Palestiinassa | Page 2

lausuvan: "nuorena ollessani min? usein ajattelin: oi, kunpa kerran saisin matkustaa Palestiinaan omin silmin katselemaan niit? paikkoja, joissa Jesus vaelsi, opetti ja teki suuret ihmeens?!" Jerusalem, Betlehem, Natsaret, Genetsaret j.n.e. ovat nimi?, joiden paljas mainitseminenkin saattaa hienoimmat kielet syd?mmiss?mme v?r?j?m??n, ne ovat paikkoja, jotka salaisella lumousvoimalla vieh?tt?v?t mielt?mme, kun niist? luemme tai kuulemme niist? puhuttavan.
Min?kin olin vuosikausia tuntenut syd?mmess?ni palavata halua kerran p??st? Palestiinaan, mutta t?m?n toivon toteuntuminen n?ytti mahdottomalta. Esteit? ilmestyi aina monenmoisia, joista suurin kuitenkin oli sopivan matkatoverin puute. Minusta oli, n?et, uhkarohkeata l?hte? yksin vaeltamaan noita tuntemattomia ja vaarallisia seutuja.
Mutta viime Maaliskuun keskivaiheilla sain sattumalta kuulla, ett? virkaveljeni, t?k?l?isen saksalaisen seurakunnan pastori, Tohtori Gustaf von Rohden, oli aikeissa l?hte? seuraavan kuun alussa matkalle Syyriaan, Palestiinaan ja Egyptiin. Tuo kaukainen toive syd?mmess?ni her?si silloin vastustamattomalla voimalla uuteen eloon. Nyth?n oli suurin este raivattu tielt?. Heti siis p??tin l?hte? matkalle yhdess? Toht. Rohden'in kanssa. Matkavarustuksiin minulla oli valitettavasti sangen lyhyt aika, sill? h?n oli m??r?nnyt l?ht?p?iv?kseen Huhtikuun 4 p:n, eik? vuoden aikakaan sallinut pitemp?? viivytyst?. P??timme matkustaa y?junalla Pietariin ja sielt? Buda-Pestin ja Konstantinopolin kautta eteenp?in.
M??r?tty p?iv? l?heni, ja matkakapineet olivat j?rjestyksess?. Kirkkaana ja kauniina nousi kev?taurinko id?n taivaalle Huhtik. 4 p:n?, joka sattui olemaan protestanttisen ja roomalais-katolisen kirkon pitk?perjantai. Herran seurakunta vietti siis kalliin Vapahtajansa k?rsimyksen, ristiinnaulitsemisen, kuoleman ja hautaamisen muistoa. Minullakin siis oli tilaisuus t?n? muistorikkaana p?iv?n? viel? menn? rakkaitten seurakuntalaisteni kanssa Jumalan huoneeseen kuulemaan sanaa "ristiinnaulitusta", avuksihuutamaan ja kiitt?m??n Herraa sek? rukoilemaan Jumalan siunausta matkalle. Outoja tunteita her?tti syd?mmess? se tieto, ett'en moneen kuukauteen, -- Herra yksin tiesi tokko en?? milloinkaan -- saisi viett?? jumalanpalvelusta n?itten seurakuntalaisten kera, joitten joukossa minulla on monta kallista yst?v??, joita olin syv?sti kaipaava.
Ilta l?heni, kello alkoi tulla yhdeks?n, jolloin junan oli m??r? l?hte?. Er?itten l?heisimp?in yst?v?ini seurassa saavuin Helsingin rautatienasemalle, jonne jo oli ker?yntynyt lukuisa yst?v?joukko hyv?stij?tt?m??n. Muuan n?ist? yst?vist? kuiskasi korvaani lohdutukseksi pitk?? matkaa varten seuraavan jalon raamatunlauseen: "?l? pelk??, sill? min? olen sinun kanssasi; ?l? harhaile, sill? min? olen sinua Jumalasi; min? vahvistan sinua, min? autan my?s sinua ja tuen my?s sinua minun vanhurskauteni oikealla k?dell?" (Jes. 41:10). Hetkisen kuluttua saapui matkatoverini, h?nkin yst?viens? seuraamana. Viel? kotvanen, l?mmin k?denly?nti, juna vihelsi l?ht?merkin. "Herra olkoon kanssanne; hyv?sti, hyv?sti!" kuului yst?v?in huulilta. Ja varmaankin monen syd?mmest? nousi Kaikkivaltiaan istuimen luo harras rukous, ett? H?n varjelisi meit? t?ll? pitk?ll?, vaarallisella matkalla ja antaisi meid?n onnellisesti saapua takaisin kotiin. N?in olimme alkaneet matkan Pietaria, Ven?j?n p??kaupunkia, kohden, jonne saavuimme seuraavana p?iv?n? klo. 11 e.pp.
Nuo muutamat tunnit, jotka meid?n oli viipyminen Pietarissa, eiv?t olleet minulle kaikkein mieluisinta laatua, syyst? ett? alussa n?ytti silt?, kuin minun olisi ollut pakko keskeytt?? matkani ja erota toveristani. Syy siihen oli taloudellista laatua. Meid?n hyv?ss? p??kaupungissamme en ollut ainoastakaan pankista saanut kultafrankin rahoja, joita olisin matkalla tarvinnut, jonka vuoksi lunastin Buda-Pestiss? maksettavan vekselin. Viimeisess? hetkess? matkasuunnitelmamme kuitenkin muuttui siten, ett'emme tulleetkaan matkustamaan ?sken mainitun kaupungin kautta, vaan suoraa tiet? halki Ven?j?n maan. T?m?n ilmoitin johtajalle siin? pankissa, josta olin vekselin ostanut. H?n lupasi hyv?ntahtoisesti seuraavana aamuna s?hk?teitse ilmoittaa asiasta er??seen Pietarin pankkiin, jotta min? saisin sielt? nostaa rahat. Mutta s?hk?sanomaa ei ollutkaan tullut, eik? sit? kuulunut koko sin? aikana, jolloin min? pankissa odotin. Monen mutkan per?st? min? kuitenkin sain pankinjohtajan uskomaan, ett? min? olin se, joksi itseni ilmoitin ja ett? kuljin rehellisill? teill?, ja h?n maksoi minulle puheena olevan vekselin. T?ss? puuhassa oli kuitenkin aika kulunut niin t?p?r?lle, ett? min? t?in tuskin kerkisin ajoissa junalle. Matkatoverini, jolla ei ollut v?h??k??n aavistusta minun pulastani, oli levottomana odottanut minua ja asettanut kaikki kuntoon matkaa varten. Piletti ostettiin aina Odessaan asti. Nyt alkoi siis tuo pitk? matka kautta avaran Ven?j?n maan. Levottomana odotellessaan oli matkatoverini saanut itselleen istumapaikan muutamassa vaunussa, jossa kuitenkaan ei ollut sijaa minulle. Meid?n t?ytyi siis olla erossa koko matka Pietarista Moskovaan. Ainoastaan suuremmilla asemilla saimme tavata toistamme. Kansaa oli tungokseen asti kaikissa vaunuissa, ja, joka kerran oli paikan saanut, sen t?ytyi istua siin? ihan kuin kiinni naulittuna. Keskell? ihmisjoukkoa, jonka kielt? en ymm?rt?nyt enk? osannut puhua, oli minulla aikaa vaipua omiin ajatuksiini, jotka nyt kokonaan minut valtasivat. Viime p?ivien tapahtumat, itse matkan tarkoitus j.n.e. esiintyiv?t selvin? sieluni silm?in eteen. Tulevaisuus kangasti edess?ni tuntemattomana mutta ihanteellisen kauniina. Odotinhan niin paljon t?st? matkasta. Nyth?n oli toteutuva tuo kaukainen toiveeni kerran p??st? pyh??n maahan, ihmeitten maahan. Mutta matka tuntui niin pitk?lt? ja vaivaloiselta, se oli t?ynn? lukemattomia vaaroja ja vastuksia. Sen vuoksi l?hetin palavan rukouksen Herran puoleen, joka kuulee syd?mmemme hiljaiset huokauksetkin:. "Herra, anna minulle voimaa voittamaan kaikki vastukset ja suojele minua kohtaavista vaaroista; vahvista ja tue ruumistani ja sieluani kaikkivaltiaalla k?dell?si!" Ja t?m? rukous loi sieluuni ihmeellisen rauhan; min? olin vakuutettu siit?, ett? Herra oli oleva kanssani matkalla.
Ne seudut, joita Pietarin ja Moskovan v?lisell? matkalla saattoi vaunun ikkunasta n?hd?, olivat tosin laajat, mutta tuiki yksitoikkoiset. Niin kauas kuin silm? kantoi, n?ki edess??n viljeltyj? ketoja tai aavoja aroja. Siell? t??ll? oli joitakuita kurjann?k?isi? kyli?, muutamia taloja ja joku kreikkalais-katolilainen kirkko,