Papin perhe; Hän on Sysmästä; Spiritistinen istunto | Page 3

(Menee

oikeaan.)
MAIJU. Mutta enköhän vaan nyt tee sitä, jota olen aikonutkin? Että kirjoitan tohtori
Bergbomille ja pyrin suomalaiseen teaatteriin näyttelijäksi? Topp! Se on päätetty asia!
Martha! Mihinkä se taas on vienyt minulta paperit ja kynät ja musteet?--Martha, Martha,
Martha!
MARTHA (oikealta). Hoi, hoi? Mikä siellä on hätänä?
MAIJU. Pian tänne! Niinkuin olisitte jo!
MARTHA (tulee). No, herra siunaa--
MAIJU. Mihin te taas olette kätkenyt minulta paperit ja kaikki kirjoitus-verstaat, kun
niitä ei näy missään?
MARTHA. Ja mitäs te niitä aina tänne kuletatte? Onko niihen paikka salin
pöyvällä--onkoo jo vaan? (Ottaa ne esille etagerilta, kirjojen takaa.)--Tässä ne nyt ovat.
(Hän tuo ne toiselle pöydälle.)
MAIJU. Elkäähän menkö, saatte viedä tästä kirjeen samalla postilaatikkoon.
MARTHA (menee sohvapöydän luokse). Kyllä olette pitänyt kaunista siivoa taas. Ei totta
jouva muuta kuin teijän jälkiänne korjaamaan.--Mitä näitä tarvihti tähän pöyvälle
riputella? Eikö ollut yhtä hyvä panna vaassiin heti? (Työntelee ne sikinsokin vaasseihin.)
MAIJU (kirjoittaa ja lukee sitten ääneen). »Kunnioitettava herra tohtori! Täten saan
nöyrimmästi kysyä, jos haluaisitte ottaa minut suomalaiseen teaatteriin. Olen
seitsemäntoista vuotias ja täkäläisen tyttökoulun läpikäynyt.--Pyydän suosiollista
vastausta mitä pikimmin. Kunnioituksella: Maiju Valtari.»--Hyvä on. (Panee sen kuoreen,
kirjoittaa päällekirjoituksen ja painaa postimerkin päälle.) Martha,-- tässä!
MARTHA. Lindqvistinkö laatikkoon?
MAIJU. Niin,--sinne, sinne! ja sukkelasti nyt.
MARTHA. Ei tuossa niin kiire liene, ettei mennä kerkiä. (Menee oikeaan.)
MAIJU. Huomenna se on perillä ja ylihuomenna ehkä saan jo vastauksen.-- Jos käskee
minun tulemaan heti--entä sitten? Mitä sanovat pappa ja mamma? Ja Hanna ja Jussi?--Ja
kaikki muut?--Mitä ne sanovat?--
ELISABETH (tulee oikealta). Eiköhän vaan tullut »Elias Lönnrot», koska siellä vossikat
niin ajavat rantaan?
MAIJU. Tehty mik' on tehty!--Kirje on laatikossa, en sitä enää saa takaisin, vaikka
tahtoisinkin.
ELISABETH. Kuuletko sinä?
MAIJU. Mitä mamma sanoi?
ELISABETH. Hyvänen aika!' Tuolla tavallako sinä nyt olet laitellut nuo kukat?
MAIJU. Millä ta-?--Kas, sitä Marthaa!
ELISABETH (järjestelee niitä). No--kyllä minä ihmettelen! Aivanhan sinä olet päästä
pyörällä.
MAIJU. Mamma, rakas kulta!--(nauraen) Marthahan ne näin laitteli.
MARTHA (ovelta). Tulevat, tulevat!
MAIJU. Ketkä!
MARTHA. Hanna,--Jussi,--herra Jumala, vielä kysyy! Kun ovat jo pihassa. (Vetää
päänsä takaisin.)
MAIJU. Narraa!--Mamma, olisikohan--
ELISABETH. No, sitähän minä jo äsken sanoin.--Tuossa ne ovat!
HANNA (tulee juosten eteisestä). Päivää, päivää!

MAIJU. Hyvä ihme--Hanna!
ELISABETH. Terve! mitä sinulle kuuluu, lapsi?
HANNA (juosten toisen sylistä toisen syliin). Ei kuin hyvää, paljasta hyvää! Olen kuin
taivaassa.--Pahankuriset, kun ette tulleet edes vastaanottamaan.
MAIJU. Mitäs, kun emme tienneet.--Oletko sinä nyt tosiaan siinä? En tahdo uskoa
silmiäni. Hanna, annas kun katson sinua!
HANNA. Katso, katso!
MAIJU. Niin, sinä se olet, sinä itse! Sinä, sinä si--
HANNA. Aa--aa--sinä puristat minut kuoliaaksi! Herkiä jo, hyvä lapsi, muuten menee
henki.
ELISABETH. Tule nyt tänne, että minäkin saan nähdä, tänne sohvaan istumaan.
HANNA. Ette usko, kuinka hauskaa on päästä kotiin!--En minä malta, mamma, istua, en,
en!
MAIJU. Mutta minä kun en vieläkään tahdo saada päähäni, että Hanna on tuossa! Että,
hän tosiaankin on tuossa! Olen kuin pyörryksissä.
ELISABETH.--No, ja täällä tulee Jussi. Ajattelin juuri kysyä, mihin hän jäi. (Jussi ja
Teuvo tulevat. Laskevat eteiseen tavaroitaan.)
JUSSI (eteisestä). Terveisiä Helsingistä!
ELISABETH. Kiitos, kiitos!
MAIJU (juosten eteiseen häntä vastaan). Jussi!--Jussi, Jussi, Jussi!
JUSSI. Pikku harakka! Vieläkö sinä osaat lentää?--(Tuo häntä tanssittaen ja pyörittäen
sisään.)
MAIJU. Herranen aika, kuinka hauskaa! Nyt sitä pääsee elämään taas! Oikein sydämensä
pohjasta!
JUSSI. Sen lupaan! Iloa ja riemua--!
MAIJU. Iloa ja riemua! Ylös taivaasen asti.
JUSSI. Päivää, mamma!
ELISABETH. Tervetultua kotiin!
JUSSI. Kiitoksia! Ja tässä saan esittää mammalle toverini, Teuvo Rastaan, joka on
melkein yhdenlainen velikulta kuin minäkin.
ELISABETH. Tervetultua, herra Rastas!
JUSSI. Käännypä tänne päin, Teuvo! Näes, tämä se on sisareni, Maiju, aika hulivili--
MAIJU. Hyi, Jussi, kun valehtelee.
JUSSI. Josta isä-ukko turhaan on koettanut saada säädyllistä ja ankara-arvoista. nuorta
neitiä, englantilaiseen guvernantti-malliin.
MAIJU. Elkää uskoko, herra Rastas, pelkkää lorua kaikki.
TEUVO. Erinomaisen hauskaa tutustua!
HANNA. Joka kohta entisellään. Ei mikään muuttunut!
MAIJU. Ei, Jumala paratkoon! Ei, täällä milloinkaan muutoksia tapahdu. Ei ole yhtä
ainoata huonekalua edes ilmestynyt minun muistinaikaani. Ja toinen päivä on aivan
samanlainen kuin toinenkin. Ei niin että ihmeeksi muuta eroitusta, kuin mikä
päivällispöydässä ilmestyy, siellä kun, näette, on vuoron puuroa, vuoron velliä, vuoron
lihasoppaa ja niin poispäin.
ELISABETH. Kiitä luojaa siitä, lapseni.
HANNA. Kyllä koti on hyvä, tiedätkös. Voi, kuinka se on hyvä! Jahkapa olisit
vuodenkaan poikessa, Maiju, niin jo sen huomaisit.--Mutta, missä pappa?

ELISABETH. Hän äsken ikään meni »Aamuruskon» toimistoon.
JUSSI. Mitä? Kuuluuko pappa siihen lehteen?
ELISABETH. Ei juuri suorastaan.
JUSSI. No, sitähän minäkin.
ELISABETH. Mutta kyllä hän siihen usein kirjoittaa.
JUSSI. Vai ovat ne houkutelleet isä-ukonkin mukaan. Kas vaan!
TEUVO. Onhan se vallan luonnollista.
MAIJU. Kuulkaa! Teidän olisi pitänyt tulla tänne viikkoa ennemmin, niin olisitte saaneet
tanssia suomalaisella seuralla.
TEUVO. Pidättekö te tanssista, neiti. Maiju?
MAIJU. Pidän! ja kovasti! Tanssisin vaikka joka päivä, varsinkin masurkkaa. Siihen olen
hirveästi innostunut.
HANNA Ja sinä osaat? Oletko käynyt masurkkakurssin?
MAIJU. E--oho! Vai pappa olisi antanut! Ei, mutta minä opin niiltä, jotka kävivät, ja
seuralla tanssin kuin mies.
TEUVO. Kuin mies?
MAIJU. Kuin--kuin mestari, minä tarkoitin.
JUSSI. Ja mamman