Palestiinassa | Page 3

jotka loivat ymp?rist??n jonkun verran vaihtelevaisuutta. Matkatoverini ristiv?t rintaansa joka kerta, kuin juna kulki jonkun kirkon ohitse. Etenkin oli muuan minun l?heisyydess?ni istuva, puoleksi herran, puoleksi talonpojan n?k?inen henkil?, jolla oli hurskaat, milt'ei askeettiset kasvot, hyvin tunnollinen t?m?n velvollisuuden t?ytt?misess?.
V?hitellen alkoi aurinko laskeutua ja varjot piteniv?t. Y? saapui, y?, joka ei laisinkaan ole mieluisa sille, jonka t?ytyy viett?? levon aika rautatievaunussa vierasten ihmisten keskell?, joiden kielt? ei ymm?rr?. Paitsi sit?, ett? ehdottomasti tuntee jonkuulaista levottomuutta tavaroittensa ja matkarahojensa s?ilymisest?, oli minun ahtauden vuoksi mahdoton nukkua. Aika kului siis ylen hitaasti. Aamun tulo oli, kuten ainakin sellaisissa tilaisuuksissa, hartaasti odotettu. Id?n taivas alkoikin v?hitellen ruskottaa ja pian nousi aurinko kirkkaana, tuoden mukanansa kauniin p?iv?n. Se oli Huhtikuun 6 p?iv?. Kotimaassa, jossa ajatukset yh? vaan asuivat, alkoivat ihmiset jo varustautua kirkkoon oikealla tavalla viett??ksens? t?t? p?iv??. Seh?n oli koko protestanttisen kristikunnan p??si?inen. Mieleeni johtui kalliin Vapahtajamme yl?snouseminen, joka t?n?p?iv?n? oli tutkisteluaineena kaikilla kristityill?. Luin p?iv?n tekstin ja evankelistain kertomukset t?st? jalosta aineesta, joka aina antaa uutta el?m?n voimaa kristitylle maallisen vaelluksen aikana, olkoonpa h?n miss? paikassa ja millaisissa oloissa tahansa. Annoin ajatusteni seurata vaimoja ja opetuslapsia Jesuksen haudalle ja riemuitsin siit?, ett? minunkin matkani m??r? oli p??st? sille paikalle, jossa t?m? suuri ihme kerran on tapahtunut. Syd?mmeni t?yttyi ilosta, ja min? kiitin el?m?n Herraa, joka syntisten puolesta oli voittanut synnin, kuoleman sek? pimeyden voiman, ja samalla tuntui tulevaisuus niin turvalliselta, kun tiesin, ett? el?v? Vapahtaja, synnin ja kuoleman voittaja, on meid?n luonamme joka p?iv? sanansa ja lupauksensa mukaan. T?llaiset ajatukset virkist?v?t mielt? aution seudun l?pi matkustaessa ja tuovat sieluun iloa ja rohkeutta.
Klo. 9 saavuimme Moskovaan, Ven?j?n syd?mmeen ja muinaiseen p??kaupunkiin. Siell? viivyttiin kolme tuntia.
P?iv? oli kirkas ja ihana, ilma leuto, vaikka lunta viel? n?kyi siell? ja t??ll? kedoilla, ja kylm?t tuulen henk?ykset ilmaisivat, ettei kev?t viel? ollut tykk?n??n voittanut talven valtaa. Ei ainoatakaan pilve? n?kynyt kirkkaalla taivaalla. Kaikki luonnossa ennusti hyv??, virkist?en y?llisest? valvonnasta v?syneen mielen. Heti asemalle saavuttuamme tilasimme issikan, joutuaksemme niin pian kuin mahdollista katselemaan kaupunkia, josta olimme kuulleet niin paljon puhuttavan. Meille oli sanottu: "Ken mielii v?h?nkin oppia tuntemaan Ven?j?t?, h?nen t?ytyy n?hd? Moskova." Etenkin k?ytimme n?m?t kolme tuntia tuon kuuluisan Kremlin n?kemiseen. T?m?h?n on Ven?l?isten mielest? kaikista pyhin paikka koko valtakunnassa ja sit?paitsi on se koko Moskovan kaunistus. Kremlin muodostavat lukuisat kirkot ja keisarilliset palatsit, jotka ovat rakennetut er??lle kukkulalle ja muurilla erotetut muusta kaupungista. Kun "pyh?n portin" kautta astuu Kremliin, t?ytyy jokaisen jo portilla paljastaa p??ns?. Ven?l?inen tekee sen lis?ksi ristinmerkin ja tuntee pyh?? liikutusta; sill? h?n tiet?? olevansa pyh?ll? paikalla. Meid?nkin t?ytyi paljastaa p??mme portilla. Kirkoista, joissa k?vimme, on Uspenskin katedraali suurin ja kaunein. Siell? kruunataan Ven?j?n tsaarit, ja jo senkin vuoksi se on muita pyhempi ja arvokkaampi. Rakennustavan puolesta se ei eroa tavallisista Ven?j?n kirkoista. Itse sisustus on komea ja kallisarvoinen. Jo sis?lle astuessaan huomaa katsoja kolme ylen paksua, kallisarvoista pylv?st?. Jos luopi silm?ns? mihin tahansa, niin joka paikasta huomaa, ett'ei jumalankuvain eik? muiden koristusten suhteen ole tahdottu s??st?? vaivoja eik? kustannuksia, kun on tahdottu saada t?m? temppeli ihanteellisimman kauniiksi. -- Ven?l?iset, jotka seuraavat vanhaa ajan lukua, viettiv?t par'aikaa palmusunnuntaita, ja meid?n kirkkoon tullessamme toimitettiin juuri jumalanpalvelusta. Uspenskin katedraali oli ahdinkoon asti t?ynn? kansaa, ja suunnattomat ihmisjoukot oven ulkopuolella odottivat tilaisuutta p??st? t?h?n pyh??n paikkaan. Mekin asetuimme odottavain joukkoon ja saimme seist? puolen tuntia oven takana, ennenkuin p??simme sis?lle. Noin viisi sataa ihmist?, etenkin miehi?, sek? ylh?isi? ett? alhaisia, tuli ulos kirkosta, sill'aikaa kuin me odotimme. Suurella vaivalla saimme me joukon mukana tunkeutuneeksi kansan t?ytt?m??n temppeliin. Kirkossa tuoksui pyh? savu, erinomaisen kaunis kuorolaulu kehoitti l?sn?olevia hartauteen, ja joukko kallisarvoisiin messupaitoihin puettuja pappeja toimitti jumalanpalvelusta. Seurakunnan k?yt?s sek? kirkon sis?ss? ett? sen edustalla todisti, ett? Ven?l?inen suuresti kunnioittaa pyhi? asioita, temppeli? ja jumalanpalvelusta. Kaikkialla vallitsi hiljaisuus ja hyv? j?rjestys.
Meill? ei kuitenkaan ollut aikaa kauan viipy? t?ss? temppeliss?, sill? aika alkoi k?yd? tiukalle. Kello oli hetkisen kuluttua 1/2 12, ja meid?n oli joutuminen junalle, jonka oli m??r? klo 12 l?hte? Kieviin ja Odessaan. Moskova -- sivumennen mainitakseni -- ei tehnytk??n meihin eritt?in suurenmoista vaikutusta, kun Pietarin kaupungin loisto ja komeus oli viel? tuoreessa muistossa. Huoneet olivat mataloita, ja yleinen siisteys ei ollut l?hesk??n niin hyv?ll? kannalla, kuin olimme odottaneet. Ilman kaipausta j?timme siis kaupungin, jatkaaksemme matkaa etel??n k?sin. Edess?mme oli kahden vuorokauden matka, jonka kest?ess? piti pys?hdytt?m?n ainoastansa 2-3 tunnin ajaksi Kiev'iin.
Taaskin olivat rautatievaunut tungokseen asti t?ynn?; vaikea oli saada siedett?v?? istumapaikkaa. Ensimm?inen ajatus istumaan p??st? oli taaskin: "mitenk? t?llaisessa ahtaudessa saa y?n kulumaan, kun ei nukkumisesta voi olla puhettakaan." Mutta muu ei auttanut kuin tyyty? osaansa. Tie kulki taaskin poikki aavojen tasankojen, jotka enimm?kseen olivat viljelem?tt?m?t. Tuskinpa miss??n voipi matka tuntua yksitoikkoisemmalta, kuin n?ill? seuduin. Varsinkin Suomalaiselle, joka on tottunut n?kem??n vuoria, laaksoja, j?rvi? ja virtoja, tuntui t?m? sanomattoman vastenmieliselt?. Sent?hden h?n kaipaa jonkunmoista muutosta, jotain vaihtelevaisuutta, vaan turhaan, sill? tuntikausia saapi katsella yh? vaan samaa. Niin kauas kuin silm? kantaa, n?kee vaan aroja, jotka viel?