Paavo Nissinen | Page 7

seisoi ulkopuolella, ilmoitti talonpojan pyynn?n, ett? Paavo Nissinen pyysi puhutella majuri Gek'i?.
Hetken kuluttua aukeni sen salin ovi, jossa kenraalit istuivat. Majuri Gek itse kurkisti ulos ja sanoi: "Terve tultuasi, rakas Paavoni! Tulet ihan kuin kutsuttuna, antamaan meille koko joukon tietoja. Astu sis??n, astu sis??n!"

III.
Maatalo Kurussa.
Er??ll? ihanalla lehtiniemell? Vankavedess? oli v?h?inen talo niin yksin?ns?, ett? olisi sopinut er?kk??n lymypaikaksi. Ainoastaan polku, jota my?ten vaan k?yden taikka ratsastaen saattoi kulkea, meni sinne Kurun kappelista. Mutta niill? leveill? vesill?, jotka levenev?t sis?-Suomessa, taisivat t?m?n v?h?isen talon veneet kulkea mihin ik??n tahtoivat.
Muutamana kauniina kes?-iltana istui mainitun niemen p??ss? mies ongella. H?n oli pitk? ja laiha varreltansa, hyv?ss? asussa, joka osoitti, ett'ei h?n ollut talonpoika. H?nen silm?ns? olivat ter?v?t ja katselivat kolkolla levottomuudella ymp?rilleen. Muuten n?kyi h?nen kasvoillansa se kamala muoto, joka on omituinen vanhoille kuuromykille.
Takapuolella h?nt? hel?hteli, h?nen toki kuulemattansa, suloinen nuori ??ni, joka lauloi yht? Franz��n'in runoelmaa. Nuori tytt? astui esiin lehtipuiden v?list? ja l?heni vanhaa kalastajaa. H?n taputti h?nt? hiljaan olkap??lle ja teki muutamia merkkej?, joihin toinen vastasi. H?n kokosi kalanpyydyksens? ja saaliinsa seuratakseen tytt??. Mutta samassa seisahti h?n ?kisti ja viittasi salmea kohden, joka yhdist?? Vankaveden Paloveden kanssa. Siell? n?kyi vene. Levottomana sota-aikana antoi jokainen uusi esine pelon ja huolen ainetta. Vaihetettuansa muutamia merkkej? kuuromyk?n kanssa juoksi tytt? pois.
Kauan ei kuuromykk? ollut katsellut pient? venett?, ennenkuin tytt? kolmen muun naisihmisen seurassa tuli takaisin. Vanhin niist?, toisten ?iti, oli kookas ja voimakas varreltaan ja n?kyi olevan luotu soturin vaimoksi. Rohkeus ja uljaus s?ihkyi h?nen silmist?ns?. H?nen tytt?rens? olivat kaikki kauniit ja jokaisella oli omituisuuksia, joista on vaikea sanoa, mik? oli parahin. Vanhin, Amalia, oli solakka, sinisilm?inen, kahdeksantoista vuotinen neito, jonka koko olennossa havaittiin viehke? lempeys. Keskimm?inen, Rosina, oli vuotta nuorempi ja ensi katsannossa hyvin vanhemman sisarensa muotoinen; mutta tarkemmin katsottua huomaittiin pian, ett? h?n oli vartevampi sek? luonnoltansa hilpe?mpi ja vilkkaampi. Nuorin, Fredrika, oli kymmenvuotinen lehakka, joka p?iv?kaudet vaan lauloi ja telmi, sill? kell?k??n ei ollut syd?nt? nuhdella t?t? suloista lasta.
T?m? v?h?inen joukko katseli levottomalla tarkkuudella veneen l?henemist? ja vet?ytyi sill'aikaa takaisin p?in niin paljon, ett? tuli piiloon puiden taakse. Kuuromykk?, jolla oli erinomaisen tarkka n?k?, teki ?kisti meriin, joka osoitti iloa. Naisv?ki, joka tuli h?nen ymp?rillens?, n?ytti hilpeill? liikkeill? uteliaisuuttansa. Fredrika, joka paraimmin ymm?rsi h?nen merkkipuhettansa, lausui: "Set? sanoo sen olevan Paavon, joka tulee veneess?".
"Paavo"! huusivat kaikki ihastuksella.
?idin katsanto oli my?skin ensin ilahtunut, mutta h?n rauhoittui pian. "Se on tuskin luultavaa", sanoi h?n. "Mutta jos lankoni n?kee oikein, tulee Paavo takaisin asiaansa toimittamatta. Kuinka olisi h?n Vaasasta tai Uudesta-Kaarlepyyst? ehtinyt t?nne niin pian?"
"Oh!" virkkoi Rosina, "Paavo kiirehtii kyll?. H?n on niin rohkea ja nerokas, ett? sit?, joka viivytt?? h?nt?, kun h?nell? on asia toimitettavana Amalialle, sit? olisi hauska n?hd?".
"Ottipa Paavo pyssynkin my?t?ns?", sanoi Fredrika; "ett'ei h?n vaan ryhtyisi sotaan, h?n, joka niin vihaa Ven?l?isi?, varsinkin h?ijy? Nefnef'i?, ett'ei h?n suinkaan malta olla heihin kajoomatta".
Amalia katsahti levottomin silmin nuoreen sisareensa. Sitte sanoi h?n huolettomalla ??nell?: "minulla on sama ajatus, kuin Rosinallakin. Paavo kyll? varoo itsens?. Muuten en ollenkaan ymm?rr?, mit? Fredrika tarkoittaa Nefnef'ill?ns?. Eih?n Paavo ole h?nt? edes n?hnytk??n, taikka, jos h?n sen on tehnyt, tapahtui se vaan yhden ainoan kerran pikimm?lt??n".
"Paavo raukka!" sanoi Fredrika. "H?n on varmaan haavoitettu. Min? mielest?ni n?en jotakin punaista h?nen p??ll?ns?. H?nen mekkonsa on varmaan verinen".
"Mit? sanot?" huusi tulisesti Amalia, unhottaen huolettoman ??nens?. "Mutta mitenk? voit sen n?hd? niin kaukaa?"
Fredrika purskahti nauruun.
"Ole vaiti!" sanoi ?iti, pid?tt?en kujeellista hymy?, joka varsin hyvin kaunisti h?nen muuten vakaisia kasvojansa.
Kuuromykk? oli sill'aikaa suurimmalla tarkkuudella katsellut puhuvia. Omituinen ja eriskummainen surkuttelevaisuuden muoto kuvautui ?kisti h?nen kasvoillensa ja h?n taputti yst?v?llisesti Amalian k?tt?. Mutta t?m? punastui ujosti.
"Mutta, ?iti, kuinka oikeastaan on sodan laita?" kysyi Fredrika.
"Sen saamme varmaan tiet??, saatuamme tietoja is?lt?", vastasi ?iti. "Jumala suojelkoon h?nt?! Kentiesi vaikka sill'aikaa, kuin te t?ss? seisotte ja laskette leikki?, luoti jo on kohdannut h?net. Lapset, lapset! min? tulen niin surulliseksi ja levottomaksi".
"?iti, ?iti! ?l? vihastu minuun!" huusi Fredrika ja k??ri pienoiset k?tens? ?idin ymp?ri. "Min? en ollenkaan mit??n pahaa tarkoittanut. Rukoilemmehan me Jumalaa joka p?iv? is?mme edest?, miks'ei Jumala h?nt? suojelisi? H?ijy sota! Tied?ttek? ?iti, min? rukoilen Nefnef'inkin edest?. Tuleehan vihollistensakin edest? rukoilla. Ja kyll? min? tied?n, ett? Nefnef on vihollisemme, vaikka h?n antaa minulle sokerileip?? ja ven?l?ist? mesikakkua".
"Fredrika parka!" sanoi ?iti ja suuteli h?nt?. "Sin? et kuitenkaan voi ilahuttaa minua. Suokoon Jumala, ett'ei t?m? olisi mik??n paha aavistus, joka nyt h?mm?stytt?? minua!"
"Ei, ei! rakas ?itini", lausui Amalia. "Minun luuloni on per?ti toinen. Paavo tuo meille iloisen sanoman, sen saatte n?hd?".
Kuuromykk? teki pian useampia merkkej?, jotka Fredrika selitti: "Paavo soutaa kaikin voimin. H?n ei ole haavoitettu, se n?kyy h?nen v?kev?st? soudustansa. H?nell? ei ole laukkuansa. Se ehk? on veneen pohjalla".
Nyt rupesi naisv?ki selittelem??n arveluitansa laukusta, niist? kirjeist?, jotka siin? olivat ja kirjeiden sis?llyksest?. Heid?n levoton odotuksensa tuli ilmi t?ll? tavoin, kunnes Paavo tuli niin liki, ett? h?n k??nsi itsens?, katsoakseen paikkaa, miss? nousisi maalle. H?n huomasi silloin levottoman joukon rannalla, ja teki merkin, johonka naiset ilohuudolla