Panu | Page 3

ylenkatsovinaan noita, jotka heid?n esi-is?ns? olivat tielt??n karkoittaneet, niinkuin tulee karkoittaa pakanoita ja ep?jumalain palvelijoita, oli heid?n joukossaan kuitenkin niit? kalastajia ja mets?miehi?, jotka heilt? saamallaan opilla ja taikatiedolla pyyntionneaan kartuttelivat. Saattoi tapahtua sekin, ett? kun salomaan suuri tiet?j? markkina- ja veronmaksuaikana saapui kirkolle, kutsuttiin h?nt? salaa suurimpiinkin taloihin sairastavaa lehm?? parantamaan, lukemaan lukuja karhun kuolemaksi, usein ihmistenkin kipuja lievent?m??n. Runsaat antimet hiihtoahkiossaan palasi tiet?j? kotikyl??ns? kertomaan, ett? jos lienee Savon rikkaus ollutkin suurempi, ei sen tieto kuitenkaan ole Karjalan tietoa. Eiv?tk? salomaan tiet?j?t suotta mahtiaan kehahdelleet. Moni heist? oli suksensa voudinkin saunan sein?m?lle pystytt?nyt ja y?n pitk?n h?nen em?nt?ns?, v?list? h?nen itsens?kin kipuja loihtinut. Kulkipa kuiskeita siit?kin, ett? nykyisen voudin puoliso, joka aina valtakunnan p??kaupungista saakka oli turhaan hakenut apua sis?llisiin vaivoihinsa, oli l?mmitytt?nyt kylyns? ukkosen nuolen kaatamilla haloilla ja tiet?j?n k?siss? tuskistaan parantunut. Ja se oli tapahtunut aivan ?sken, vuotta ennen kuin kuoli Kontoj?rven vanha pappi ja h?nen sijaansa tuli t?m? nykyinen, Martinus Olai eli Martti Olavinpoika nimelt??n, jolloin salomaiden tiet?j?n? oli Korpivaaran kuuluisa Panu.

II.
Talvinen aamuh?m?r? peitti viel? maan, ja t?hdet tuikkivat, ja revontulet loimottivat kirkkaalla pakkastaivaalla. Kuun viimeinen nelj?nnes vaelteli kuin eksyksiss??n ja kylm?st? kutistuneena rannatonta ulappaansa. Keskiy?n aikana se oli noussut mets?nrannan takaa kykenem?tt? voittamaan sit? valoa, joka liekehti takaisilta taivahilta.
Heikko p?iv?nkoitto alkoi jo kalventaa taivaankantta, t?htien tuike k?vi uneliaammaksi, revontulten loimo heikkeni heikkenemist??n kuin sammuva kokkovalkea ja painui yh? pienemm?ksi.
Mutta mets?ss? vallitsi viel? y?n pimeys. Huurteisten, kuuran ja lumen painosta luokistuneiden lehtipuiden alla hyppeliv?t viel? j?nikset ruokapaikasta toiseen, linnut nukkuivat nietoksien sis?ss?, eik? oravakaan ollut viel? y?puultaan liikkeelle l?htenyt.
Mutta aamu alkoi valkenemistaan valjeta. P?l?hti lumi ahon laidassa, ja lenti huriseva teiri korkeimman urpukoivun latvaan; p?l?hti lumi samalla lailla toisen ja kolmannen kerran, ja kohta oli ruokainen puun latva mustanaan kuhertelevia, p?rr?isi? lintuja.
Synkimm?n kuusikon sis?ss? kahden m?en notkelmassa pienen aukeaman keskell?, minne eiv?t puhurin pisimm?tk??n piikit ulottuneet l?pi mets?n naavaisen turkin, tuikahteli hiiltyv? nuotio sulattamassaan lumikuopassa. V?h?n matkaa nuotiosta, joka oli tehty kahdesta kuivan kelohongan p?lkyst?, seisoi suksia kuin seip?it? pistekodassa asetettuina k?ret toisiaan vasten. Suksikodan ymp?rill? oli pieni? kelkkapulkkia t?ynn? nahkoja ja turkiksia. Nuotion ymp?rill? makasi havujen p??ll?, jalat tuleen p?in, turkkeihin k??rityit? miehi? kuin s?teit? ympyr?ss?. Y?ll? oli v?h?sen lunta vihmonut ja pudotellut sit? nukkuvien p??lle.
Kun teiriparvi pyr?hti lentoon, her?si siit? yksi nukkuvista miehist?, pudisti kohmettuneita j?seni??n, siivosi lumen tuuheasta parrastaan ja kiiruhti heitt?m??n tervaksia nuotioon, joka leimahti siit? isoon liekkiin ja karkoitti hetkeksi ymp?rilt??n p?iv?n valon, joka oli alkanut tunkea kuusienkin alle.
H?n oli tanakkatekoinen ja samalla kookas mies, puettuna punaisella reunustettuun poronnahkaturkkiin ja poronnahkasaappaihin. Turkin alta n?kyi h?nen liikkuessaan vaalea, koreilla veroilla p??rmetty sarkakauhtana, rinnassa v?lkkyi suuri hopeasolki ja vy?ll? pitk? kirjaeltu tuppi. Hetken aikaa ilmaa t?hystelty??n k??ntyi h?n taas l?mmittelem??n. Silm?t kiiluivat ter?v?sti tulta vasten, mutta oli katse samalla arka ja vilkkuva, niinkuin olisi se aina tottunut ymp?rist???n varomaan. Mutta yht'?kki? ilme h?nen kasvoissaan muuttui, h?n hym?hti veitikkamaisesti, tarttui r?iskyv??n halkoon ja heilauttaen sit? p??ns? p??ll? niin, ett? kipin?t sinkoilivat ymp?rille kuin vesipisarat myllynrattaassa, huusi h?n iloisesti:
--Yl?s miehet, karvaturvat, yl?s untelot urohot, nouskaatte makoamasta, - viikon unta ottamasta.
Nukkuvat urahtelivat, oikoivat j?seni??n, pyyhkiv?t huurteisia partojaan ja nousivat v?hitellen istumaan.
--Hei, hai! haukotteli heist? polvilleen kohoten muudan pitk?j?seninen mies.--Mit?p?s ajelet, sepp?, eih?n ole viel? P?iv?t?rk??n p??t??n nostanut, ja viel?h?n tuolla Kuuttarenkin silm? kiiluu.--Ja silm?t soikeina haukotteli h?n viel? toisenkin kerran niin, ett? mets? vastaan kiljahti.
--Yl?s, Kuisma, pata tulelle, sinun on vuorosi!
--Tee, Jouko, minun puolestani, pyyteli h?n vieress??n istuvaa nuorta miest?, melkein poikaa viel?,--min? sinut sitten kymmenkertaisesti palkitsen,--ja haukotellen, k?det niskan takana, heitt?ytyi Kuisma havuiselle vuoteelleen.
--Joukon on hankittava pataan pantavaa, virkkoi h?nen is?ns?, tuo ennen muita makuulta noussut mies.
--J?ih?n viel? metson puolikas ja kokonainen teiri eilisest?, neuvoi Kuisma.
--Ei pyyst? kahden jakoa.
--Ka, pane sitten se karhun lapa.
--Se tarvitaan markkinoilla ja paluumatkalla... Tuoll' on, Jouko, puu t?ynn? teiri?, ota jousesi ja k?y pudottamassa muudan. Kuuluivat nousevan harjun sel?lle koivuun, miss? eilen illalla tullessamme istuivat.
Jouko otti jousen p??ns? pohjista ja tarkasteli nuolia viiness??n, joka oli tehty hienosta l?pikuultavasta luusta ja el?imen kuvilla kirjaeltu.
--Ne nuolet tappaa, ne ovat sen miehen ter?st?m?t ja hiomat, ett? tappavat, virkkoi Kuisma.
--Hullu omia t?it??n kiitt??, sanoi muudan miehist?.
--Vaikk' olet, Tiera, itsekin kehunut, mit? olet pajassani teett?nyt.
--V?h?n taitaisi rautasi tehota, jos ei muu tehoisi.
--Mik? muu se sitten paremmin tehoisi?
--Luetathan itsekin nuolesi Panulla.
--Osaisin ne min?kin lukea, mutta kun minulla ei ole niit? mujuja ... sill? on lemmolla niin mainiot mujut, joihin kastelee ... sanoisit, Panu, kerran, miten mujusi laitat.
--Liian olet vanha tiet?j?n oppiin, vastasi Panu.
--Aina ne muutkin mujuja keitt?isi, mutta ei ole sanoin suolaajata, puuttui puheeseen Ilpo, vanha, harmaapartainen, tihrusilm?inen ?ij?. Sanoissa ja taioissa se on se, joka tehoo.
--On se v?h?n miehen k?dess? ja silm?ss?kin, intti yh? Kuisma.
Miehet katsahtivat Panuun, ik??nkuin odottaen h?nelt? vastausta.
--Silm? teroo taiasta, ja k?sivarsi vakaantuu, virkkoi h?n ja lis?si:-- Ja on siin? v?h?n muutakin voimaa.
--Jota ei joka mies tied? eik? opi tiet?m??n, jolla ei ole niit? lahjoja, s?esti Ilpo ojentavasti.
Jouko oli sill? v?lin j?rjest?nyt nuolensa, kiinnitt?nyt jousensa j?nteen ja haettuaan suksensa k?siins?, sujahutti