Pahassa pulassa | Page 5

niin, ettei hän ryhdykään minkäänlaisiin
puuhiin?
KAMREERI. Niin, eihän tuota tiedä -- koettaa vain täytyy. Mutta nyt
on kysymys: kuka minulle nuo ostokset toimittaa? Reettaa en voi
lähettää, sillä silloin tulisi kaikki paikalla ilmi, ja Hilmalle taas en viitsi
tästä puhua, niin että olen senvuoksi ajatellut, että jos sinä, kunnon veli,
tekisit minulle sen hyvän työn ja auttaisit minua siitä pahasta pulasta,
johon nyt olen joutunut ja --
ONNI. Ha ha, sekö se olikin tuo asia, jos setä --?
KAMREERI. Sehän se oli. No, suostutko sinä?
ONNI. Hyvin mielelläni, jos ei minulta muuta vaadita. Mutta mistä --?
KAMREERI. Kiitos, veliseni, kiitos! Sitä minä sinulta odotinkin.
ONNI. Ei kestä, mutta mistä minä nämä tavarat hankin, sillä se on
todellakin ensimmäinen kerta, kun minä --
KAMREERI. Mistäkö hankit? Se on hyvin yksinkertaista. Kaikki tyyni
sinä saat Häkkisen ruokakaupasta. Pyydä vaan lohta, juustoa ja
makkaraa esimerkiksi 5 tai 6 naulaa kutakin. Sehän pitäisi riittää?
ONNI. Kyllä kai, mutta Häkkisellä taitaa olla monta sorttia. Mitä lajia
minä --?
KAMREERI. Se on yhden tekevä, kunhan se vain on hyvää. Sitten
pitää vielä olla yksi purkki sinappia.
ONNI. Ranskalaista vai »Non plus ultraa»?

KAMREERI. Ota nyt vaikka »Non plus ultraa», koska se on kotimaista
tekoa. Ja sitten viimeiseksi ja pääasiallisesti semmoinen lihapalanen,
joka sopii paahtopaistiksi, sillä se on helposti valmistettavaa ruokaa, ja
siitä kaikki pitävät.
ONNI. Niin, ja täti paistaakin sitä niin mainiosti. Mutta kuinka paljon?
KAMREERI. No, pyydä nyt noin puoli leiviskää, totta kai se on
kylliksi?
(Ottaa esille kukkaronsa).
ONNI. Jaa-a, en tiedä oikein --
KAMREERI. No, ota sitten leiviskä, ettei lopu kesken. Kas tuossa
rahaa! Ja nyt joudu, veli hyvä, sillä aika rientää.
ONNI. Kyllä, mutta yksi sana ensin, setä! Kuulkaapas, jos Hilma
sill'aikaa sattuisi minua kysymään, niin olkaa hyvä ja sanokaa, että
tuossa paikassa tulen takaisin, ihan tuossa paikassa. Muistatteko nyt?
KAMREERI. Kyllä, kyllä.
ONNI. Niin, se on hyvin tärkeätä, sillä hän voi muuten luulla, että minä
loukkaannuin tuosta --. No no, sama se, mitä -- pääasia on vain, että
hän saa tietää, että heti tulen takaisin --
KAMREERI. No, ole huoleti, kyllä minä --
ONNI. Niin kaikessa salaisuudessa minä sedälle voin ilmoittaa, että
minulla on hänelle pieni lahja -- tuommoinen vaatimaton ja
yksinkertainen vain. Mutta tämä on ainoastaan meidän kesken, pankaa
se mieleenne!
KAMREERI. Pieni lahja! No, mitä varten?
ONNI. Kyllä minä sen teille jäljestäpäin selitän. No, hyvästi sitten, jos
ei ole muuta --!

KAMREERI. Ei minun tietääkseni, mutta varo vain ettei mamma sinua
näe, kun takaisin tulet, varo kaikin mokomin, sillä --
ONNI. Koetan parastani. Ajöö so lenge!
(Menee perältä).
KAMREERI (yksin): No, niin pitkälle sitä siis nyt on päästy, mutta
pahin on vielä jäljellä. Puh -- uh, antaisin mielelläni yhden vuoden
elämästäni, jos tämä kirottu päivä olisi onnellisesti lopussa! Puh!
ONNI (pistää päänsä sisään): Muistakaa nyt, setä, tuo Hilmalle -- etten
viivy kuin hetkisen vain, hetkisen vain.
KAMREERI. No kyllä, kyllä -- mene nyt jo --
ONNI. Hyvä! Eikö siis mitään --? Onko pippuria?
KAMREERI. Kyllä sitä on mammalla yltä kyllin.
ONNI. Se on totta, hahaha, se on totta!
(Menee).

NELJÄSTOISTA KOHTAUS.
(Kamreeri yksin).
KAMREERI. Hm, enhän minä juuri tuota tarkoittanut, mutta voihan se
niinkin olla. (Istuutuu oikealle). Hoh hoo, voiko kukaan minulle sanoa,
mitä varten tässä maailmassa on niin järjestetty, että kun ensin on ollut
oikein lysti, niin sitten tulee jäljestäpäin niin penteleen ikävä? Minä en
ainakaan sitä ymmärrä. (Huokaa ja nojaa päänsä kättä vastaan). Kunpa
silli nyt edes joutuisi.
(Hetken äänettömyys).

VIIDESTOISTA KOHTAUS.
Kamreeri. Hilma.
HILMA (vasemmalta, raottaa ovea; erikseen): En, minä en erehtynyt --
hän on todellakin poissa. (Tulee esille). Suuttuiko hän minuun ja meni
ilman jäähyväisiä, vai olisiko papalla ollut jotakin --? (Ääneen). Joko
Onni meni, pappa?
KAMREERI (muuttamatta asentoaan): Kyllä hän meni; mutta hän tulee
kohta takaisin.
HILMA. Kohta takaisin? Minnekä hän sitten --?
KAMREERI. Minun asialleni vain. Hän käski sanoa, että hän tuossa
paikassa on täällä taas. Kuule, se on hyvä mies, tuo sinun sulhosi,
Hilma.
HILMA. Kyllä. Kuinka niin?
KAMREERI Muuten vain. Hän antaa sinulle tänään -- --. Hm, jassoo --
ei mitään. (Erikseen:) Kah, kun unohdinkin, kun pääni on niin sekaisin,
etten --
HILMA. Mitä hän minulle antaa?
KAMREERI. Antaa! Kuka tässä on antamisesta puhunut? Kuulepas,
kuinka monta paria veitsiä meillä on, tiedätkö sinä?
HILMA. Kuinka monta paria veitsiä?
KAMREERI (viittaa hänelle, ettei puhuisi niin kovaa): Hyss, hyss!
Niin juuri, kuinka monta?
HILMA. Lieneekö niitä noin neljä- tai viisitoista, en minä ole lukenut,
mutta --
KAMREERI (itsekseen mutisten): Neljä- tai viisitoista paria! Sitten
minun osakseni tulee puukko. (Vähän korkeammalla äänellä:) Niin, ei

auta -- minun täytyy ottaa puukko.
HILMA. Mutta mitä sinä oikeastaan höpiset, pappa? Mitä ne puukot ja
pöytäveitset --?
KAMREERI. Ole sinä vaiti äläkä seiso tässä ja urki minua! Mene
kyökkiin auttamaan mammaa, se on paljon parempi.

KUUDESTOISTA KOHTAUS.
Rouva. Edelliset.
KAMREERI. No tuossa hän tuleekin -- ja silli muassa! (Nousee). Kas,
sepä tulee maistumaan, se!
ROUVA (perältä, silliannos lautasella): No,