Panu: Näytelmä | Page 8

perso tavaraan, vaan sinne meni
isot perinnöt. Vei appi kultansa, hopeansa Valamoon, siellä vaskensa
luostarin kelloissa kumajaa. Sen sai, lähti merta edemmä kalaan.
HELUNA Kun ei tuo toki teitä ottanut? Sanotaanhan aikoneen.
ILPOTAR Ei ole akkansa osannut lapsiakaan tehdä kuin tuon yhden
poikaruikaleen. Sekin on tullut äitiinsä. Ei tule Joukosta tietäjää. Siihen
sammuu Panujen suku--jos eivät mutkat muuttune.
2:N TYTTÖ Olihan Ilpottarellakin poika.
ILPOTAR (tulee liikutetuksi, sitten voittaa itsensä ja suuttuu.) Suus

kiinni ja hämmennä pataasi, ett'ei pohjaan pala!
(JORMA, KARI, EMÄNTÄ, ANNIKKI y.m. tulevat.)
JORMA On kontio kaadettu!
KARI Missä hevon valjaat ... siin' on luokki ja länget.
(Riipasee ne orrelta.)
EMÄNTÄ Voi mainioita metsämiehiä! Istukaahan toki ja levähtäkää!
ILPOTAR Juokaa, miehet, kovin lienette janoisia hiihdettyänne. Tytöt
menevät valjastamaan sill'aikaa.
JORMA Voudin ori kanssa ... ei pääse hiihtämällä herra takkalassa
kelissä, kovin oli uupunut ja ärtyisä... Sattui nolosti, ampui, ei osunut,
itse suistui selälleen ja peränsä kantoon iski. Siitä suuttui ja sydäntyi
eikä enää uusia ajamaan lähtenyt, vaikk' on kolme kierroksessa.
EMÄNTÄ (hätäissään) Ei saanut kontio ketä iskeä?
JORMA Yksi oli mies mennä, vaan toinen pelasti.
EMÄNTÄ Jouko?
JORMA Ei kuin Panu. Kari pelasti.
EMÄNTÄ Kari!--Nyt, Annikki--!
JORMA Jo nyt luulisi lunnaitten riittävän.
EMÄNTÄ Haasta, haasta!
JORMA Ehtinenkö...
KARI Minä käyn valjastamaan.
(KARI menee, ANNIKKI livahtaa jälestä. JOUKO tulee.)

JORMA Ka, näin kävi. Vouti kun ampui ja ei osunut, niin otso ulos
pesästään puhalsi ja me perässä, Panu, Kari, Jouko ja minä. Jälellehän
Karista jäimme, jälelle Panukin. Se oli se, joka oli kierretty niemeen, ja
jäälle puhalsihe. Niin kun me Panun kanssa yhdellä rannalla, niin jo
Kari koirien kera toisella. Vaan miten ollakkaan, niin palaa kontio
entisille jälilleen. Me siinä pysähdytään saarten suojaan, Panu toisen,
minä toisen vähän jälempänä, ja Jouko jäällä välillämme. Otso tulee,
pysähtyy, nuuskii ilmaa joukon kohdalla ja jatkaa sitten matkaansa
Panuun päin.
ILPOTAR Ei huolinut joukosta!
EMÄNTÄ (Joukolle) Se varjeli!
JORMA Ei näe Panua otso, kohti käy. Panu taikojaan tekemään,
(matkii) vetää keihäänsä kärellä viisikantoja lumeen, peräytyy
yhdeksän askelta, astuu yhdeksän askelta eteenpäin--sen pitäisi olla
hyvin tehoisan taian. (Naurahtaa) »Villa suusi, villa pääsi, villa viisi
hammastasi!» hokee tietäjä ja asettuu keihäs tanassa odottamaan.
»Hiien honka, elä mieheen koske!» huutaa taas ja kontio pysähtyy.
Panu keihästään rintaan tarkottaa, rusaus vaan ja poikki menee taiottu
tammi. Suulleen suistuu Panu lumeen ja jo kohottaa kontio
kämmenensä. Ei ole kaukana Karikaan, kohona kintereillä potkii,
sompansa hankeen iskee ja hyppää sauvansa varassa suoraan otson
selkään solakka poika. Pyrynä pöllysivät, en enää mitänä nähnyt; kun
tulen luo, on hangella kontio selällään, Karin sukset ristissä rinnan
päällä ja keihäs sydämmessä taikomaton keihäs. (Kallistaa haarikkaa;
juotuaan) Panu partaansa riipii, lunta suustaan syleksii. (Matkii Panua.)
Sen sanon, minkä olen aina sanonut: kun ei ase tekoaan tehone, ei
terone taioistana.
ILPOTAR Sai nyt Jorma vettä myllyynsä. Ei liene ollut ase tarpeeksi
taiottu.
JORMA Jouko tuon tietänee, oliko tarpeeksi taiottu... Oliko taiottu isäsi
keihäs?
JOUKO En minä tiedä.

JORMA Koko yön isäsi kanssa taikamajalla valvoit miesten aseita
taikoen. Kari ja minä emme luulleet tarvittavan. Liehän tuolla tehty niin
tarkkaa työtä kuin osattiin.
JOUKO Liehän tehty...
ILPOTAR Lie mikä ereys tullut, minkä vihan väliin pistänyt.
JOUKO (ikäänkuin heräten ja jostain säikähtyen) Ei tullut ereystä!
JORMA (katsoo luukusta) Kari jo menee... Kas sitä veitikkata
Annikkia ... voudin reessä istuu.
ILPOTAR (toruen ulos luukusta) Käytkö pois siitä...
JORMA Laittakaa, naiset, parasta päällenne! Saunan edessä haltijan
kuusen alla olkaa vastassa, laululla saukon pihaan saatamme, Väinön
omalla opettamalla.
ILPOTAR Kuka tytöistä esilaulajaksi?
JORMA Panemme Annikin...
ILPOTAR Ja miksi juuri Annikin? Eikö niitä muita ole?
JORMA Panemme Annikin Karin mieliksi.
EMÄNTÄ Olisi tainnut Ilpottaren itsensä mieli tehdä.
(JORMA, ILPOTAR ja muut menevät.)
EMÄNTÄ (kiirehtii JOUKON luo) Se varjeli! Se auttoi! Ei sinulle
mitänä tullut ... säästyit, säilyit. (Jouko aikoo ottaa jotain poveltaan.)
Elä ota, anna olla se aina rinnallasi ... näithän nyt, että tämä auttoi, pyhä
ristini. Mikä se on? Näytä!
JOUKO (vetää esiin poveltansa taikapussin) Isä menn'yönä antoi. Se
auttaa kaikkia vihoja vastaan.

EMÄNTÄ Mitä siinä on? Ukon taltta?
JOUKO Se on ilman vihoja vastaan.
EMÄNTÄ Hiiren pää...
JOUKO Maahisen vihoja vastaan.
EMÄNTÄ (yhä enenevällä inholla) Kiisken evä ja hauvin hammas.
JOUKO Ne on veden vihoja vastaan--ja se on palanen puuta Kontolan
kirkon seinästä papin vihoja vastaan... Otin sen omin päini ...
mahdoinpa älytä vielä käärmeen vihoja vastaan, Reidan käärmeen,
lehden sen taikakirjasta reväistä.
EMÄNTÄ Voi pakanata, voi syntistä...
JOUKO Anna pois ... elä!
EMÄNTÄ Tuoll' on, tulessa palakoot, ett'et itse ijankaikkisessa palaisi!
(heittää lieteen.)
JOUKO (kauhistuen) Isän antamat, minua varten varatut! Mistä nyt
samallaiset saan? Mikä minua nyt vihoista varjelee?
EMÄNTÄ Risti varjelee, pyhä risti, pyhän erakon antama, siunattu,
pyhitetty ja pomiloitu! Tämä kaikesta varjelee! Tämän kun kerran
korvessa korottivat, niin siihen ken katsoi, jota oli käärme purrut, sen
paransi--
JOUKO (ihastuen) Auttaako käärmeenkin vihoissa--Reidankin
käärmeen?
EMÄNTÄ Auttaa kaikkien, kun kerran kontionkin.--Onko se siellä
vielä?
JOUKO Siellä se on, taikamajassa, miehen kallossa ... se on sen sinne
vanginnut ja pani minun häntä vartioimaan ...