Papin rouva | Page 9

ilman min? vain leikill? ... joko opit kielen miten?
--Ymm?rr?n min? kaikki ja puhunkin tavallisesti.
--Sin? otit tunteja?
--Otin tunteja, ja sit? paitsi oli minulla jokap?iv?ist? harjoitusta.
--Asuitko perheess??
--Asuin omassani.
--Ett? mitenk??
--Omassa perheess?ni...
--Oliko sinulla tytt? itsep??llesi? kysyi pastori iskien silm?? lasiensa yli ja naurahtaen viekkaasti.
--Se on tietty se ... niinkuin kaikilla muillakin.
--Se on sit? el?m??ns? se...
--Mit?s pahaa siin? on?
--On siin? toki ... vai niin, vai niin ... no tuota ... se oli n?et semmoinen grisetti.
--Mimmoinen grisetti?
--Eik?s niit? sanota ... mitenk? niit? ... elikk? mit? koketteja ne on ... niit?p? niit? kameelidaameja!
--Se oli tavallinen ompelijatar ... muistele vain v?h?n omia ylioppilasaikojasi!
--Mit?s niist? vanhoista nuoruuden hullutuksista ... menisit sin?kin naimisiin, se se on kuitenkin kaikista parasta, kun on oma eukko.
--Silt?k? tuntuu?
--Ei se siit??n el?m? somene, avioel?m?st?.
--Vaan somiapa ne olivat nekin ajat, kun asuttiin yhdess? Vladimirinkadun varrella ja kuljettiin Esplanaadissa iltaisin--vai mit??
--Anna niiden olla muistelematta, el?k? viitsi niist? kenellek??n puhua t??ll? maalla, jos satuttaisiin nuorten miesten seuraankin.
--Mit?p? min? toki niist?, olenkos min? ennenk??n puhunut?
--Etp? et, eip? sill?, eip? sill? ... vai niin, vai oli sinulla oikein oma nimikkosi siell? ... oliko tuo nuori ja kaunis? ... eip?h?n ilman...
--Olihan se siev? tytt?, niinkuin kaikki pariisittaret.
--Kaikkihan ne niit? kehuu...
H?n katseli, silm?t v?h?n uteliaisuudesta vilkkuen, toveriaan, joka rauhallisesti sitoi peilin edess? kravattiaan eik? malttanut, ??ni v?h?n ep?varmasti v?r?ht?en, olla kysym?tt?:
--Onko se totta, kun ne sanovat, ett? siell? naineet miehetkin el?v?t niinkuin meill? poikamiehet?
--Puhtaastiko?
--Eih?n, vaan p?invastoin.
--Totta se on.
--Monivaimoisuudessa niinkuin turkkilaiset?
--Ei ollenkaan niinkuin turkkilaiset, sill? nainen Pariisissa on yht? vapaa kuin mieskin.
--Hyv?ksytk? sin? ... se on toki ep?siveellist? se vapaa rakkaus.
--Se on sit? my?ten, mit? ep?siveellisyydell? ymm?rret??n ... kaikkihan on verrannollista ... maassa maan tavalla.
--Ei sit? voi puolustaa.
--Eih?n sit? tarvitsekaan puolustaa, mutta ei saa my?sk??n ahdistaa.
--T?ytyy sit? ahdistaa.
Olavi hym?hti itsekseen muistaessaan noita aikoja, jolloin he yst?v?ns? kanssa olivat viett?neet ensimm?isi? iloisia ylioppilasaikojaan Helsingiss?. Mutta h?n oli kuitenkin puhuvinaan totisesti:
--My?nn? sin? kuitenkin, ett? t?m? nykyinen maailmanj?rjestys on varsin mukava nuorille miehille, jotka ovat estetyt rakentamasta aikaisia avioliittoja. Ja ajattele, mik? vaihtelevaisuus ... yhden hylk?? ja ?ottaa uuden taas?, niinkuin piirihyppylaulussa lauletaan.
--Ovatko ne sitten niin vain otettavissa? Mitenk? se sitten k?y ... mill? lailla sin? siihen tutustuit?
--Tapasin er??n tuttavani luona ... ja siit? sit? sitten jatkettiin tuttavuutta ... kutsuttiin teattereihin ... tehtiin huviretki?.
--Niinkuin ainakin oikeassakin menossa ... ja se oli hupaista el?m???
Pastori n?ytti silt?, kuin olisi halunnut kuulla lis??, enemm?n yksityiskohtia, mutta Olavi sanoi kuivasti:
--Tietysti oli hupaista,--ja otti lakkinsa.
--Ent?s sitten, kun erottiin?
--Sitten heitettiin hell?t hyv?stit ja erottiin.
Pastori pani housujaan nappiin.
--Ei se ole kuitenkaan sen veroista, sano mit? sanot, kuin oikea avioliitto.
--Sin? olet tyytyv?inen tilaasi?
--En ole viel? p?iv??k??n katunut, puhui h?n puoleksi itse??n kehuen. Mainiosti se minulta onnistuikin eik? minun siin? tarvinnut kauan kierrell?, ennenkuin osasin oikeaan. Heti kohta, kun olin tullut apulaiseksi vanhan ukon luo, aloin pit?? tytt?? kuumana, ja kun sain t?m?n paikan, niin vietettiin h??t ja muutettiin kohta t?nne. Muutamat ne saavat kauankin katsella sopivata, eik? ole sanottu, ett? sittenk??n saavat sen, joka tuntuisi mieleiselt?. Min? kun n?in h?net, niin sanoin itselleni jo samana iltana--muistatko, kun silloin tultiin sinne yht? matkaan--sanoin, ett? tuossa se nyt on, enk? l?hde edemp?? katselemaan, niinkuin sitten k?vikin ... helposti ja ihan itsest??n ... luulin min? ennen, ett? siin? olisi hankalammatkin mutkat. Olihan se kyll? alussa v?h?n estelevin??n, vaan vaikka se ei sit? tunnusta, niin luulen, ett? h?nkin jo ensi illasta...
--Etk? tule jo? sanoi Olavi uimahuoneen sillalta.
--Tulen min? ... odotahan vain v?h?isen, kunnes saan keng?t jalkaan.-- Se on hyv? eukko, jatkoi h?n yh?, kevennellen syd?nt??n, heid?n pihaan noustessaan. Hiljainen ja tasaluontoinen. Ei meill? ole ollut mit??n vastahakoisuuksia, ei aineellisia eik? muitakaan.
Olaville tuli hetkellinen halu muistuttaa yst?v??ns? siit?, kuinka he h?nen nykyisen rouvansa kanssa olivat yhdess? h?nelle nauraneet ja h?nt? hiukan pilkkailleet. Ei tytt? ainakaan silloin ollut viel? ihastunut. Mutta sit? t?m? kunnon mies ei n?ht?v?sti ollut huomannutkaan tai ainakin sen kokonaan unohtanut.
H?n oli taittanut ruiskukan tiepuolesta antaakseen sen Ellille, joka oli tullut heit? vastaan puutarhan portille.
Saattaahan olla, ett? he ovat hyvinkin onnellisia, ett? he mainiosti sopivat toisilleen ja ett? rouvakin ihailee miest??n yht? paljon kuin t?m? h?nt?.
Ja h?n nakkasi kukkansa pois, ja kun Elli leikillisesti toruen sanoi:
--Ei ole minun syyni, ett? ruoka j??htyy,--vastasi h?n ep?m??r?isesti hymyillen:
--Ei minunkaan, vaan miehenne, joka on minulle kertonut teid?n onnestanne.
Elli naurahti v?h?n v?kin?isesti, punastui ja meni edell? pihaan.

IV.
Aamiaisen sy?ty? piti pastorin l?hte? pappilaan, sill? oli lauantai. H?n pukeutui, ajoi partansa, paneutui mustaan takkiinsa ja valkoiseen huiviin ja oli yht'?kki? muuttunut arvokkaammaksi ja ik??nkuin v?h?n viisaamman n?k?iseksikin. H?nelle ajettiin hevonen rappusten eteen ja h?n nousi rattaille rengin pit?ess? ohjaksia.
--Viivytk? siell? iltaan asti? kysyi Elli verannalta, jossa h?n istui ja ompeli.
--Kyll? min? luultavasti viivyn.
--Me tulemme ehk? sinua vastaan, vai kuinka, herra Kalm?
--Niin, kyll? min? mielell?ni.
--Saatte n?hd? n?it? seutujakin.
Pastorin menty? katosi Elli jonnekin sis?huoneisiin, ja Olavi meni kamariinsa.
H?n tahtoi nyt ryhty? ty?h?ns?, ja ensi t?ikseen h?n purki kirja-arkkunsa ja lateli siit? eteens? kirjavarastonsa. Siin? olivat h?nen lempirunoilijansa, norjalaiset ja ven?l?iset, mutta enimm?kseen oli h?nell? kuitenkin nyt mukanaan ranskalaisia, uudenaikaisia teoksia yksinkertaisissa, aistikkaissa keltakansissaan.
H?nelle sattui k?teen Tolstoin