Papin rouva | Page 7

n?ki itsens? istumassa rattailla vanhan pappilan rappujen edess?. Verannan ikkunassa oli kalpeat j?ykistyneet kasvot, jotka tuijottivat h?nen j?lkeens?. Ja nyt h?n muisti, ett? tuo kuva oli seurannut h?nt? jonkun aikaa h?nen rattailla istuessaan ja ett? h?n oli joutessaan mietiskellyt, oliko tytt? ehk? jo ehtinyt h?neen rakastua.
On se v?h?n omituista, ett? se tuo Mikko sai noin siev?n tyt?n. Mutta se on kai se vanha tarina apulaisesta ja pappilan neidest?... Kuului liikett? alhaalta. Jahah, herrasv?ki asettuu levolle, sanoi h?n itsekseen hym?ht?en.
H?n huomasi olevansa v?synyt ja laittautui nousemaan vuoteeseensa.
Samassa tuli piikatytt? vesikarahvin kanssa. Se oli soma, vaaleatukkainen, py?re?muotoinen ja korkearintainen tanakka tytt?.
--Kiitoksia, sanoi h?n. Mik? on teid?n nimenne?
--Anni min? olen.
--Olisiko Anni hyv? ja ottaisi t?m?n takkini ja tomuttaisi sit? huomenaamuna.
--Rouva k?ski kysy?, mihin aikaan herralle saa tuoda kahvia.
--Sanokaa rouvalle, ett? min? kyll? itse tulen alas juomaan kahvia. Kuinka pitk??n t??ll? muuten nukutaan?
--Nousee se rouva jo varemminkin, mutta pastori makaa seitsem??n ja kahdeksaankin.
--Vai makaa pastori kahdeksaankin.--Hyv?? y?t?, Anni!
* * * * *
Elli ei viel? voinut menn? levolle. H?nen miehens? olisi tahtonut h?nt? tulemaan, mutta h?n sanoi t?ytyv?ns? menn? j?rjest?m??n jotain ruokasalissa.
--Anna nyt sen olla, kyll?h?n ne piiatkin.
Mutta h?n kiiruhti ulos. H?n tunsi tarvetta olla yksin, eik? h?n nyt mill??n muotoa olisi voinut menn? maata, ennenkuin h?nen miehens? olisi nukkunut.
H?n hiipi puutarhaan ja sielt? omaan rantaansa. Ja h?n istuutui kivelleen tyynen veden partaalla. Maisema, joka lep?si kes?y?n-unelmissaan, silmill? hieno verho kes?ist? auerta, oli nyt niin onnellinen ja tyytyv?inen. Nyt olisi h?n voinut katsella sit? kuinka kauan tahansa, nyt ei h?n en?? pel?nnyt, ett? se tuo h?nelle muistoja pettyneist? toiveista tai her?tt?? kaipausta milloinkaan toteutumattomista, niinkuin niin monta kertaa ennen, kun h?nen itku kurkussa ja syd?n pakahtumaisillaan t?ytyi yht'?kki? paeta pois t?ss? istumasta. Kuinka h?n nyt rakasti t?t? hiljaista piilopaikkaansa, kuinka se nyt tuntui ikuiselta, uskolliselta yst?v?lt? t?m? h?nen ymp?rist?ns?!
Kaukaisista salmista tuolta jostain kuului y?llisen kalamiehen soutua, ja hinaajalaiva hurisi kuin suuri hy?nteinen et?isten saarien takana. Maan puolella kalkattivat y?sy?t?ss? kulkevan karjan kellot.
Kauan istui h?n t?ss?, katseli ja kuunteli, arasti v?ltt?en ajattelemasta mit??n ja mist??n itselleen selkoa tekem?st?. H?nelle oli kyll?ksi siin?, ett? jokap?iv?iseen yksitoikkoisuuteen oli tullut vaihdos ja ett? edess? oli jotain uutta ja ett? se ehk? jonkunkaan aikaa kest?isi. Tulkoonpahan sitten taas mit? tulee.
Se tunne rinnassaan palasi h?n pihaan ruispellon piennarta my?ten ja hiipi varpaillaan makuuhuoneeseensa, jossa h?nen miehens? jo onneksi oli nukkunut eik? kuullut h?nen tuloaan. H?n itse valvoi viel? kauan vuoteellaan, silm?t suurina katsellen aamuruskosta valkenevaa pohjoisikkunaa. Vieras oli jo varmaankin aikoja sitten mennyt levolle tuolla ylh??ll?, koska sielt? ei en?? kuulunut mit??n liikett?.

III.
Hyvin nukkuneena her?si Olavi seuraavana aamuna, hauska ja miellytt?v? tunne ruumiissaan. Oli niin rauhallista ajatella, ett? t?ss? nyt on niinkuin entisess? vanhassa kodissaan. Tiesi saavansa virua taas monesta ajasta mielens? mukaan, aamiainen odottaa alhaalla ja kahvi pidet??n uunin kolpperossa l?mminn?. Kun laskeutuu tuonne alas, niin otetaan siell? vastaan yst?v?llisesti hymyillen. H?n oli saanut raha-asiansa j?rjestetyksi niin hyvin, ett? voi panna pari vuotta kauan haluttuun mielity?h?ns?: esteettisen v?it?skirjan valmistamiseen. Nyt h?n saa j?rjest?? kaikki kokoamansa ainekset ja ruveta luomaan jotakin omintakeista. Tuntui aivan, kuin olisivat h?nen aivonsa kauan seisseen ratsun tavoin tahtoneet ry?st?yty? t?ytt? karkuaan menem??n. Ei ollut el?m? h?nelle h?nen ensimm?isen? ylioppilaskes?n??nk??n n?ytt?nyt niin valoisalta kuin nyt.
H?n hypp?si yl?s vuoteestaan, sys?si ikkunan auki eik? huolinut kiinnitt?? sit? hakaankaan. Aurinko oli jo korkealla, j?rvi rasvatyven, ruispelto aivan liikkumatonna, oksat riippuivat hiljaisina, ja p??skyt vain suikkelehtivat sirahdutellen tallin luukusta ulos ja sis??n. Jonkun talonpojan hevonen pudisteli portin takana tiukujaan--aivan niinkuin kotonakin ennen.
H?n peseytyi ja pukeutui ja pani ohimennen huomioonsa, ett? pyyhinliinat olivat puhtaat ja tukevat ja nurkkiin oli ommeltu rouvan nimikirjaimet punaisella.
Suuren ulkovinnin l?pi, jossa lakanain alla mahtoi riippua talonv?en vaatevarasto, laskeutui h?n alikertaan. Kahvip?yt? oli valmistettu verannalle, otettu esille n?ht?v?sti uusimmat kupit, ja keskell? niit? oli kukkasvihko laitettu samaan henkeen kuin se siell? ylh??ll?. Mutta t?ss? oli jotain auki puhkeavaa, helakampaa, iloisempaa ja v?hemm?n arkaa. H?n tarkasti sit?, kun rouva ilmaantui salin oveen ja toivotti hyv?? huomenta.
--Hyv?? huomenta, rouva!
He k?tteliv?t. Ellill? oli pumpulihame ja edess? vaalea esiliina, jonka rintapuoli oli neulalla kiinnitetty poven kohdalle. H?n oli miellytt?v?. Piirteet olivat pehmoiset, melkein vienot, ja ainoastaan silmien nurkassa oli jotain kovempaa niinkuin kauan vuotaneiden kyyneleiden j?lelt?.
--Kuinka olette nukkunut? kysyi h?n.
--Kiitoksia, eritt?in hyvin. En ole vuosikausiin nukkunut niin mainiosti.
H?n meni ovelle, ja pit?en toisella k?dell??n pihtipielest? nojasi h?n ulos ulkoilmaan. Aurinko h?ik?isi silmi? niin, ett? h?nen t?ytyi toisella k?dell??n varjostaa kulmiaan.
--Kyll?p? nyt on kirkas paiste!
Elli j?rjesteli kahvip?yt?? ja katseli h?nt? tuohon, miss? h?n nyt niin el?v?sti muistutti itse??n silloin ennen aikaan samassa asennossa, tuona aamuna Ellin is?n kotona. Ja samat olivat h?nen sanansakin: ?Kyll?p? nyt on kirkas paiste!? Tukka oli v?h?n harvennut p??laelta ja puku hienompi ja muodikkaampi. Silloin h?nell? oli ollut pitk?vartiset saappaat ja kirjava paidan kaulus. Nyt olivat keng?t keve?t vaatekeng?t, kaulus kiilloitettu ja siihen sidottu hele?nsininen, pitk? kravatti.
--Kuinka kaunis t?llainen aamu on, sanoi Olavi k??ntyen Elliin, ja kuinka toisenlaiseksi kaikki n?ytt?? muuttuneen eilisest??n. Ei luulisi koko taloa en?? samaksi, mik?