Papin perhe; Hän on Sysmästä; Spiritistinen istunto | Page 7

alas.)

TOINEN NÄYTÖS.
(Seuraava aamu. Sama huone. Elisabeth kastelee kukkia. Pastori istuu kiikkutuolissa ja
polttaa piippua.)
PASTORI. Sinun täytyy pitää Maijua paremmin silmällä. Ei antaa hänelle liian paljon
vapautta. Eikä milloinkaan jättää häntä yksin nuorten miesten kanssa. Ei millään ehdolla.
ELISABETH. Mutta sitä on melkein mahdoton välttää. Ja kun hän kumminkin piakkoin
on lähetettävä ulos maailmaan.
PASTORI. Mihinkä sitten?
ELISABETH. Noo jatko-opistoon, arvelen, niinkuin Hannakin. Johan siitä viime vuonna
oli puhetta. Etkö muista?
PASTORI. Ehkä! Mutta nyt ovat asiat kääntyneet toisin. Minulla ei ole varaa kustantaa
häntä jatko-opistoon. Hannankin täytyy keskeyttää-- ajattelin juuri mainita sinulle siitä.
ELISABETH. Hannanko keskeyttää? Mutta sehän on mahdotonta. Nyt, kun hänellä on
vaan vuosi jäljellä.
PASTORI. No niin,--vuosi jäljellä! Mutta mitä se häntä oikeastaan hyödyttää? Opettajan
paikkaa hän tuskin saa--kilpailu on jo siksi suuri. Ja muussa tapauksessa ei hän niillä
tiedoillaan tee juuri mitään.
ELISABETH. Hanna raukka! Kuinka hän mahtaa tulla tästä pahoilleen.
PASTORI. Hm--ikävä kyllä.--Vaan minkä sille voi?
ELISABETH. Niin ahkera kuin hän on ollut ja niin suurella halulla kuin hän on koettanut
edistyä.
PASTORI. Ahkera hän on, sen kyllä myönnän, mutta lahjoja--niitä häneltä puuttuu.
ELISABETH. Mistä sen tiedät? Et siitä koskaan ole selkoa ottanut.
PASTORI (kohottaa olkapäitään). Näkeehän sen.
ELISABETH. Minä luulen aivan päinvastoin. Enkä tiedä--mutta minusta on suorastaan
väärin pakoittaa häntä nyt lopettamaan--ja jättämään kaikki kesken.
PASTORI. Minkä sille voi? Minulla ei ole varaa, niinkuin jo sanoin. Ja velkaa en tahdo
tehdä, se on vastoin prinsiippiäni.
ELISABETH. Mutta, hyvä Henrik, onhan meillä riittänyt tähänkin asti.--
PASTORI. Tähän asti en ole tarvinnut rahoja muuanne, sen vuoksi olen voinut käyttää
niitä yksinomaan perheeni hyväksi. Nyt on toisin. Yleiset asiat tarvitsevat kannatusta,
nekin. Niitä ei käy enää laiminlyöminen.

ELISABETH. Ethän niitä ole laiminlyönyt, Henrik. Tunnollisesti olet aina hoitanut
virkasi.
PASTORI. Siinäpä ei ole tarpeeksi--näinä aikoina. Epäusko leviää leviämistään. Sanaa ei
lueta,--saarnaa kuunnella, sakramenttiä ei nautita. Yhteiskunnassa ja valtiossa liikkuu
hajoittavia aatevirtauksia. Niitä täytyy pontevasti vastustaa, muuten kukistavat
kirkkomme tykkänään.
ELISABETH. Vastustaa, niin. Mutta millä tavalla?
PASTORI. Etupäässä sanomalehtien kautta. Niillä on mahti ja valta nykyaikana. Ne ne
ohjaavat yleistä mielipidettä. Vievät ihmisiä laumoittain mukanaan minne tahtovat.
ELISABETH. Sinä et sitten luota enää kirkon omaan sisälliseen voimaan?
PASTORI. Sen--sisälliseen voimaan?
ELISABETH. Niin, hengelliseen voimaan, minä tarkoitan.
PASTORI Kyllä ymmärrän. Ja miksi en siihen luottaisi? Tietysti minä luotan. Mutta
eihän se estä minua sanomalehden toimesta.
ELISABETH. Aijotko perustaa uskonnollisen aikakauslehden?
PASTORI. Eikä--ei! Näitä minä vaan ajattelen, näitä tavallisia paikkakunta-lehtiä. Niiden
kauttahan ne juuri levittävät kansaan tuota epäuskon myrkkyä, mutta kun me saamme ne
pappien, taikka ylipäätään kristillismielisten haltuun, niin--Missä muuten Jussi on?
Nukkuuko hän vielä?
ELISABETH. En tiedä, minä laitan katsomaan. (Menee oikeaan ja tulet vähän päästä
takaisin.)
PASTORI. Näes, nyt on asia sillä lailla, että tämä »Aamurusko» on tuottanut
kustantajalleen suurta tappiota viime vuonna, ja hän aikoo sen vuoksi luopua siitä
tykkänään, Mutta lehti on, niinkuin tiedät, perustettu juuri vastapainoksi noille
epäkristillisille, niin sanotuille »vapaamielisille»,--emmekä siis millään ehdolla voi antaa
sen kuolla. Olemme pitäneet useita kokouksia, joissa on keskusteltu ja tuumailtu sinne,
tänne. Ja illalla viimein päättyi siihen, että minä sen otin.
ELISABETH. Kustannettavaksesi?
PASTORI. Sekä kustannettavakseni että toimitettavakseni. Kaikki tyyni käy minun
edesvastauksellani.
ELISABETH.. Mutta--kuinka sinä ennätät? meneehän aikasi ihan tarkkaan omissa
toimissasi.
PASTORI. Täytyy panna yötä lisäksi--ellei muu auta.
ELISABETH. Ja sitten--onko hyvä hajoittaa voimiaan? Nyt juuri kun kirkko niitä kysyy
enemmän kuin milloinkaan tätä ennen. Siellähän pappien tulisi työtä tehdä,--korjata
epäkohtia, puhdistaa, elähyttää--
PASTORI. Sitähän teemme, sitähän olemme tehneet kaiken aikaa.
ELISABETH. Jospa olette erehtyneet ja menneet väärään suuntaan? Minusta väliin
tuntuu--
PASTORI. Mitä tuntuu?
ELISABETH. Kuin olisivat vastustajamme jossakin määrin oikeassa.
PASTORI. Sinä alat hermostuttaa minua.--Hekö oikeassa? Jumalan kieltäjät, epäuskon
levittäjät. Ei sitä pitäisi puhua tuolla tavalla, vaikka onkin nainen.--No, tuollahan Jussi
tulee. Hyvää huomenta! Pitkäänpä sinä olet maannut.
JUSSI. Pitkään.--Viivyimme kovin myöhään illalla niemellä--
PASTORI. Paha tapa. Semmoista tulisi välttää.--Mutta emme nyt huoli puhua siitä tällä

kertaa. Tahtoisin keskustella tärkeistä asioista kanssasi.
JUSSI. Niin, pappa eilen jo mainitsi jotain semmoista.
MAIJU (ruokasalista). Mammaa! Mamma tulisi tänne vähäisen! (Katsoo ovelta.) Pikipäin
vaan, uunia katsomaan, että jos siellä on paras lämmin peparikaakuille.
ELISABETH. Minä tulen. (Ottaa ruiskukannun ynnä kukkaruukuista keräämänsä roskat,
ja poistuu oikeaan.)
PASTORI. Sinäkö kirjoitit »Suomettareen» tässä talvella muutamia pieniä kertomuksia
»Jussin» nimimerkillä?
JUSSI. Minähän se olin. Pieniä kynäpiirteitä vaan--
PASTORI. Arvasin juuri. Vai ne olivat sinun kirjoittamiasi.
JUSSI. Pappa ne siis luki?
PASTORI. Illalla ne vasta luin oikein, silloin vaan silmäilin. Mutta nyt hain lehdet
uudelleen käsille, nähdäkseni, minkälainen kynä sinulla on.
JUSSI. Noo ja mitä pappa sanoo siitä?
PASTORI. Ooja,--hyvä vallan. Sujuva ja selvä.
JUSSI. Samaa ne ovat kehuneet, toveritkin. Ja »Suomettareen» pyysivät vaan enemmän
semmoisia.
PASTORI. Sinulla on lahjoja, sinun pitäisi antautua tykkänään sanomalehti-alalle.
JUSSI. Tietääkö pappa--minä olen juuri sitä ajatellut. Sepä hauskaa, että tuumamme
sattuivat noin yhteen.
PASTORI. Minulla on jo valmiina ehdotuskin. Tämä meidän lehtemme
»Aamurusko»--olet kai sitä seurannut siellä Helsingissä?
JUSSI. No, enpä sanottavasti. Mutta tunnen minä sen kannan yhtä hyvin.
PASTORI. Vakava, kristillismieiinen lehti.
JUSSI.