Panu | Page 5

rippiin ja messuun ja semmoiseen saastaiseen menoon eik? ollut miest? est?m??n omaa vaimoaankaan Ristin-Kiesusta kumartamasta. Salaa lie tehnyt sen vaimo, ja salaa tekiv?t sen monet muut, mutta siin? sen miehen n?ki, n?ki heikon ja nahjuksen. Pian olisi k?ynyt meille niinkuin on k?ynyt monelle heimolle Inkeriss? ja Aunuksessa. V?h?t min? vallasta v?lit?n, parempi olisi ollakseni, jos saisin el?? niinkuin mieleni tekisi: mets??ni kulkea, kalaani pyyt??, kaskeani viljell? ja vain omaa tavaraani kaupita. Niiss? nyt aikani kuluu: ole kaikkien neuvonantaja, kaiken maailman pahan parantaja, loihdi, taio, l??kitse ... ei y?n lepoa, ei p?iv?n rauhaa.
--Turhaan aina puhelet ja puolustelet,--ei kukaan sinua soimaa, sanoi Ilpo.
--Kun ei oltaisi niin k?yhi?, kun ei el?minen olisi niin raskasta kuin usein on kovina talvina ja huonoina riistavuosina, virkkoi miesten joukosta munan, joka t?h?n saakka oli ??net?nn? istunut. Ristityt rikastuvat, heit? onni seuraa, mutta meit? pakenee. T?ydet ovat heid?n aittansa, minulla ei tietoa, miten talven yli p??st?. Lieneek? syy jumalissa vai miehiss??
--On se miehiss?kin, Patvaseni, miehiss? se on, huono olet mets?n k?vij?.
--En jaksa, vanha mies, nuorten per?ss? hiiht??, kun karhu pohkeeni puraisi; edest?ni ottavat, eiv?tk? meid?n jumalat k?ske voimallisten huonoja auttamaan, niinkuin kuuluu k?skev?n Ristin jumala.
--Ei huolehdita, viel? siihenkin keinot keksit??n. Uskon parempien aikain koittavan. Yhteisiin toimiin rupeamme, ja'amme saaliit miehi? my?ten. Vouti on puolellamme ja on uhannut auttaa, kun tarvitaan. H?n on mahtavampi kuin pappi, h?nell? on maat ja mets?t, ja h?n tekee, mit? tahtoo. Viel? kuulette, jahka odotatte ja luotatte minuun.
--Ka, luotamme sinuun, luotamme!
Hanki karahti miesten takana, jotka keh??n ker??ntynein? olivat nuotion ymp?rill? istuneet, ja Jouko hypp?si suksiltaan heitt?en kannannaisen teiri? is?ns? eteen.
--Viisi teirt?! huudahti Kuisma. Kas oivaa jousimiest?!
Kaikki kummastelemaan, milloin h?n ne oli ehtinyt ampua, ja Jouko kertoi, ett? h?n kerran puun juurelle hiivitty??n oli ne yksien jalkainsa sijoilta kolkannut toisen toisensa per?st?.
--Eiv?tk? lent?neet pois?
--Eiv?t liikahtaneetkaan.
--Kolkkasitko kaikki?
--Yhden j?tin.
--Niin oli j?tett?v?kin.
Sit? ei muistanut kukaan itselleen tapahtuneen, ett? olisi niin monta talviteirt? yhdest? puusta ampunut, ja miehet p??tteliv?t Panua silm?illen, ett? h?nell?, tiet?j?ll?, oli osanna t?ss? poikansa oudossa saaliissa. V?list? oli ennenkin h?nen mukana ollessaan sattunut samantapaista.--Kerrankin oli er?s mets?miehist?, ollen yht? pyyt? ampuvinaan, l?vist?nyt yhdell? nuolellaan kaksi, niin ett? j?iv?t molemmat siihen kaulastaan riippumaan. Toisen kerran oli yht? oravaa kolkatessa pudonnut puusta toinenkin; nuoli oli yhteen oravaan satuttuaan kimmonnut kuusen oksasta toiseen. Mutta ei Panu sallinut n?ist? t?mm?isist? puheltavan.
Teiret kynittiin miehiss?, siivottiin, t?ytettiin voilla ja suolalla ja heitettiin pataan, joka oli alkanut kiehua. Kuisma oli l?hennellyt Joukoa ja kuiskasi h?nen korvaansa:
--Teitk? taikaa ennenkuin ammuit?
--Mit?p?s min? olisin h?nest? taikaa tehnyt.
--Ei tule lintu loitsimatta, tetri taian tekem?tt?. Jos neuvot minulle, niin taon tusinan nuolia ilmaiseksi. Jos pel?nnet sit?, ett? taikasi k?y tehottomaksi, niin saathan is?lt?si uusia.
--Is? on kielt?nyt.
--Ei se saa tiet??.
--Is? tiet?? kaikki.
--Jos sanot, niin neuvon sinulle lauluja, joilla kaiken maailman neitojen aittain ovet avautuvat. Viel? niit? niit?kin tarvitset, eik? osaa is?si niit? neuvoa.
Jouko, joka oli totinen, suorakasvoinen poika, hym?hti v?h?n, mutta ei vastannut. Usein laski Kuisma h?nen kanssaan tuollaista todensekaista leikki?, usein k?rtti h?n sanoja ja taikoja, mutta ei ollut Jouko kuitenkaan varma siit?, uskoiko se niihin, vai pitik? vain pilkkanaan sek? is?? ett? h?nt? ja kaikkia, jotka taikoihin luottivat.
--Teitk? t?mm?isen taian,--ahdisteli Kuisma yh? edelleen,--oliko sinulla pussissasi kolme kyn?? kolmen pyyt?j?n pyydyksest? otetun linnun siivest?, majavan hammas ja sipale vanhan ruumiin vasemmasta korvalehdest?, panitko pussin kainaloosi ja kiersitk? sill? lintuparven? Oliko?
--Ei ollut.
--Sitten oli sinulla mustan kissan p??, ja sill? kiersit ja panit sen kannon p??h?n?
Panun ter?v? silm?, joka p?lyi kaikkialle, oli muiden sy?dess? ja ??nt? pit?ess? seurannut Kuismaa ja Joukoa ja sai h?nen tarkka korvansa muutamista sanoista selville, mist? oli puhe.
--Ne on niit? Kuisman taikoja ne, virkkoi h?n pilkallisesti.
--Kun ei kelvanne, niin neuvo parempia ... ota oppiisi minut!
--Ei ole sinusta tiet?j?ksi ... olet liiaksi laajasuinen, haastaisit kaikelle maailmalle tietosi, ja sinne ne sitten menisiv?t, ja voima hajoisi kuin sumu ilmaan.
--Sinne ne viel? menev?t muidenkin tiedot ... en ole ikip?ivin? taikaa tehnyt enk? loitsua lukenut.
--Aina sill? kehut, mutta edest?si l?yd?t, mink? taaksesi kylv?t.
Jouko n?ki is?ns? silm?n v?l?ht?v?n. Ei suottakaan olisi h?n sallinut taikoja halvennettavan ja niist? kevytmielisesti puhuttavan. Mutta paljon oli niit? sellaisia, jotka niin tekiv?t. Monet nuoret miehet pitiv?t niit? pilkkanaan, varsinkin h?nen kuultensa, joka oli suuren tiet?j?n poika. Ei vanha set? Jormakaan niit? viljellyt, ja usein siit? h?nen kanssaan v?itteliv?t. Mutta Joukon t?ytyi niit? noudattaa joka asiassa, mihin ryhtyi. Menip? h?n kalaan tai mets?lle, aina neuvoi is?, mit? oli teht?v?, ja kyseli ja muistutteli entisi? ja uusia opetti. Ei voisi h?n ainoatakaan tekem?tt? j?tt??. Jos j?? tekem?tt? teht?v? taika ja paha haltija sitomatta, alkaa se j?ljess? kulkea ja ymp?rill? hiipi? ja viimein tekev?t tuhon, kun niit? niin paljon kertyy, ett? jaksavat. Mutta kun tekee taian, lukee luvun siin?, miss? se on teht?v?, niin tottelee kuin koira is?nt??ns? ja tekee, mit? teett??.
--Liepeesi palaa! kuuli Jouko jonkun huudahtavan. Hajamielisen? h?n oli istunut tulen ??ress? ja antanut paukun kyte? viittansa liepeess?.
--Ei ollut varattu tulta vastaan, pisti Kuisma. Onko totta, Panu, ettei sinulla ole tulenvaraustaikoja ... ett? tulelle et mit??n taida?
--Kuka