Panu: Näytelmä | Page 6

2:N POIKA Ei siinä muuta osaamista kuin vaan sanoo kolmasti:
»uson», kun se kolmasti kysyy: »usotko?»
3:S POIKA Se ei muuten mitään vaikuta, jos ei kolmasti sano, siinä se
on taika.
KAARINA (ovessa) Vai tekö te nyt olette niitä kastettavia poikia.
Pastori tulee kohta. Olettepa te koko kapalovauvoja.--Käykää tänne!
Entäs sinä, oletko sinäkin kastettava?
JOUKO E-en.
KAARINA Oletko jo kastettu?

JOUKO E-en!
KAARINA No, käy sitten sinäkin yhteen joukkoon, menee yhdellä
tiellä (työntää hänet toisten riviin.) Tulkaa vaan sisään! (Kaarina avaa
oven.) Tulkaa vaan sisään! (Väkeä alkaa tulla, naiset asettuen toiselle
puolelle tupaa, miehet toiselle. Miehet ovat puetut samoinkuin
Savolainen, toiset niinkuin Rajalainen; naisilla on pitkät suorat takit,
päässä huivit, joiden alta näkyy vähän palmikon päätä.) Se tulee itsekin
kohta. Siellä vaan vielä vähän niitä kirjojaan katselee.--Pitää panna
tämä malja tähän latvalle. Tulkaa pojat sieltä likemmä. Teidän pitää
kumartaa, kun se tulee sisään.--Pannaan vähän puita takkaan, että
paremmin näkee. (Uusille tulijoille.) Elkää jääkö seisomaan tähän oven
suuhun, että pääsee tulemaan. (Laittelee ja järjestelee. Väki on vaiti ja
seuraa hartaana ja juhlallisen hänen toimiaan. Joku isä tai äiti tulee
kuiskaamaan jotain pojalleen ja järjestämään tukkaa tai vaatteita.
Silloin tällöin ryäistään. JOUKON kasvoissa on kummasteleva,
pelonalainen ja samalla utelias ilme.) Markkinaväki siellä hälisee.
(Avaa luukun, huurua tulvahtaa sisään.) Jää on nuotiotulia täynnä, niin
ett' on kuin yhtenä helvetin palona ... voi, voi ... siellä tekin poikaparat
olisitte kerran olleet, jos pääsitte (Joukon edessä) kastamatta
kuolemaan ... tulisessa pätsissä palaneet.--Kyll' on kauhea se Panu,
vielä minkä tekee... Voudissa kai taas aletaan juoda ja mässätä.--Se
lukee ensin ne kasteluvut, sitten se puhuu näille pojille ja sitten
veisataan virsi. Pitää kumartaa ja notkistaa polviaan joka kerta kun se
mainitsee Jeesuksen nimen. (Joku eukko notkistaa.) Nyt se tulee.
(Asettuu seisomaan naisten puolelle heidän eteensä vähän matkaa
muista.)
MARTINUS OLAI (tulee ROUVAN seuraamana. Hän on
virkapuvussa. Asettuu pöydän päähän. Viittaa pojat eteensä) »Nimeen
Isän Jumalan ja Pojan ja Pyhän Hengen. Amen.--Rakkaat ystävät
Kristuksessa...» (Kuuluu melua ulkoa, voivotusta ja naisten huutoja.)
REITA (syöksee sisään) Se oli saunassa, teki taikojaan, ... minä kuulin
sen hokevan ja loihtivan ja näinikään ruumistaan vääntelevän ja käsiään
huitovan ... se paransi sen ... se kävelee!
OLAI Kenen? Kuka?

REITA Panu! Sen sairaan tytön.
OLAI Rampa-Riitan!
REITA Ne tuovat sitä tänne. Tuossa se on!
(Oveen ilmaantuu väkijoukon seuraamana RIITTA ja hänen äitinsä,
joka tukee ja taluttaa tyttöään. Väkijoukossa näkyy paitse savolaisia
myöskin lappalaisia, pohjalaisia ja joku venäläinenkin pitkähihaisessa
turkissa ja korkeassa karvalakissa.)
RAMPA-RIITAN ÄITI (huutaa riemuissaan) Herra Jumala, pastori, se
paransi sen!
RIITTA Minä olen terve! Minä osaan kävellä! Jalka ei ole enää
kuolluksissa eikä käsikään ... katsokaahan!
OLAI (aivan tyrmetyksissään) Onko pimeyden ruhtinas sitten vielä
kerran päässyt kahleistaan irti?
RIITTA Voi, voi, kuinka siinä pihisee kummasti! Se kun siveli ja
viiletteli ja sitten manasi ja kiljasi ja käski nousta ihan kuin olisi joku
ponnahuttanut ... minnekkä se meni? Vai pastoriko se minut?
RAMPA-RIITAN ÄITI Eihän, vaan Panu!
RIITTA Ei kuin pastori (tahtoo halata hänen polviaan) ... ja
Jumala!--voi, itse Jumalahan minut paranti!
OLAI (riistäytyy irti) Perkele sinut paransi eikä Jumala! Kirous sinulle
ja parantajallesi, pakana! (kohottaa kätensä.)
RAMPA-RIITAN ÄITI (kirkasee) Elä kiroo häntä ... elä kiroo! (tempaa
alas hänen kätensä.) Elä säikäytä häneen tautia takaisin! Se kuolee!
(käy kiinni jalkaan.)
OLAI (laahaa häntä jälessään) Parempi että kuolee kristillisesti kuin
pakanakeinoilla paranee!--Pois perkele sinusta!

RAMPA-RIITAN ÄITI Elä koske häneen! Anna olla hänen, kun et,
kykenemätön, itse kuitenkaan mitään mahtanut. Elä pelkää, Riitta, ei
hän sinulle mitään voi! Tule pois, mennään kotiin! (Riitta vaipuu
hervotonna hänen syliinsä ja kaatuu sopelle.) Se kuoli! Voi, se kuoli!
VOUTI (tulee, vähän humalassa. Samassa myös luukut aukeavat ja
uteliaita päitä pistää esiin) Mikä meteli täällä on? Mitä varten koko
markkinaväki tänne rientää?
OLAI Tulitte kuin kutsuttu, tarvitsen apuanne.
VOUTI Kuninkaallisen majesteetin käskynhaltijana olen yhtä
velvollinen kuin halullinenkin ojentamaan avuliasta kättä--onko
markkinaväki rauhaanne häirinnyt?
OLAI Ei minun rauhaani, vaan kirkon, loukattu sen arvoa mitä
röyhkeimmällä ja mitä häpeällisimmällä noituudella.
VOUTI Vai noituudella! Elähän, vai noituudella! Ku-ku-kuka on
noitunut?
OLAI Panu! Minun on onnistunut paljastaa rikoksen tekijä itse työssä,
sairaita parantamassa.
VOUTI Vai Panu! Kas sitä! Noh, kah, osaahan se. Mutta mitä pahaa
siinä on, jos paranti? Antaa tohtorin tehdä terveitä.
OLAI Asia on liika totinen leikin laskuksi.
VOUTI Mitä te sitten oikeastaan minulta tahdotte?
OLAI Minä vaadin, että heti paikalla panetatte hänet rautoihin ja
toimitatte hänet Turkuun tutkittavaksi ja tuomittavaksi.
VOUTI En tee kumpaakaan!
OLAI Sallitteko minun kysyä, miks'ette?
VOUTI En ole tullut tänne teidän ripitettäväksenne.

OLAI Hyvä olisi, jos joskus senkin tekisitte.
VOUTI Mitä?
OLAI Varotan teitä. Kirkon käsivarsi on tarpeeksi pitkä teihinkin
ulottuakseen. En vielä ole teitä kirkossa nähnyt, herra Fincke.
VOUTI Mitä se teihin kuuluu?
OLAI Minä voin, jos tahdon, teidät siihen pakottaa!
VOUTI Pakottaa--minut?
OLAI Ja sitäpaitse--te suojelette noitia ja velhoja, vieläpä niitä itsekin
käytätte.
VOUTI Kuka sen on sanonut?
OLAI Eikö ole totta, että vaimovainajaanne parantaaksenne Panuun
turvasitte?
VOUTI Panu on mainio tohtori.
OLAI Se on siis totta?
VOUTI