Panu: Näytelmä | Page 7

Ka, miks'ei totta olisi!
OLAI Ette siis suostu vangitsemaan Panua?
VOUTI En. Panu on hyvä mies. Veronsa maksaa, mainion komennon
Karjalassa pitää, parhaat nahkat kuninkaalle toimittaa.
OLAI Sitten minun täytyy valittaa piispalle ja jättää asia hänen
edemmä ajettavakseen.
VOUTI Valittakaa vaan minkä mielenne tekee!
OLAI Eräs toinenkin asia on minun silloin ilmiannettava. Olen kuullut
teidän mitä väkivaltaisimmalla tavalla talonpojan naista kohtelevan,

raiskaavan yksin vihille vietävätkin. Olette häpeämätön mies, jonka
elämästä on tehtävä loppu!
VOUTI Ja kuka on se mies, joka estää minua elämästä niinkuin
tahdon--omassa valtakunnassani?
OLAI Minä olen se mies!
VOUTI Pöh!--vai tämä tulokas rupee täällä pöyhisteleimään ja
komentelemaan. Minä sinulle näytän! (Huutaa ovesta) Panu, käy tänne
mies! Tule kuulemaan tuomiosi!
(PANU astuu sisään.)
OLAI Elä astu yli minun kynnykseni! Elä tule minun silmieni eteen!
VOUTI Tule vaan tänne, istu tähän viereeni, Panu!
OLAI Ulos minun huoneestani molemmat!
VOUTI Tämä on pitäjän yhteinen tupa!
OLAI Tehkää tietä siellä! Tarttukaa häneen ja heittäkää hänet
ulos!--Pois näkyvistäni, murhamies!
PANU Murhamies! Vaan tyttöhän parani!
VOUTI Paraniko? Vai parani? Niin, no!
OLAI Minkä perkeleen avulla sinä ylös nostit, sen minä Herran
voimalla maahan kaadoin.
PANU Sinä?
REITA Hän on suurempi tietäjä kuin sinä!
OLAI Tuossa hän on--parantamasi!
VOUTI Kuoliko se?

(PANU vavahtaa, siirtyy ovelle päin.)
OLAI (astuu uhkaavasti Panun jälkeen) Kirottu ole sinä!
JOUKO (väliin juosten) Elä kiroo isääni!
REITA (toisaalta samoin) Kiroo! Kiroo!
OLAI Kirottu ole sinä kolmiyhteisen Jumalan nimessä...!
PANU (ikäänkuin ennen ehtiäkseen, ikäänkuin jotain näkymätöntä
iskua torjuakseen) Ole Kiesunen kirottu, manattu Maarian poika...
OLAI Ijankaikkisessa helvetin tulessa...!
PANU Kiveks' kirkkos' muuttukohon, kirkon risti kuusen latvaks'!
OLAI Ijankaikkisen helvetin tulessa tuhaksi palamaan!
PANU Kello kaheks' haljetkohon, palaset papille päähän!
(Syöksee ulos.)
VOUTI (mennessään) Et saanut häntä kirotuksi--sanat suustasi vei!
JOUKO (kimeästi huutaen ulos) Helvetin tulessa ... ijankaikkisen
helvetin tulessa!
OLAI Hän pakeni! Mutta minä ajan häntä takaa kuin sutta ja hänet
oman luolansa suulla elävänä sidon. Enkä tarvitse minä enää apuanne,
voudit ja te kaikki kurjat pelkurit! Yksin menen!
REITA Minä tulen kanssasi!
OLAI Enkä tarvitse minä muuta asetta kuin sinun sanasi ja sinun
henkesi voiman, Herra!

TOINEN NÄYTÖS.

Panulan iso tupa, koristettu juhlaan. Karhunnahkoja, hirvensarvia,
keihäitä, jousia seinillä ja katossa. Katettu juhlapöytä: haarikoita,
visakuppeja. Lämpiävä uuni, josta nouseva savu leijailee katossa
hienona harsona. Takkavalkea uunin nurkassa, jossa patoja ja kattiloita
tulella. Naisia liikkuu ulos ja sisään. Karkeaan rohtimiseen pukuun
puetut orjatytöt ANNIKKI ja HELUNA vääntävät jauhinkiveä.
ANNIKKI Hohhoi!
HELUNA Heretään jo!
ANNIKKI Ilpotar tulee ja näkee, ovesta ärjäsee ja tuopi kiusalla uuden
pohtimen. Jauhetaan niinkauvan kun jaksetaan.
HELUNA Et tuota sinä enää tarvinnekaan kauvan kiveä kiskoa. Kari
ottaa sinut väkisin, jos ei sinua hänelle hyvällä annettane. Miekkoista
sinua! Vaan jos sinä lähdet tästä talosta, niin lähden minäkin.
ANNIKKI Minnekkäpähän lähtenet.
HELUNA Kontolaan karkaan, sen uuden papin turviin. Siellä säilyn.
ANNIKKI Elä luule.
HELUNA Sinne ei Panun valta enää ulotu. Pappi on suurempi tietäjä
kuin Panu. Sen sana tehoo paremmin kuin Panun taika. Eihän Panu
siellä enää sairailleenkaan mitään mahda. Silmän luonti on papilla niin
tuima, ett'ei katsoa kärsi. Voi, jos tuli jo voittaja velhon!
ANNIKKI En usko! Taattonikin tuhosi. Ja vouti on puolellaan.
HELUNA Kenen nyt vouti metsästä tultuaan saunottajakseen vaatinee?
Ottanee kenen tahtonee.
ANNIKKI Ei minua ota!
HELUNA Minkäs taidat...
ANNIKKI Minä taidan!

HELUNA Panu käskee.
ANNIKKI Entä Kari!
HELUNA Sanos minulle kerran, millä häneen lemmen nostit?
Loihditko: »pala tuli, pala taula, pala mieli nuoren miehen...»
ANNIKKI Lauloin, en loihtinut. Minä vaaralla paimenessa huhusin,
hän toiselta vastasi, hyvä haltija äänet kantoi. Ei ole enempi puhuttu,
tiedämme toistemme mielen.
HELUNA Miekkoista sinua!
(PANUN EMÄNTÄ ja KARITAR tulevat.)
EMÄNTÄ Heretkää jo! Vie, Heluna, nämä Ilpottarelle toiseen tupaan
(kokoo jauhoja koppaan kiven ympäriltä.)--Käy, Annikki, pukusi
muuta, ei tiedä, milloin saapuvat saaliineen ja karkelot alkaa.
ANNIKKI Mitäpä minä karkelemaan. Alkavat taas toiset tytöt herjata
ja pilkkojaan panna.
EMÄNTÄ Eivät uskalla Karilta ja niskan nakkeluista elä välitä. Täydet
ovat lunnaat, jo yli määränkin maksetut.
ANNIKKI Ei anna minua Panu.
EMÄNTÄ Antaa! Täss' on uudet vaatteet, Karittaren kutomat. Tuoss'
on orrella morsiuspeitteesi.
ANNIKKI (ihastuen) Voi, voi!
KARITAR Täss' on vielä silkkinauha suortuviisi.
ANNIKKI Silkkinauha--ja punanen!
KARITAR Ota tuokin!
ANNIKKI Hopeasolki!

EMÄNTÄ Mene nyt! (Annikki pois,)
ILPOTAR (tulee, tarkastaa patoja, tarttuu hierimeen, esiintyy kuin
emäntä) Annetaan pohjaan palaa.--No, miksi kivi pysähtyi?
EMÄNTÄ Antaa heidän nyt huoata, koko päivän kiveä kiertäneet.
ILPOTAR Orjat!
EMÄNTÄ Ihminen se on orjakin. Mutta Annikki ei ole orja, kasvattina
on pidetty.
ILPOTAR Orjana olen kuullut häntä Panun pitävän.
EMÄNTÄ Ilpotarhan aina Panun mielen paremmin tietää kuin minä.
Vaan en minä orjanikaan selkää katkase. (Menee.)
ILPOTAR Mitähän olisi näistäkin pidoista tullut, jos en minä olisi
laittamaan tullut. Kädestä pitäen tuli Panu itse noutamaan oluen panoon.
Eivät kuulu kuninkaan voudille muitten oluet kelpaavan kuin Ilpottaren
panemat. Nahjus on naisensa. Sitä häntä läksi sieltä kaukaa hakemaan,
ei olisi tainnut likempää löytää. Hyvä on kaupan mies, toi taaskin
tuhannet tullessaan, vaan on ainakin niitä kauppojaan saanut katua.
1:N TYTTÖ Liekö mitkä lumot sieltä Laatokalta käyneet?
ILPOTAR Rahalumot. Ahne on Panu,