Panu | Page 4

h?n sanaakaan sanomatta mets?n peittoon.
Toinen toisensa per?st? olivat miehet kohoilleet pystyyn ja asettuneet nuotion ??reen mik? mitenkin p?in j?seni??n l?mmittelem??n. Ne olivat kaikki tuuheapartaisia, useimmat rotevia miehi?, puettuina samalla tavalla kuin se, joka oli heid?t her?tt?nyt ja jota kaikki n?kyiv?t johtajanaan kunnioittavan--se vain eroa, ett? muiden kauhtanat eiv?t olleet punaisella reunustetut.
Kuisma otti padan kuusen oksasta, ahtoi sen lunta t?yteen ja ripusti puuvipuun nuotiotulen p??lle.
--Joko lienee p?iv? miss? asti tulossa? kysyi joku miehist?.
--Ei ole kaukana en??, johan tuolla aholla lumi sinertelee, arveli toinen.
--Eik?h?n olisi paras heitt?yty? suksilleen ja l?hte? heti paikalla painaltamaan?
--Viel? sinne ehdit??n, ei ole en?? kuin aamurupeaman hiihto, ja vastahan on t?n??n aattop?iv?.
--Tulleeko paljon ostajia markkinoille?
--Nahkain ostajia luulen tulevan, arveli Panu,--niin ainakin vouti p??tteli syksyll? tavatessani. Mutta tulipa heit? tai ei, kun ei ole mit? myyd? ... tuoss' ovat koko heimon vuosinahkat.
--Onhan niit? siin?kin ... mutta yh?h?n v?henee vilja metsist?. Minne lieneek??n Tapio karjansa ajanut?
Joka kerta, kun siit? tuli puhe, ja useinhan tuli puhe mets?nriistan v?henemisest?, otti vanha Ilpo siihen syyt? selitt??kseen.
--Tiet??h?n sen, minne se ne ajaa: menness??n vie, kuljettaa edell??n n?ilt? mailta poistuessaan eik? k?y kuin v?list? vanhoilla sijoillaan, mutta ei ota silloinkaan parasta v?ke??n kerallaan. Ja syy kyll? tiedet??n.
Ja ik??nkuin odottaen Panulta vahvistusta puheelleen, jatkoi h?n, tuon tuostakin h?nt? silm?ten:
--Syy kyll? tiedet??n. Ei lepytell? en?? Tapiota, ei uhrata ukon iloksi eik? miellytell? Mielikki? yht? ahkerasti kuin ennen ... ei tehd? taikoja mets??n menness?, ei t?rkeit? menoja noudateta, vaan huolettomasti ja varautumatta r?yhke?sti mets??n menn??n ... ei osaa haltija pel?t?, tekee mit? tahtoo, antaa mink? antaa ... on niit?kin, jotka pyhill? vuorilla pyydystelev?t ... kummako, jos vanhus vihastuu ja muuttaa muille maailmoille asumaan. Siin' on syy viljan v?hyyteen-- vai mit? arvelet, Panu?
--Niin on, kuin Ilpo puhuu. Paha on, kun ei omia jumalia palvella, mutta pahempi viel?, kun vieraita suositellaan. Ei tahdo Tapio niist?, jotka muukalaisilta apua anovat. Ristin-Kiesus on tunkenut Tapion metsiin, h?nt? siell? monet jo avukseen huutavat, mutta jos ei h?nt? jo ajoissa rajalta k??nnytet?, niin ei ole kohta jalan nelj?n hyppiv?t?, ei pahaista j?niksen poikaa Tapion vainiolla, joka...
Miehet kuuntelivat hyv?ksyv?ll? hartaudella esimiehens? puhetta, kun Kuisma teki nopean varottavan liikkeen k?dell??n.
--Mit? nyt?
--Olehan vaiti ja anna t?nne jousi!
Jousi kulki k?dest? k?teen, Kuisma tarttui siihen j?sent? liikauttamatta ja j?nnitti sen; kuului heikko hel?hdys ja j?nis, joka korvat pystyss? oli kuukkinut mets?st? melkein tulen ??reen, kell?hti r??k?isten hangelle.
--Suotta t?ss? Tapiota soimailette, sanoi Kuisma, j?nist??n jaloista riiputtaen.
--Lieneek? nuo en?? Tapion j?niksi?, jotka t?ll? puolen Rajavaaran koikkivat.
--Kenenk?s sitten?
--Ristin-Kiesuksen parasta karjaa on j?nis, ristiturpa, ja toinen harakka, silkkiselk?!--nauroi Panu yleisen hilpeyden vallitessa. Nyt sinut hukka perii, kun papin karjaan koskit!
--Pataan papin keitto!--ja Kuisma valmistautui jo nylkem??n j?nist?.
--Maltahan, mies, huusi Panu, ilkamoinen ilme kasvoissaan.
--Mik? h?t?n??
--Annatko minulle riistasi, niin vien papille uhriksi, ett? leppyy?
--Mutta jos ei lepyk??n j?niksest??
--Niin ammutaan h?nelle sitten harakka.
--Et niin v?h?ll? Ristin-Kiesusta lepyt? ... katso, ettei vaadi itse?si sinua, salojen parasta miest? uhriksensa, niinkuin kerran kuului oman poikansa vaatineen, kun mielens? vihoittivat.
--Mutta olipa se sill? kertaa poroon tyytynyt, joka oli sarvistaan pensaaseen takertunut.
--Kuuluu olevan ankara mies t?m? nykyinen pappi. Uhanneen kuului jo heti tultuaan Karjalan vanhan tiedon h?vitt??, ajaa tiehens? tiedon ja tietomiehet ja pakottaa kaikki omaan uskoonsa, h?vitt?? uhrilehdot ja hakata maahan pyh?t karsikot.
--Vai hakata maahan pyh?t karsikot! matki Panu. Sitten lis?si h?n totisemmin:--Ovatko miehet niin mit?tt?mi?, etteiv?t torju turjalaista luotaan, jos semmoisin tuumin tulisi?
--Torjuvatpa tietenkin.
--Olen monesti sanonut, ettei vieraista valloista h?t??, niin kauan kuin miehet miehuutensa pit?v?t ja tiet?nev?t teht?v?ns?.
--Aiotko k?yd? puheillaan?
--Senp?h?n n?hnen.
--Loihdi suohon suuta my?ten, niittyhyn nivuslihoista tai nosta suuri tuuli ja lenn?t? niin pitk?lle, kuin l?ntt? riitt??, lasketteli Kuisma.
--Kuisma se keinot tiet?isi, naurahtelivat miehet.
--Mink?s teet?
--Ei ole pakko siit? puhua eik? tarviskaan, vastasi Panu kuivasti.
--Eik? ole muiden asia sit? Panulta kysell?, lis?si Ilpo, Panun ainainen s?estelij?. Kyll? kaikki hyvin k?y, kun h?nt? tottelemme.
--Sen tiet??, ett? h?nt? tottelemme, vahvistivat miehet.
--Ei minua totella tarvitse, kun vain otatte vaaria vanhoista menoista, uhraatte aikananne haltijoille, teette temput t?sm?lleen, niinkuin olen tekem??n neuvonut--silloin metsola aarreaittansa avaa ja Ahtola antimiaan jakaa. Min?kin parastani koetan, teen mink? taidan tietoni avulla enk? kateista huoli, vaikka tied?nkin monen minua kadehtivan ja vihan kierontamin silmin katselevan.
--Eiv?t sinua muut kadehdi eik? vihaa kuin Reidan suku, alkoi Ilpo. Koko muu Karjala on puolellasi. Mit? ne muutamat huonokuntoiset monia vastaan. Huonosti olisivatkin asiat, jos et olisi melaan tarttunut. Mit? taisi Reita? Lovehen lankeili, menneit? muisteli ja tulevia tutki, mutta heimon t?n?iset asiat meniv?t menojaan. Ei kukaan oikeutta jakanut, ei pidetty yhteisi? uhreja, ei yhteisi? karhunajoja, siell? sikisi sudet ja karhut, ei saatu hintoja nahoista, kun kukin omin p?in markkinoille kulki, eik? kauppaan kyetty. Tuhosit toimettoman tiet?j?n, ja siit? olkoon sinulle kiitos.
--Nyt on toisin kaikki. Nyt on voutikin yst?v?mme ja puoltaa meit?.
--Mitenh?n saitkaan sen puoleesi lumotuksi, karilaan? kysyi Kuisma.
--Olkoon minun puolestani vallassa kuka tahansa, virkkoi Panu kysymykseen vastaamatta. Kernaasti olisi saanut Reitakin olla, jos olisi ollut h?ness? miest? siihen. Mutta olisitte h?nt? viel? v?h?n aikaa seuranneet, mennytt? olisi pian ollut oma tieto ja uusi sijassa. Se lapsianne salli kirkolla kastaa, antoi akkojen vaeltaa