Papin rouva | Page 4

tuulen p??lt?. H?n siirtyi v?h?n ja n?ki siell? venheen tulemassa. H?nen miehens? istui per?ss?. Kokassa souti renki. Ja keskell? venhett? oli joku kolmas.
--Se on kai mieheni vieras, koetti h?n ajatella rauhallisesti ja v?linpit?m?tt?m?sti. Mutta syd?n tykytti korvaan kuuluvasti, k?si vapisi h?nen huivia sitoessaan, ja poskia poltti. Ja h?n kiiruhti edelt?p?in pihaan, ennenkuin ne enn?tt?isiv?t rantaan ja huomasivat h?net.
Kun h?n sitten vilahdukselta katsahti kamarinsa ikkunasta rantaan , oli venhe juuri laskemassa maihin, ja se, joka oli istunut keskell? venhett?, oli noussut seisomaan.

II.
Elli kuuli heid?n tulevan puutarhan kautta pihaan, nousevan verannalle ja menev?n pastorin huoneeseen. H?n kuuli vieraan k?ynnin, joka oli tuntuvinaan tutulta. H?n kuuli h?nen kauniin, selv?n ??nens? miehens? hiukan ep?sointuisen ??nen rinnalla. Itse h?n oli mennyt ruokasaliin ja asetteli koneentapaisesti serviettej? lautasten viereen. Salin avonaisten ovien l?pi erotti h?n joka sanan, samalla kuin palvelijat yht?mittaa kalistelivat keitti?ss? astioitaan.
--No, kas niin, nyt tulta ja tupakkaa p??lle! Poltatko sin? piippua vai paperossia?
--Kiitoksia, annahan olla ... min? sytyt?n mieluummin paperossin.--Vai niin, vai t?m? se nyt on sinun pappilasi?
--T?m?h?n se on ... eik?s t?m? n?yt? mukavalta paikalta?
--N?ytt?? t?m? hyvinkin hauskalta ja rauhalliselta...
--Tuossa on pirtti ja nuo tuolla vastap??t? ovat talli- ja liiterirakennukset. Siin? on ruoka-aittakin yhdess? jaksossa ja aitan p??dyss? on kellari. Se on hyv? kellari, pysyy j??t syksyyn asti. Navetta on tuolla takana, mist? n?kyy koivujen yli kaivon vintti. Se on aivan uusi kivinavetta, minun aikanani rakennettu...
--Jahah, vai sinun aikanasi.
--Sai siin? pit?j?n kanssa painiskella, ennenkuin rupesivat tekem??n, mutta ikuinen kalu siit? sitten tulikin. T?m? pytinki pit?isi saada kanssa uusi, se on vanha ja matalalla kivijalalla, mutta siin?h?n tuo viel? menee, On minulla sent??n tiukka tuuma saada uusi katto, uudet vuorilaudat ja multimukset. Maansa puolesta on t?m? paikka tavallisen hyv?ss? kunnossa...
--Onko sinulla suurikin maanviljelys?
--Ei ole suuren suuri, tavallisen pienen puustellin viljelykset ... saattaa t?ss? hyvin? hein?vuosina el?tt?? kaksi hevosta ja toistakymment? lehm?? ... my?n min? voita...
--Ja sin? olet kovasti innostunut maanviljelykseen?
--Itse min? olen aina mukana kun vain virkatoimiltani joudan. Ne ovat paljonlaiset, kun ei ole kuin kaksi pappia n?in suuressa seurakunnassa...
--No, mutta perheesi? Onko se suurikin?
--Ei meit? ole talonv?ke? kuin kaksi henke?, vaimoni ja min?.
--Niin todellakin ... vaimosi, miss? h?n on?
--Ka niin, miss?s se eukko onkaan? Menn??n t?nne saliin ... ota vain tupakkasi mukaan, ei se mit??n.
Elli kuulee heid?n tulevan saliin. Vieras tuntuu menev?n ikkunan luo ja sanoo: ?Kas, kuinka t?st? on kaunis n?k?ala j?rvelle.? Pastori selitt??, ett? tuolta yliskamarin ikkunasta on viel?kin kauniimpi, ja samassa h?n tulee ruokasalin ovelle. Ellin tekisi mieli paeta keitti??n, mutta h?n j?? kuitenkin kalistelemaan veitsilaatikkoa.
--T??ll?h?n sin? oletkin ... tule nyt sis??n, niin saan esitell?...
H?n on tullut sis??n, on mennyt vieraan luo ja tervehtinyt h?nt?. H?n kuulee vieraan sanovan:
--Hauska uudistaa vanhaa tuttavuutta ... meh?n olemme jo kerran ennenkin tavanneet toisemme.
--Terve tulemaan t?nne... Niin, min? luulen...
--Kuinka kauan siit? onkaan, kun sin? silloin k?vit vaimoni vanhassa kodissa? On kai siit? jo yli puolenkymmenen vuoden, sanoi pastori. Muistatko sin?, Elli?
--Kyll?h?n siit? jo on... Tehk?? hyvin ja istukaa...
--Ja ajatelkaas, rouva, etten min? tiennyt teid?n olevankaan naimisissa, ennenkuin miehenne kertoi siit? nyt t?nne tullessamme ... min? luulen, etten olisi teit? en?? tuntenutkaan...
--Te olitte silloin niin v?h?n aikaa meill?.
--Sin? olitkin, Elli, silloin juuri koulusta p??ssyt.
--Niin, ja sitten ei ole satuttu tapaamaankaan, kun min? olen matkustellut ulkomailla ja oleskellut suurimman osan aikaani Helsingiss?. T??ll? maan syd?mess? p?in en ole k?ynyt sitten ensimm?isten ylioppilasvuosieni.
--Onhan se luonnollista sitten...
--Olen kuitenkin aina halunnut p??st? edes joksikin kes?ksi maalle. T?m? n?ytt?? niin eritt?in vieh?tt?v?lt? paikalta. Kun soudimme laivalta t?nne, sanoin juuri miehellenne, ett? tuntuu silt?, kuin voisin t??ll? kaiken ik?ni asua. Olen oikein iloinen, ett? tulin valinneeksi t?m?n paikan...
--Seh?n oli hauska, ett? tulitte ... t??ll? maalla ei meille usein tapahdukaan se ilo, ett? saamme vastaanottaa vieraita.
Pastori oli mennyt kamariinsa, jonne oli tullut joku asiamies. He j?iv?t kahden kesken saliin, Elli ja vieras.
H?n oli istuutunut nojatuoliin ja Elli toiselle puolelle p?yt?? sohvan p??h?n tuolille.
--Kuinka onkaan ... viel?k? is?nne el??? ... h?n oli niin herttainen ja yst?v?llinen vanha ukko.
--Ei h?n en?? el? ... h?n kuoli kaksi vuotta sitten.
--Vai on h?n kuollut! Me ehdimme puhella h?nen kanssaan kaiken maailman asioista, ja h?n oli hyvin utelias kuulemaan vanhoista tovereistaan, joista muutamat olivat olleet minun opettajiani.
--Niin, h?n puhui usein teist? teid?n menty?nne ja odotti teit? palaavaksikin, niinkuin h?n muisteli teid?n luvanneen.
--Olikin minulla se aikomus, mutta muistaakseni eiv?t matkani en?? soveltuneet ... min? matkustin Kajaaniin ja sielt? tervavenheess? Ouluun.
--Se kai oli hyvin hauska matka?
--Ettek? ole sielt? kautta koskaan kulkenut?
--En ole.
--Se matka teid?n kerran pit?isi tehd? ... en ole miss??n maailmassa tavannut niin omituista luontoa...
H?n alkoi kertoa t?st? matkastaan, ja Elli huomasi, ett? h?n koetti venytt?? sit? pysy?kseen jossain puheenaineessa. H?n tunsi, ett? h?nen itsens?kin olisi pit?nyt keksi? jotain, mutta h?n ei voinut mit??n. H?n oli mielest??n ihan typertynyt, vailla ainoatakaan ajatusta. Tuli pitk?nlainen ??nett?myys, joka ainoastaan hetkeksi keskeytyi siten, ett? vieras uudelleen huomautti kauniista n?k?alasta j?rvelle p?in ja Elli sanoi siihen jotain my?nt?v??. Vieras jo turvautui albumiin ja alkoi sit? selailla, kun pastori tuli heit? pelastamaan.
--Kuules nyt,