Paavo Nissinen | Page 6

pian kuin ensiksi ulos rient?v?t talonpojat huomasivat Nefnef'in ulkopuolella, tarttuivat he h?neen kiinni ja tahtoivat vihoissansa heitt?? h?net tuleen. Mutta nuori Paavo tuli samassa ja irtautti my?skin h?nen sidotut k?tens?. Paavon k?skyst? ottivat talonpojat h?net v?liins? ja koska he paremmin kuin kukaan muu tunsivat tiet kyl?ss?ns?, kiirehtiv?t he nyt siit? pakenemaan.
He juoksivat nopeasti palavien nurkkien v?litse, jossa kurjain, huoneisin suljettujen huudot kuoleman kamppauksissaan sekautuivat liekkien r?tin??n. Mutta t?ss? ei ollut aikaa auttaa, jos r??k?tyill? talonpojilla olisikin ollut mieli tukahuttaa luonnollista kostonhimoansa. Syd?meen juurtuneella mielikarvaudella seurasi vangittu Nefnef voittajiansa. Ehditty?ns? ulkopuolelle kyl??, seisahtuivat talonpojat ja katsoivat takaisin palavia asuinpaikkojansa. Heid?n ter?vill? kasvoillansa havaittiin enemm?n vihaa, kuin surua. He eiv?t mielell??n olisi ottaneet osaa siihen tuimaan taisteluun, joka riehui heid?n kotoseutunsa ymp?rill?, mutta Ven?l?isten v?kivaltaisuus pakoitti heit? siihen. He olivat l?hett?neet vaimot, lapset ja vanhukset sek? hevoset ja karjan mets?n kaukaisimpiin lymypaikkoihin. Ven?l?iset olivat kiduttamalla tahtoneet pakoittaa heit? tunnustamaan, mihin olivat tavaransa k?tkeneet, ja sent?hden vangitsivat he heid?t. Mutta nyt, kun Paavo oli heid?t pelastanut, ei heill? ollut halua kauemmin viipy?, ja jos eiv?t mielineet tulla Ven?l?isten piinattaviksi, eiv?t he my?sk??n kovin halukkaasti tahtoneet l?hte? Suomen armeijaa seuraamaan ja sen kuormastoa kuljettamaan koko viisikymment? peninkulmaa kodista, niinkuin usein tapahtui.
Talonpojat antoivat Paavolle k?tt? ja katosivat sen j?lkeen nopeasti mets??n. Mutta Paavo p??tti vied? Nefnef'in Suomen sotajoukkoon. Molemmat meniv?t sent?hden toiselle haaralle.
Liuhtarin kyl?n ja suopeltojen v?lill? kulki polku, jota my?ten Paavo tahtoi kiiruhtaa Lapualle, jossa Suomalaiset nyt olivat. Nefnef astui ??net?nn? h?nen vieress?ns?. Sill? tiell?, jonka Ven?l?iset olivat tehneet suon ylitse, oli vilkas liike. Tiheiss? parvissa, mutta nopeilla askelilla kiiruhtivat Ven?l?isten joukot mets??n p?in. Volhynian rykmentti, joka oli j?lkijoukkona, oli kahakassa Porilaisten kanssa, jotka nyt ajoivat takaa pakenevia. Nefnef katseli levottomin silmin milloin maanmiehi?ns?, milloin voimakasta kuljettajaansa. Er??ss? m?nnik?ss?, jonka l?vitse polku kulki, n?kyi ?kisti vilahukselta muutamia Ven?j?n j??k?reit?. Paavo seisahtui heti, mutta Nefnef huudahti kovin. T?m?n kuulivat j??k?rit. Paavo otti h?nt? niskasta kiinni ja sanoi: "Herra, k??nny kohta takaisin kanssani. Jos kerran viel? ??nen p??st?t, on henkesi loppunut!"
Mutta Nefnef teki vastustusta pid?tt??ksens? Paavoa, kunnes j??k?rit ehtisiv?t perille. Koska Paavo huomasi, ettei h?n niin pian voinut vet?? per?ss??n vastahakoista vihollista, nosti h?n v?kev?ll? k?dell? h?net yl?s maasta, katsoi h?nt? ter?v?sti silmiin ja sanoi: "Kentiesi viel? kerran satumme yhteen, herra! Silloin et ole kouristani p??sev?". Niin sanoen heitti h?n h?net polulta er??sen kuoppaan muutamien pensasten v?liin ja kiirehti pois. Mutta samassa viuhahti luoti ihan h?nen p??ns? sivutse. H?n juoksi pois polulta ja l?heni palavaa kyl??.
Niin pian kuin h?n luuli olevansa piilossa savun ja muutamien suurten kivien takana, seisahtui h?n, heitt?ytyi alas maahan ja katsoi taakse p?in. J??k?rit auttoivat Nefnef'i? kuopasta ja taluttivat h?nt? alas tielle Ven?l?isten armeijaan, mutta kaksi heist? rupesi ajamaan Paavoa takaa.
Ett? n?m?t olivat h?net huomanneet, n?kyi siit?, ett? uusi luoti kimmahti er?st? kive? vastaan aivan h?nen kasvojensa vieress?. Kohta sen j?lkeen seisoi my?skin toinen j??k?reist?, joka oli juossut esiin toisen seisahtaessa ja ampuessa, h?nen vieress??n ja k??nsi kiv?rin suun h?nen rintaansa vasten. Paavo tiesi, ett'ei armoa ollut odottamistakaan ja p??tti sent?hden myyd? henkens? niin kalliista, kuin taisi. Nopeasti tarttui h?n pajunettiin ja v??nsi kiv?rin sivulle, niin ett? laukaus lensi ohitse. Sitte hy?kk?si h?n vihollisensa p??lle, otti h?nt? kiinni kainaloista ja heitti h?net voimakkaalla k?dell? kumoon. Ladattuaan kiv?rins? kiirehti nyt toinen j??k?ri esiin, mutta kun Paavo n??d?n vikkelyydell? vieri maassa kumppani k?siss??n, ei h?n uskaltanut ampua. H?n p??tti k?ytt?? pajunettiansa. Mutta juuri h?nen kohottaessaan kiv?ri? pist??ksens? Paavoa, p??sti h?n sen ja keikahti maahan. Luoti oli mennyt h?nen p??ns? l?pi.
Paavolla ei en??n ollut mit??n h?t?? j?lelle j??neen vihollisensa kanssa, vaan h?n nousi yl?s, laski toinen polvensa h?nen rintansa p??lle ja otti h?nelt? pois kaikki aseet. H?net n?in voitettuansa tuli v?h?inen vakojajoukko Porilaisia.
"Sin?k? se olet, Roth?" sanoi Paavo, l?hestyen p??llikk?? ja antaen h?nelle k?tt?, sill'aikaa kuin sotamiehet ottivat kiinni Ven?l?isen.
"Min?, rakas Paavoni! Olemme t?n?p?n? aika lailla pieks?neet vihollisia", vastasi p??llikk?. "Mit? toimituksia sinulla nyt on ollut?"
"Minun piti viem?n kirjett? majuri Gek'ille h?nen rouvaltansa", kertoi Paavo, "mutta Kauhavan joen yli menness?ni otti minut kaksi kasakkia kiinni ja vei Ven?l?isten kenraalin luokse. Siell? otettiin kirje minulta pois. Sitte minua vartioittiin yhdess? useampien Ven?l?isten upsierien kanssa Liuhtarin kyl?ss?. Niitten joukossa oli majuri Nefnef, joka, niinkuin ehk? tied?t, oli majoitettu rouva Gek'in luona Tampereella. Kyl?n syttyess? tuleen ja meid?n pirtist? ulos k?ydess?mme, sain Nefnef'in kiinni, otin h?nelt? aseensa ja pakoitin h?nt? n?ytt?m??n minulle, miss? talonpojat olivat vankina. Mutta tiell? tapasimme vihollisen j??k?reit?, jotka vapahtivat h?net ja varmaankin olisivat lopettaneet p?iv?ni, ell'et sin? juuri vaaran hetken? olisi minut pelastanut. Mutta miss? on majuri Gek?"
"H?n on Lapuan kyl?ss? kenraali Adlercreutz'in tyk?n?", vastasi vaanjunkkari Roth. "Jos k?yt polkua eteenp?in, niin tapaat miehi?mme, jotka n?ytt?v?t sinulle, miss? h?n on".
Vaanjunkkari pudisti viel? kerran talonpojan k?tt? ja marssi eteen p?in pitkin palavaa kyl??. Paavo seurasi polkua, siksi kuin kohtasi yh? suurempia joukkoja ja neuvottiin toisesta toiseen. N?in tuli h?n er??sen hyvin rakettuun taloon, joka oli pappila ja johon Suomalaisten kenraalit olivat kokountuneet. Yksi vartijoista, joka