Panu: Näytelmä | Page 9

ja neuvoi taian millä
hänet hallitseisin, vaan (valittaen) en muista enää enkä uskalla

uudelleen kysyä.
EMÄNTÄ Et taikoja tarvitse, kun on tämä ... et muuta tarvitse.
JOUKO (ikäänkuin ulkoa opituita sanoja kertoen) »Taika on tiirikka, se
avaa ja sulkee, sitoo ja päästää; jolla oven salaa aukaset ja jolla sen
salaa umpilukkoon sulet, vaan jos väärin teet, et ikinä ulos pääse; se on
kuin pyydys pahan haltijan polulle pantu, loukku tiellä, rauta lumessa
jälen alla--omaan jalkaasi tarttuu, jos et osaa oikein asettaa.»--Minä en
milloinkaan osaa, en mitänä muista, vaikka yöt valvonen ja päivät
päätäni punonen ... paha minut perii! Ei minusta milloinkaan tietäjäksi!
EMÄNTÄ Jouko, elä hätäile, elä sitä sure ... voi, ei hän meille, ei
meille mitänä mahda.
JOUKO Sisääni solahtaa jonakin yönä ... unissa on jo uhannut ...
sydänalaani asettuu ... ei lähde millään ... sitä isä toivottaa.
EMÄNTÄ Menemme sinne metsään ... sinne kuusen alle, pyhän kuvan
edessä rukoilemme pois sinusta rienan.
JOUKO (vavisten) Jos isä saisi tietää, meidät tappaisi.
EMÄNTÄ Ei saa tietää ... lähdemme täältä, pakenemme pois...
JOUKO (uteliaasti) Minnekkä? Papinko luo?
EMÄNTÄ Ei sinne. Heikko on Kontolan Kiesus, yksi vaivainen kello
puupirtin katolla kalkattaa (hurmautuen omista sanoistaan.) Valamoon
lähdemme, satain pyhimysten saareen, monasteriin merentakaiseen,
siellä kivestä temppelit, korkeat kuin vaarat, kultaa ja hopeaa kiiltävät,
siellä riemuiten kellot kilajaa ja laulu loppumaton helisee; siellä iso
Jumala asuu! Sinä sinne jäät, pyhiä miehiä palvelet, itse kerran pyhäksi
tullaksesi.
JOUKO Entäs sinä?
EMÄNTÄ Minä taattoni luo saaresta palaan. Siellä mehevät maat,
lehdot vihannat, aukeat ahot; täällä soita, karuja kankaita ja rotkoisia

vaaroja. Siellä hyväsydämmisiä miehet, naiset naurusuita--täällä jöröjä,
kateita ja äkeämielisiä. Siellä yksin emännöin, täällä vieras orteni alla
komentaa ja hallitsee. Komentakoon! Siintävien selkien yli sua suurina
pyhinä saareen katsomaan soudan, viikon viivyn, neitsyt Maaria
emosen eteen polvistun ... en tarvitse enää metsän piilossa salaa...
JOUKO Milloin lähdemme?
EMÄNTÄ Kun miehet hirven hiihdäntään Lapin saloille lähtevät ja
keväinen hanki lylyn jälettömän kantaa.
JOUKO Lähdemme...
EMÄNTÄ Jo tulevat ... siinä ovat ... (pois.)
JOUKO (rientää lieden luo, etsii jotain) Täss' ovat, eivät palaneetkaan ...
olivat tulen vikoja vastaan varatut ... panen yhteen nauhaan...
(On alkanut kuulua laulua ulkoa. Naiset tulevat juhlapuvuissa, hunnut
kasvoilla ja asettuvat kahden puolen ovea.)
KARI (ulkopuolella laulaen) Tule nyt tästä kuin tuletkin, Alle kuulun
kurkihirren, Alle kaunihin katoksen, Tääll' on aitta ammoin tehty,
Hopeaisille jaloille, Kultasille patsahille.
ANNIKKI (laulaa) Jopa on kulta kulkemassa, Hopea vaeltamassa,
Rahan armas astumassa, Mesiänkö metsä antoi, Ilveksen salon isäntä,
Koska laulaen tulette, Hyreksien hiihtelette?
KARI Sanomiks on saukko saatu, Virsiksi Jumalan vilja, Sillä laulaen
tulemme, Hyreksien hiihtelemme, Eikä saukko ollekkana, Eikä saukko
eikä ilves, Itse on kuulu kulkemassa, Salon auvo astumassa, Mies
vanha vaeltamassa, Verkanuttu vierimässä-- Kun lie suotu vierahamme,
Ovet auki paiskatkaatte!
(Karhu kannetaan sisään korennossa. PANU, VOUTI, JORMA y.m.
tulevat sitä saattaen... Metsämiehillä on valkoset suipot päähineet, jotka
ulottuvat niskan taa ja rinnan yli.)

ANNIKKI Terve otso tultuasi, Mesikämmen käytyäsi, Näille pestyille
pihoille, Kaunoisille kartanoille!
VOUTI Hunnut pois tytöiltä!
PANU Malta, elä vielä!
VOUTI Tahdon nähdä sen kasvot, joka niin kauniisti laulaa.
PANU Vuota vähän, kohta saat!
VOUTI Mitä varten?
PANU Se on taika semmoinen!
VOUTI (matkien) Taika semmoinen.
KARI Minne vienen vierahani Kulettanen kultaseni? Tänne tuonenko
tupahan, Vaiko laittanen latohon, Pannen pahnahuonehesen?
ANNIKKI Et tupahan, et latohon, Oma on tehtynä tupanen, Oma
kammari katettu, Hopeaisista havuista, Kultasista kaarnasista Uinaella
uupunehen, Vieriä väsähtänehen.
KARI Viemme sinne vierahamme, Saatamme salojen sulhon.
KAIKKI Viemme sinne vierahamme, Saatamme salojen sulhon.
(KARI, JORMA, ANNIKKI y.m. miehet ja naiset menevät laulaen.
Seuraavan kestäessä kuuluu laulu tupaa kiertävän.)
VOUTI Joko on kyly valmis?
PANU Jo on sauna siitymässä, jo on olet lauteille levitetty.
VOUTI Kuka oli se esilaulaja tyttö? Tahdon hänet saunottajakseni.
PANU Annikinko?

VOUTI Sen heleä-äänisen, sen sulavaliikkeisen ja solakan ... sen
vetreän vesakon ... tuo tänne hänet.
PANU Elä häntä, ota joku muu--ota mikä muu tahansa.
VOUTI En ketänä muuta!
PANU Et saa Annikkia saunaan.
VOUTI Enkö saa?
PANU On tyttö jo toiselle luvattu. On jo lunnaatkin maksettu.
VOUTI Kenelle on luvattu?
PANU Karille.
VOUTI Saa tyytyä tähteihini!
PANU Ota joku toinen, saathan heitä.
VOUTI Vai niin, vai näin pysyy Panu puheissaan? »Ottanet kenen
tahtonet»-- sanoit ja kättä lyöden lupasit--Olkoot sitten kauppammekin
puretut. Et saa oravan karvaakaan kaupaksi kuninkaalle. Verosi korotan
ja vaadin takaisin anteeksi annetutkin!
PANU Olet kovin kiivasta miestä. Selvitämme asian tyynesti. En
tiennyt sinun Annikkia tahtovan.
VOUTI »Ottanet kenen tahtonet»--
PANU Eikä ole hän yksin omani, on koko heimon oma sodassa saatu.
Alkavat miehet hintaa kysyä.
VOUTI Mikä on hintansa?
PANU Ylen on iso, kun ei ole kaupaksi aiottu ... ei saa suuni sanotuksi.
VOUTI Mikä on hintansa?

PANU Hintansako--? (keksii) kun kymmeneksi vuodeksi kuninkaan
verot lahjoittanet--kun kuninkaan metsästäjäksi minut miehineni ottanet
ja muita kaikkia mitään myymästä kieltänet--kun luvannet omin
apuineni torjuakseni tältä puolen Rajavaaran kaikki, jotka tänne erän
ajoon tulevat ja kalastamaan ja kaskeamaan tunkeutuvat.
VOUTI Ylen on hävytön hinta mokomasta.
PANU En ole häntä tarjotellut. Kun ei kelvanne, ottanet toisen.
VOUTI Katso,