaniemest? R?berghin luennolle.
--K?vin min? toki sill? v?lin kotonakin silm?ni pesem?ss?. Vaan sin? olet laihtunut.
--Kaikkihan laihtuvat ulkomailla.
--Hyvink? sin? muuten siell? viihdyit? ... mik?p?s siin? iloisessa maailmankaupungissa, tiet??h?n sen, jos olit entist? poikaa.
--Mitenk? niin entist? poikaa?
--Ei mit??n,