Panu | Page 8

mutta paha vie sen sielun, jonka ruumiin se parantaa.
--Voutiko niin sanoi?
--Ei, vaan pastoripa.
--Tiet??k? Kaarina ket??n, jonka h?n on parantanut?
--Ka, voudin em?nn?n paransi toisilla markkinoilla, kuiskasi Kaarina.
--Mik? h?nt? vaivasi?
--Heitt?j? nakkeli v?list? monta kertaa p?iv?ss? niin, ett? oli koko ruumis sinelmill?, eik? se siihen saanut apua parhailta Ruotsin tohtoreiltakaan, kun oli tauti panentatauti ... niin kun sitten tuli takaisin t?nne kuolemaan, niin kutsui vouti Panun, ja kun se vei saunaan ja antoi voiteet ja luki luvut, niin ei sen koommin nakellut.
--Veik? se paha sitten sen sielun?
--Pyh? Maaria varjelkoon, mist?s min? sen tied?n ... vuoden per?st? kuoli ja kelloilla haudattiin ... mutta kyll? se paljon kummitteli ... mutta ?lk??, hyv? rouva, kenellek??n sanoko, ett? min? olen sanonut!
--Ei sinun sit? tarvitse pel?t?.
--Ette saa sanoa pastorillekaan. Sit? ei tied? kukaan.
--Mist?s sin? sen sitten tied?t?
--Ka, kun min? palvelin siell?, niin pani l?mmitt?m??n saunaa ja k?ski ker??m??n mets?st? ukkosen kaatamia puita ja noutamaan vett? purosta, joka kolmesti maan alaitse juoksee, eik? sit? tekem??n kelvannut kuin semmoinen, jonka luona ei ole sulhasia k?ynyt. Kielsi kiven kovaan, ettei saa tulla saunaan, kun h?n kylvett??, muuten uhkasi minut menett?v?ns?; mutta min? menin luukun raosta tirkist?m??n, ja rouva oli sel?ll??n olkien p??ll? lattialla, ja Panu huitoi ja loihti ... kyll? se nyt laittaa suden tai karhun tai nostaa merest? Turson. Pelk?isin pahemminkin, jos en olisi pappilassa piikana.
--Mik? on Turso?
--Mist?s min? sen tied?n, mutta se on vain semmoinen, joka viepi...
--Ja sin? uskot, ett? se sen voi?
--Ettek?s te usko?
--Saattoihan sen Jumalakin parantaa.
--Ka, saattoihan Jumalakin tai Neitsyt Maaria emonen. ?iti sanoo, ett? Neitsyt Maaria emonen on yht? hyv? jumala kuin oikea Jumalakin, ja pyh? Henrikki ja pyh? Pirkitta, joka karjaa varjelee... Sill? on sen kuva navetan parressa piilossa, ja siell? se sit? rukoilee, kun ei is? suvaitse. Is? on papin uskossa ja rukoilee niinkuin kirkossa.
--Mitenk?s Kaarina rukoilee?
--Min? rukoilen niinkuin ?iti pienen? opetti:
Anna emoni, suo Jumala, laita lapselle osoa. viluhista l?mmitell?, anna maata Maariainen, Kiesus leppein lev?t?, sy?tell?ni n?lk?hist?, niinkuin Maaria makasit. Kiesus leppein lep?sit!
--Nyt on messu pidetty! Jo tulevat muutkin kirkosta.
Rouva ja Kaarina meniv?t ikkunaan, josta n?kyi kirkko ja sen alla oleva j??. Oven t?ydelt? tunki v?ke? kirkosta ulos painuen vahvana mustana vy?ryn? alas rantaan.
Ainoastaan yksi roteva mies n?kyi eroten muista, joiden edell? oli kulkenut, tulevan pappilaan tuovaa tiet? my?ten. Voimakkaasti ja varmasti h?n astui p?? pystyss? ja selk? suorana, silloin kun nuo pienet, v?h?p?t?isen n?k?iset olennot py?riv?t kuin k??pi?t h?nen j?ljess??n...
Tuommoisena, juuri noin suorana ja komeana ja voimakkaan varmana ja samalla noin miettiv?isen n?k?isen? oli h?n astunut Tuomiokirkon torin poikki Turussa, palatessaan luennoiltaan yliopistossa. H?n tuli portista sis??n ja meni omaan pieneen kamariinsa pihan per?ll?, jossa h?nell? oli asunto ilmaiseksi ja p?iv?lliset vapaat lasten opetuksesta professorin perheess?. H?n oli niin urhokkaan, niin sankarimaisen n?k?inen eik? ollenkaan niinkuin ne muut papin kokelaat. H?n luki jumaluusoppia, ja Turun parhaat perheet olivat ottaneet h?net huostaansa, auttoivat h?nt? ja hankkivat h?nelle tilaisuuden opinnoiden jatkamiseen viel? papintutkinnonkin suoritettua. H?n v?itteli, h?nest? toivottiin paljon ja h?net tahdottiin kiinnitt?? yliopistoon. Ja johan h?nell? oli paikkakin tiedossa, jota odottaessa ja kun h??t oli vietetty, h?n sai papin paikan Ahvenanmaalla. Mutta yht'?kki? h?n sitten muuttui, palattuaan matkoilta sis?maahan, jossa piispan notariona oli ollut tarkastuksilla mukana. Synkk?n? ja sanatonna h?n kulki ja silloin, kun joskus puhui, puhui velvollisuuksista, joita tunsi olevansa kutsuttu t?ytt?m??n. Puhui siit?, ettei h?nen paikkansa pit?isi olla t??ll?, vaan tuolla kaukana, jossa Jumalan valtakunnan hyv?ksi ei viel? ole paljon mit??n tehty. Silloinhan kuoli heid?n lapsena ... ja silloinhan h?n sanoi tulleensa selvyyteen siit?, ett? se oli otettu h?nelt? pois sent?hden, ett? h?n sit? liiaksi rakasti, enemm?n kuin Jumalaa ja kansaansa, joka pimeydess? vaelti. L?hdettiin t?nne, ja samahan tuo oli, miss? oltiin. Yhteisest? p??t?ksest?h?n, vaikkakin kaikkein sukulaisten ja suosijain mielt? vastaan l?hdettiin, paikan auettua, t?nne kaukaisille rajamaille, er?maahan, jossa ihmiset viel? puolittain pakanoina eliv?t, uskoivat noitiinsa ja taikoihinsa, ja ep?jumaliaan palvelivat. Ja t??ll? sit? nyt oltiin.
Kun ei t??ll? vain olisi niin kylm?? ja kolkkoa ja autiota ja ihmiset niin suljetuita ja juroja. Usein oli h?n jo katunut t?nne tuloaan, oli katunut taas sit? katumistaankin, mutta kotiutua t?nne ei h?n koskaan luullut voivansa. Ainoastaan silloin, kun h?nen mielens? innostus h?neenkin tarttui, kun h?n tuli vakuutetuksi h?nen teht?v?ns? suuruudesta, sai h?n mielens? viihtym??n. Se voikin puhua siit? niin, ett? maailma ainakin siksi hetkeksi kokonaan n?ytti muuttuvan. Peikot h?n korpien pimeydest? karkoittaa, uskoon ja valoon ja vapauteen pakanuuden orjuudesta h?n kansan vie, Jumalan ty?t? tekee, kirkon ymp?rist?? perkkaa ja sen kellojen ??nen kaukaisimpiinkin rotkoihin kaiuttaa! Sellaisia olivat aina h?nen sanansa, ja silloin tuntuivat h?nen omat huolensa h?nest? niin pienilt? ja itsekk?ilt?. Jos ne vain taas toisina hetkin? eiv?t olisi tulleet kahta voimakkaampina takaisin ... jos h?nt? v?list? ei olisi peloittanut niin, ett? syd?n oli j?hmetty?, ja jos h?n olisi voinut olla aavistuksiaan uskomatta. Mutta v?list?, kun h?n y?ll? kuuli tuon heti talon takaa alkavan korven rysk?v?n ja paukkavan, tuntui h?nest? kuin harjun puut sy?ksyisiv?t h?nen p??lleen ja h?n rutistuisi kuin karitsa kaatuvan hongan alle,