Panu | Page 9

vaikka h?nen miehens? seisoi h?nt? varjelemassa ja torjui niit? k?det ojoina h?nen luotaan. V??ristyneet pet?j?t olivat v?list? h?nen unissaan noita-akkoja, joiden keskell? h?nen miehens? taaskin tappeli ja riuhtoi eik? huomannut, kun toiset h?net kiert?en tarttuivat h?nen vaimoaan hiuksiin ja jalkoihin ja raahasivat h?net palavaan kirkkoon, joka v?list? oli kuin Turun tuomiokirkko, v?list? kuin oma kirkko, mutta lopuksi aina niinkuin se polttorovio, jonka p??ll? h?n oli n?hnyt velhovaimoja Turun tullissa poltettavan. Yht? mittaa kuuli h?n t??ll? taikuudesta ja noituudesta puhuttavan, ja yh? useammin h?nt? nuo painajaiset rasittivat.
Ei h?n niist? huoli, ei h?n niit? tahdo pel?t?, eiv?t ne h?nelle mit??n mahda, kun h?nen luja, voimakas, hell? miehens? on h?nt? niilt? suojelemassa ... mutta sittenkin h?n vapisi noita ihmisi?, joiden silmiss? oli niin kumma kiilto, salaper?inen syrj?-ilme, niinkuin olisivat aina joitakin mustia mietteit? hautoneet, ett? ne v?list? v?risyttiv?t h?nt? selv?ll? p?iv?ll?kin. Eik? h?n kuolemakseenkaan olisi uskaltanut heille k?tt? antaa.
Kuului askelia porstuasta. Pudistaen kaikki synk?t kuvat mielest??n kiiruhti h?n uunin luo, kaatoi padasta l?mmint? maitoa kupposeen ja ojensi sen tulijalle. T?m? n?ytti ilostuvan, h?nen otsansa kirkastui, h?n heitti turkin ylt??n, pani kupin syrj??n ja sulki syliins? vaimonsa.
--Eth?n ole en?? tyytym?t?n minuun, sanoi t?m?.
--Enh?n toki, jos et vain sin?.
--Olin eilen taas niin paha ja k?rtyis? ja pahoitin mielesi ... vaan el? siit? v?lit? ... se tulee tuo mieli aina, kun minua peloittaa enk? min? voi itse?ni voittaa, mutta el? sin? sit? en?? muistele.
--Enh?n min?, rakas yst?v?ni ... ymm?rr?nh?n, ett? mielesi voi murtua ... mutta kyll? p?iv?t viel? pitenev?t, ja maailma valkenee. Eik? sinun tarvitse peikkoja eik? noitia pel?t? ... min? karkoitan ne, voitan ne ... h?vit?n ne sukupuuttoon--sinunkin t?htesi!
--En min? nyt taas pelk??k??n...
--Yht? sinulta kuitenkin pyyt?isin...
--Sano, mit?.
--?l? sano vast'edes niin kuin sanoit eilen: ?Olkoot pakanat pakanoita, mit? meid?n oli heid?n kanssaan tekemist???
--Enh?n min? ... enk? sit? niin pahasti tarkoittanut ... n?m? kotipuoleni muistot ne vain johdattivat mieleeni toisia ihmisi? ja oloja.
--Tied?nh?n min? sen ... ja tied?n sen tulevan siit?, ettet n?it? ihmisi? viel? k?sit? etk? viel? ole oppinut heit? rakastamaan ... eiv?th?n ne olekaan noita meid?n hauskoja ja hilpeit? saaristolaisiamme, joihin olimme jo niin kiintyneet ja jotka olivat jo muuttuneet yst?viksemme. Mutta kuitenkin koskee se minuun, enk? soisi, kun olemme p??tt?neet koko el?m?mme pyhitt??...
--Niin, niin, tahdon min?kin pyhitt?? el?m?ni, mik?li voin ... oletko jo tavannut niit? miehi?, joista eilen puhuit?
--He tulevat kohta t?nne ... toivon heid?n kauttansa voivani ruveta jotakin vaikuttamaan ... paljonhan en viel? ole saanut aikaan ... t??ll? ei voi tehd? rynn?k?it?, niinkuin luulin, t?ytyy ryhty? valloittamaan piiritt?m?ll?...
--Ja piiritys kest?? kauan?
--Pelk??n sen kest?v?n kauemmin kuin--luulinkaan ... vaikka toisaalta enteet ovat hyv?tkin.
--Kerro niist? ... mutta juohan toki maitosi ennenkuin se j??htyy ... tules t?nne katsomaan, miten olen aikonut j?rjest??.
H?n vei h?net karsinaansa verhon taa, sai h?nen suostumuksensa uusiin j?rjestelyihins?, pani h?net auttamaan itse??n, ja, kun uunin kylki oli saatu uuteen asuunsa, virkkoi h?n, heid?n vierekk?in sohvalle istuutuessaan:
--Kas niin, kerrohan nyt hyvist? enteist?si!
--Niin, min? tarkoitin sit? nuorta miest?, Reita on h?nen nimens?, joka tuli jo joulun aikana t?nne ja pyysi saada asua saunassamme. H?n on kertonut...
--H?nen kalpeat kasvonsa ja palavat silm?ns? ovat minua aina peloittaneet.
--Olet niin herkk? ottamaan ep?edullisia vaikutuksia... H?n on kertonut olevansa entisen noidan poika.
--Olinhan siis kuitenkin oikeassa.
--H?nen is?ns? oli noita ja pakana, mutta itse h?n on kristitty, vaikka muutamia vuosia sitten h?nkin oli t?ysi pakana. H?net oli m??r?tty noidaksi is?ns? j?lkeen, ja h?n olisi kai siksi tullutkin, ellei h?nen ?itins? Jumalan ihmeellisten ohjausten vaikutuksesta olisi tuonut h?nt? Turkuun, jossa h?net kastettiin. Nyt tulee h?n tarjoutumaan palvelukseeni ja olemaan avullisena heimolaistensa kristitsemisess?.
--Seh?n oli onni, sanoi rouva hajamielisesti,--mutta pastori jatkoi innostuen:
--Se oli todellakin onni, kun en t?h?n saakka ole saanut k?siini ket??n, joka tuntisi ihmisi? ja el?m?? tuolla laajalla perukalla, mik? melkein j?rjest??n kuuluu olevan pakanallista seutua, vaikka nimeksi kyll? kristinuskon tunnustavat. Heill? on ep?jumalansa, joille uhraavat, ja omat noitapappinsa ja taikatemppujen tekij?t. T??ll? ei ole mit??n toimitettu ... koskematon korpi kaikkialla.
--Tied?tk?, mit? Kaarina minulle juuri ik??n kertoi, keskeytti h?net rouva, johon h?nen miehens? innostus tarttui. H?n on t??ll? nyt, se mies sielt? syd?nmaalta, joka on se suuri tiet?j? ja joka oli parantanut voudin rouva vainajan. Eik? h?n ollut v?h?ll? hiiht?? sinua kumoon?
--Vai h?n se oli ... kysyin h?nt? miehilt?, mutta ne eiv?t sanoneet tuntevansa.
--Kaarina pelk?? h?nen kostoaan.
--Sit?h?n ne kaikki t??ll? pelk??v?t ... en saa mit??n tietoja ... mutta nyt minun t?ytyy saada k?siini se mies.
--?l? suututa h?nt? ... et tied?, mit? pahaa h?n viel? voi tehd? sinulle.
--Ei h?n minulle mit??n voi...
Kaarina, joka pastorin tullessa oli poistunut huoneesta, tuli ilmoittamaan, ett? ne miehet, jotka pastori oli kutsunut, olivat nyt pirtiss?.
--Kaarina, tule t?nne!--Mist? olet saanut tiet?? sen, mit? ?sken olit kertonut voudin vaimosta.
--Pyh? Maaria, onko rouva kuitenkin...
--Mikset ole siit? minulle ennen puhunut?
--Voi hyv? is?...!
--?l? peloita h?nt?, Martti. Kaarina, mene noutamaan kamarista olutta ja vie se tuvan p?yd?lle.--Noita on kielt?nyt h?nt? puhumasta, ja siksi h?n pelk??. H?n on itse n?hnyt, kuinka velho voudin saunassa h?nen vaimoaan loihti. Senkin sain tiet??, ett? Kaarinan ?iti pyhimyksi? palvelee. Mutta