Pahassa pulassa | Page 3

kuulla.
Ja pitäisihän sinun, ymmärtäväisen miehen, nyt sen verran tietää, mitä
kestät, mitä et. Mutta ei, aina vain sama juttu. Ja mitä varten sinä sitten
pidät velvollisuutenasi juoda yhtä paljon kuin muut ratit. Juo
vähemmän, kastele vain huuliasi! Kun muut tilaavat totia, niin ota sinä
lasi viiniä, limonaadia tai yksi leivos, mutta --
KAMREERI. Kyllä, kyllä, vastedes -- mutta mene, hyvä Emma,

paistamaan minulle tuo silli, niinkuin lupasit! Päätäni kolottaa niin
kauheasti.
ROUVA. Ähäh, se on oikein! Jos kolottaisi vieläkin kovemmin, että
viimein tulisit vahingosta viisaammaksi; sillä onhan se nyt oikein ihme
ja kumma, että vaikka hyvin tiedät, mitkä seuraukset siitä on sinulle,
niin et kumminkaan malta olla tuota elämää pitkittämättä. Niin se on
ollut jok'ikinen kerta ja niin se oli viimeinkin kun sinä -- --
KAMREERI. Mutta, Herra Jumala, onhan siitä jo kokonainen vuosi!
Mitä sinä nyt enää noista vanhoista jutuista viitsit --
ROUVA. Onko siitä vuosi? Sitäpä en luulisi. Kyllä sinä sen muistat,
Hilma. Sinulla oli vielä silloin hammastauti, ja me olimme juuri
lähettäneet Reetan apteekkiin, kun kuulimme naputusta ikkunalta ja --
HILMA. En minä muista.
ROUVA. Jassoo, vai et muista! No, no, kyllä se aika sinullekin vielä
koittaa, jolloin tuommoista panet mieleesi -- muuta en sano. Mutta
minäpä sen muistan vallan hyvin. Allakassani seisoo huhtikuun
viidennen päivän päällä: »Maitotinki maksettu» ja sitten vähän
alempana: »Pappa tuli kotiin hutikassa». Ja saa nähdä, vielä sinua
kerran --
KAMREERI. Mutta nythän olemme jo maaliskuussa, niin etteihän
tuota --
ONNI. Niin, me olemme todellakin maaliskuussa, täti hyvä --
ROUVA. Sinun ei tarvitse häntä puolustaa, ei ollenkaan. Missä se on
sanottu, että tuommoista pitää tapahtuman joka vuosi maaliskuussa,
missä? Ei, se ei milloinkaan saa tulla kysymykseen. Katso esimerkiksi
tuomaria, meidän naapuriamme! Vaikka hän niin paljon liikkuu
kaupungilla ja on niin monissa asioissa ihmisten kanssa, niin ei hän
koskaan mitään karvasta maista ja --
ONNI (keskeyttäen): Niin, kun hänellä on vatsakatarri, ja tohtori on

häntä kieltänyt --
ROUVA. Minä en ylipäätään puhu sinulle nyt tällä erää.
ONNI (kumartaa ja vetäytyy vähän takaisin): He, he, suokaa anteeksi!
ROUVA (miehelleen jatkaen): Ja paitsi häntä löytyy kaupungissamme
monta muutakin, jotka elävät yhtä säännöllisesti ja raittiisti ja joiden
seuraa sinun juuri pitäisi hakea, vaikka sinä, valitettavasti kyllä, et siitä
näy välittävän. Ja olkoon kuinka tahansa, niin onhan kuitenkin sinun
velvollisuutesi olla juomatta, koska terveytesi ei sitä salli, sillä niinkuin
jo sanoin --
KAMREERI. Voi, voi, lopeta nyt jo Herran nimessä --
ROUVA. En, kun minä puhun, niin minä puhun suuni puhtaaksi. Niin,
mitä minun pitikään -- niin, saa nähdä että sinulle vielä jotain tapahtuu
noilla juomaretkilläsi ja että sinut vielä jonakuna iltana kannetaan
kuolleena kotiin ja -- --
KAMREERI (pitäen päätään): Hoh hoo, kunhan nyt vain saisi tuota
silliä! Mene sinä Hilma, paistamaan se minulle!
HILMA. Miksei, jos pappa --
ROUVA. Älä mene -- et sinä sitä kumminkaan kunnollisesti osaa tehdä!
Jaa, jaa, varo vaan itseäsi, pappa, ettei käy sinulle niinkuin
tullinhoitajalle, joka humalapäissään putosi alas rappusilta ja löi päänsä
kiveen, että --
KAMREERI. Mutta enhän minä, hiiessä, ole mikään juoppolalli, jos
kerran tai pari käynkin ravintolassa, tietääkseni. Voi, voi, tuota päätä!
Eikö nyt kukaan --?
HILMA (nousee): Kyllä minä menen, pappa --
ONNI (lähestyy): Niin, ja minä tulen sinua auttamaan --
ROUVA. Joutavata! Kyllä minä sen itse toimitan, koska kerta lupasin.

Odota nyt sitten tuossa vähäisen, senkin riepu! (Mennessään itseksensä:)
Mutta kyllä minä sinua vielä ripitän, kunhan olemme kahden kesken,
sen lupaan!
(Menee peräovesta).

KAHDEKSAS KOHTAUS.
Kamreeri. Hilma. Onni.
KAMREERI. No, olenpa saanut kuulla tänään, olenpa saanut kuulla, se
on vissi! (Puoleksi erikseen:) Ja kumminkaan hän ei vielä tiedä mitään
tuosta oikeasta asiasta. Puh, puh sentään, tätä elämää!
ONNI. Täti on huonolla tuulella tänään, he he he!
KAMREERI. Niin on, veliseni, niin on. Mutta kuulepas, sinä Hilma,
jätäpäs meidät hetkiseksi kahden; meillä olisi tässä vähän puhumista
Onnin kanssa.
HILMA. Kyllä --
ONNI. Mutta ei se kauan kestä. Eikö niin, eihän se kauan kestä, setä?
KAMREERI. Hm -- ei, pianhan se on puhuttu.
HILMA (lyhyesti): No, minun tähteni teidän ei suinkaan tarvitse
kiirehtiä.
(Aikoo mennä).

YHDEKSÄS KOHTAUS.
Reetta (perältä). Edelliset.
REETTA. Herra kamreeri, viskaali on porstuassa ja pyytää saada teitä

tavata.
KAMREERI (säikähtyneenä): Viskaali! (Erikseen). Herra Jumala, ne
tulevat jo! (Katsoo kelloaan). Nyt minä olen hukassa! (Ääneen:) Sano,
etten ole kotona -- että pikimältään olen pistäytynyt kaupungilla.
REETTA. Mutta kun jo tulin sanoneeksi, että kamreeri on kotona.
KAMREERI. No, sano sitten että vielä makaan -- ettei minua saa
herättää -- että olen sen kovasti kieltänyt. Ymmärrätkö?
REETTA. Kyllä. Mutta jos hän kysyy, milloinka hän saa tulla takaisin?
KAMREERI. Niin sano, että vähän myöhemmin, sillä määrätyllä ajalla
-- kyllä hän tietää. Mutta joudu, ettei hän ennätä tulla sisään. Joudu,
joudu hiiessä!
REETTA. Kyllä, kyllä. (Mennessään erikseen). No, mikä nyt ukkoa
vaivaa?

KYMMENES KOHTAUS.
Edelliset (paitsi Reetta).
HILMA. Mutta mitä ihmeessä pappa noin viskaalia pelkää? Sinun hyvä
ystäväsi!
KAMREERI. Pelkään! Kuka on sanonut, että minä häntä pelkään?
(Erikseen:) Hyvä, että