Panu | Page 6

sen on sanonut?
--Reita vainaja kuului kehuneen ... h?nell? oli ... jos tuleen viel? hukut!
Panu ei vastannut.
Liha oli padassa pehme?ksi kiehunut, ja miehet seiv?stiv?t ter?v??n tikkuun palasensa kukin. Pian oli aamiainen sy?ty, tavarat koossa, tuli sammutettu ja miehet valmiina l?htem??n. Heitetty??n turkit ylt??n ja sidottuaan ne ahkioihin asettuivat he suksilleen, vet?isiv?t kaksis?ikeisen ahkiojukon olkap?ittens? yli, kiinnittiv?t sen vy?t?isiins? ja aikoivat jo l?hte? liukumaan, kun Panu virkkoi lyhyesti, melkein k?skev?sti:
--Ei taiatta taipaleelle, jumalatta juoksemahan; viime mutka koskessa pahin, huippu tiess? jyrkin kohta.
Miehet asettuivat puolikeh??n johtajansa ymp?rille. Irrotettuaan pienen kirveen pulkkansa sevilt? karsi h?n sill? ensimm?isest? matkan suunnassa olevasta kuusesta alimman oksan ja lausui puoleksi laulavalla ??nell?:
--Tepposeni tiejumala, ainoa avittajani, kun min?? kotoa kuljen, isoni ilopihoilta, mammoni makuusijoilta, k?y?s kanssani keralla, ver?jill? vierahilla, oudoilla tuvan ovilla, jottei keksis kierosilm?, kadesilm? sinkahuttais, kirkonv?ki viskeleisi, kellopeikko paiskeleisi, jottei pystyis papin juonet, manaukset mustan miehen. Anna viekkaus v?kev?, anna taito, taikatieto, jolla tyhm?t tyrmistell?, h?lm?n kansa kaikenlainen; pid? tiell? tervehen?, matkan p??ss? mairehena, saata kauniisti kotihin, omille olomajoille, is?n tuomille tuville, emon saunan l?mpimille.
Koko seurue kertasi viimeiset s?keet, samassa ponnistivat miehet sauvojaan ja suksiaan ja hurahtivat hongikon l?pi rinnett? alas. Rinteen alla oli suuri suo. Juuri kun suksien vauhti oli hiljennyt ja miehet alkoivat todenteolla kiskoa kuormiaan, kuului huikkaus takaap?in, ja humisten kiiti heid?n ohitsensa pyry?v?n? lumipilven? poroilla ajava matkue, puolikymment? pulkkaa, yksi pulkka tyhj?n?.
--Hei, hai, Korpivaaran kopeat miehet! huusi j?lkimm?isen pulkan ajaja taakseen k??ntyen. Jo on joukko joutavassa, kun on lunta soutamassa!
--Akka lehm?ll? ajavi, uros itse hiihtelevi! huusi Kuisma vastaan.
--Hoi, Panu pahanniminen, kohta on valtasi v?hiss?! Reidan poika on l?ydetty ja ajaa huomenna kotikyl??ns?!
--Valehtelet v??r?s??ri, laskettelet laajasuinen!
--Koston p?iv? on koittanut!
--Laitanko, Panu, nuolen tuon sekasiki?n selk??n? kysyi Kuisma.
--Anna hurjien humata!
Mutta Panu ei ollut niin rauhallinen, kuin miksi tekihe. Miehet, jotka h?nen ohitsensa ajoivat, olivat v?h?n v?li? h?nen tiell??n, milloin pitkin, milloin poikki. Ne olivat sekalaista, kesyt?nt? lappalaista rotua, joiden keskuudesta monena miespolvena oli syntynyt taikureita ja tiet?ji?. Reidan, heid?n viimeisen noitansa, oli h?n kukistanut ja uudistanut Panujen vanhan vallan, mutta eiv?t reitalaiset, joiksi heit? kutsuttiin, viel?k??n h?nen valtaansa tunnustaneet.
--Sanoiko se Reidan pojan l?ytyneen? kysyi Ilpo Panun vieress? hiiht?ess??n.
--Niin huusi, mutta sit?h?n ne ovat ik?ns? kaiken huutaneet.
Mutta jos Reita sittenkin olisi l?ytynyt ja palannut kadoksistaan? Jos h?n olisi perinyt is?ns? tiedot ja tulisi sukunsa surmaa kostamaan?
--Akkamielt? minua, kun en j?ljest? ajanut ja sy?ssyt surman suuhun. sit?kin!
Panu painoi liikkeeseen joutuneen mielens? ajamana eteenp?in niin, ett? toisten oli ty?l?s h?nen rinnallaan pysy?, ja ajan ollen j?t?tti h?n niin, ett? kun oli tullut kirkkoharjulle, t?ytyi h?nen pys?hty? toisia odottamaan.
Ei ollut p?iv? viel? kokonaan valjennut, kun Panu, niinkuin ilves kukkulan laelta korkeimman kiven p??lt? tarkastaa, onko p??sy laakson kautta vapaa, katseli edess??n olevaa alankoa. Aamuruskon valossa punertelevia savupatsaita kumpuili sielt? sek? lakeistorvista ett? nuotioista, joita markkinamiehet olivat sytytelleet. Niist? p??tt?en oli kansaa lukuisasti saapunut ja toisia n?kyi tulevan j??t? pitkin, mitk? poroilla viiletellen, mitk? suksilla pitkiss? jonoissa hiiht?en. Markkinapaikka oli j??ll? Kirkko- ja Voudinniemen v?liss?, ja hy?ri siell? jo mustia olennoita kuin muurahaisia. Hiljaista hymin?? kuului, koirat haukkuivat, kelloja kilisi, ja koski kohisi tuolla, miss? n?kyi musta suvanto valkean j??n reunassa ja paksu usvapilvi nousi mustan mets?rinnan alta. Monta kertaa ennen h?n oli t?m?n saman harjun p??ll? katsellut tuonne, miss? alkoi se maailma, joka aina oli ollut h?nelle vihollisten maa. Kuta useammin h?n siell? k?vi, sit? sankemmaksi se h?nen syd?nt??n paisutti. Sinne se oli asettunut, ja sielt? se valtaansa levitti, se paha haltija, joka j?yti kansan vanhaa tietoa. Eiv?t sit? vastaan mitk??n taiat auttaneet, tuossa oli sen asumus, suuressa omituisessa huoneessa ristin alla, ja tuolla v?h?n tuonnempana asui sen turvissa se sen suuri tiet?j?, johonka eiv?t mitk??n silm?nteet eiv?tk? taiat pystyneet. Houkkoja olivat olleet ne, jotka eiv?t sit? silloin, kun se viel? oli v?h?voimainen, k??nnytt?neet pois n?ilt? mailta. Mutta t?st? se ei edemm?ksi p??se, t?m?n harjun yli se ei harppaa niin kauan kuin h?nen keuhkoissaan henki kulkee. Keinot h?n tiesi ja niit? aikoi h?n k?ytt??.
Miehet saapuivat v?hitellen toinen toisensa per?st? pulkkiaan m?en p??lle kiskoen. Kun kaikki olivat koolla, pidettiin neuvottelu ja p??tettiin j?tt?? tavarat piiloon harjulle siksi aikaa, kunnes n?ht?isiin, minne p?in kaupat alkaisivat kallistua. Eiv?t saisi ostajat tiet??, mink? verran on nahkoja saatavana. Vasta sitten, kun hinnat on markkinain kuluessa saatu nousemaan, tuodaan varastot esiin. Se oli Panun neuvo, ja kaikki siihen suostuivat. Pulkat vedettiin syrj??n, k?tkettiin tihe??n n?reikk??n ja j?lki lakaistiin havuluudalla umpeen.
Kun taas seistiin suksilla, valmiina alas l?ht??n, n?yttiv?t miehet odottavan k?sky?, ennenkuin laskivat suksensa menem??n. Seistess??n siin? he olivat kuin joukko syd?nmaitten sissej? ry?st?retkell?, aikeissa karata viljeltyj? seutuja h?vitt?m??n.
--Hii--heijaa! huudahti Panu ja potkaisihe rinnett? menem??n muiden seuratessa.
Mutta juuri, kun h?n oli parhaaseen vauhtiinsa p??ssyt, hel?hti h?nt? vastaan laaksosta ??ni, joka sai h?net vaistomaisesti sauvoillaan kaikin voimin vastaan karustamaan. Se oli kirkonkellon soitto, joka kutsui kansaa markkinamessuun. Mutta ei saanut Panu en?? suksiaan seisahtumaan, ja huimaavaa vauhtia kiid?ttiv?t ne h?nt? sankassa lumipilvess? laaksoa kohti. H?n n?ki suuren kookkaan miehen astuvan tiet? my?ten, jonka poikki h?nen oli ment?v?. Se