Pahassa pulassa | Page 6

tässä nyt on tuo siunattu
silli! Tulehan nyt, mokomakin potilas!
(Menee oikealle päin.)
KAMREERI. Kiitoksia, mamma kulta, kiitoksia paljon!
(Aikoo taputtaa häntä olkapäälle).
ROUVA (lyö häntä sonnille): Minä en ole mikään kulta mamma tänään,
tiedä se!
KAMREERI (pistää sormen suuhunsa): Ai, ai!
ROUVA (Hilmalle, joka aikoo mennä vasemmalle): Äläpäs mene,
Hilma -- jää tänne hetkeksi! Vai niin, Onni on mennyt! Olipa hänellä
kumminkin sen verran ymmärrystä. -- Niin, odota minua täällä, Hilma!
(Kamreerille). No, tulehan nyt sitten!
KAMREERI. Tullaan, tullaan.
(Seuraa häntä oikealle raapien päätään).

SEITSEMÄSTOISTA KOHTAUS.
Hilma (yksin).
HILMA. Jos minä tuota voisin ymmärtää? Hän antaa minulle jotakin,
sanoi pappa. Olisiko hän siis todellakin valmistanut minulle jonkin
odottamattoman ilon? Ja oliko se tuosta, josta hän äsken aikoi minulle
puhua, kun olin niin tyly häntä kohtaan? Oi, minä olen häijy tyttö!
Hyvin, hyvin häijy!

KAHDEKSASTOISTA KOHTAUS.
Rouva. Hilma.
ROUVA (puhuen kulissien taakse): Mitä, eikö kylliksi paistettu? Syö
sinä vain, kyllä se kelpaa! (Hilmalle toisenlaisella äänellä:) Kuulepas,
Hilma! Reetta sanoi, että sinä myöskin olit saapuvilla, kun hän papalle
ilmoitti viskaalin tulosta. Miltä pappa silloin näytti? Sanopas se
minulle!
HILMA. Miltäkö näytti? Kuinka niin?
ROUVA. Muuten vain -- tahtoisin sen tietää.
HILMA. No, hän säpsähti hiukan ja katsoi kelloaan.
ROUVA. Mitä! Säpsähti ja katsoi kelloaan! Entäs sitten?
HILMA. Sitten käski hän Reetan sanomaan, että hän vielä makaa ja että
viskaali tulisi takaisin määrätyllä ajalla.
ROUVA. Määrätyllä ajalla! Hyvä! Enkös ollut oikeassa, kun häntä
jostakin epäilin. No, entä sitten?
HILMA. Sen perästä hän lähetti minut kamariini, hänellä kun oli
jotakin puhuttavaa Onnin kanssa.

ROUVA. Ahaa, sen vuoksiko Onni --? Ne ovat siis samassa liitossa, ne
junkkarit? No, ja sitten sinä menit?
HILMA. Niin, ja kun tulin takaisin, oli Onni poissa ja pappa höpisi,
mitä lie höpissyt, jota en ymmärtänyt.
ROUVA. Jaha! No, mistä hän puhui?
HILMA. Omituista kyllä, veitsistä ja puukoista ja semmoisista.
ROUVA. Herra Jumala, veitsistä ja puukoista! Se on varma, ihan
varma, että hänelle on jotakin tapahtunut, vaikka hän tahtoo sen
minulta salata!
HILMA. Mutta mitä se olisi voinut olla?
ROUVA. Mistä minä sen tiedän? Hän on eilen joutunut rettelöihin, ja
nyt hän siitä itsekseen puhuu. Niin se on.
HILMA. No, mutta pappa, joka on niin hiljainen luonteeltaan, ettei hän
milloinkaan riitaannu tahi --
ROUVA. Älä sano, välistä hän voi hyvinkin pian suuttua. Etkö muista,
kuinka hän löi tuota kerjäläispoikaa, joka kesällä tervasi kyökin
ikkunan? Ja kun sitten viinit ja konjakit vielä tekevät vaikutuksensa,
niin ei tappelu kovinkaan kaukana voi olla. Minä menen heti kysymään
häneltä, heti paikalla.
HILMA. Älä nyt ole joutava, mamma! Luuletko sinä todellakin että
pappa on tapellut? Ja oikein aseilla!
ROUVA. Aseilla tahi ilman, se on yhdentekevää, tappelevathan
muutkin herrat, niin sivistyneitä kuin ovat olevinaankin.
HILMA. Hm! Niin, se on totta --
ROUVA. Mitä? Oletko sinä kuullut jotakin?
HILMA. En -- en suinkaan. Minä muistin vain erästä asiaa.

ROUVA. Mitä sinä muistit? Puhu suusi puhtaaksi, puhu paikalla, sanon
minä!
HILMA. Mutta eihän se yhtään tähän kuulu, ei yhtään. Kun oli puhe
tappelusta, niin minä vain muistin, mitä äsken näin tuossa lehdessä ja
josta mamma luultavasti jo tietääkin.
ROUVA. Mitä lehdessä seisoo? Enhän minä tiedä mistään. Näytäpäs
tänne!
HILMA. Mutta mamma ei saa tulla levottomaksi -- eihän koske pappaa
--
(Antaa hänelle sanomalehden).
ROUVA. Annahan tänne nyt vain! Missä paikassa se on?
HILMA. Tuossa, mutta --
ROUVA. Jahah, jo löysin. (Lukee:) »Viime yönä tapahtui se ikävä
seikka, että jotkut kaupunkimme säätyläisistä tullessaan jostakin
tilaisuudesta kadulla riitaantuivat erään merimiehen kanssa ja löivät
häntä niin pahasti, että mies, joka vietiin sairaalaan, tohtorin lausunnon
mukaan kuuluu olevan arveluttavassa tilassa. Toivottava on, etteivät
asianomaiset jätä tätä asiaa sikseen. Sillä sekä oikeus että kohtuus
vaatii, että rikos, ilman minkäänlaista sääliä, mitä ankarimmin
rangaistaan». (Pudottaa lehden). Pidä kiinni minua Hilma, pidä kiinni!
Se tarkoittaa pappaa!
HILMA (vie häntä istumaan): No, kas niin! Enkö arvannut, että sinä
kuitenkin --
ROUVA (pyyhkii otsaansa): Huh, huh, kun rupesin hikoilemaan! Mutta
onhan asia aivan selvä. Pappa on kaupungin virkamies, siis säätyläinen,
hän oli eilen eräässä tilaisuudessa, viskaali on asianomainen ja tulee nyt
papan kanssa puhumaan tuosta merimiehestä, ehkä häntä
vangitsemaankin, jos mies on hyvin huonona; eihän sitä tiedä. Voi voi!
Pitää heti lähettää sairaalaan kysymään, kuinka on sen miehen laita.

HILMA. Mutta rauhoitu nyt, mamma! Eihän ole mahdollista, että
pappa -- sinä teet itsesi naurunalaiseksi.
ROUVA. Tässä ei ole sijaa naurulle, ei rahtuakaan, sen sanon. En
ymmärrä, kuinka sinä voit olla noin välinpitämätön ja tyyni, vaikka asia
on niin hirveän epätietoinen. Ei, minä lähetän Reetan sairaalaan, muu ei
auta. (Huutaa:) Reetta!
HILMA. Mutta odota nyt edes siksi kun Onni tulee takaisin! Hän on
ehkä kuullut puhuttavan tuosta kahakasta ja voi sinulle antaa tietoja
osanottajista, ettei sinun suotta tarvitse --
ROUVA. Jahah, paras juuri, joka on papan uskottu ja yhdessä hänen
kanssaan koettaa minua pimittää. Ja paljon mahdollista, että hänet jo on
lähetetty juuri samaan paikkaan, kuka sen tietää? Mutta varokaa vain
itseänne sitten, kun asiat selviävät, kyllä minä teille molemmille näytän,