Paavo Nissinen | Page 5

on h?net t?nne tuonut? Mutta odota, luulen tuntevani miehen. Kuule, talonpoika, etk?s ole Tampereelta kotoisin?"
"Kurun kappelista", vastasi talonpoika.
"Min? n?in sinut rouva Gek'in luona", pitkitti Nefnef. "Sin? palvelet h?nt?!"
"En, herra", sanoi Paavo. "Min? en palvele ket??n muuta, kuin Jumalaa ja kuningasta".
"Oletko talon omistaja?"
"Olen".
"Sin? tulit rouvan hevosten kanssa, kun h?n ja h?nen tytt?rens? pakenivat Kuruun?"
"Omien hevosteni kanssa".
"Vai niin! Olet siis varakas talonpoika. Miss? talosi on?"
"Kurussa".
"Sen olen kuullut. Mutta onko se j?rven rannalla, vai liki Gek'in virkataloa?"
"Vankaveden rannalla, majuri Gek'in ja v?ltv??peli Roth'in virkatalojen v?lill?".
"Mit? tiet? veit naisv?en, kun he Tampereelta pakenivat?"
"Er?st? mets?tiet?".
"Sin? tied?t siis semmoisen. Hyv?! Yksin?ns?k? naiset ovat talossa?"
"Majuri Gek'in veli on siell? my?s".
"Hyv?! Sin? j??t t?h?n, siksi kuin tarvitsen sinua. Sin? tulet oppaakseni, ja ensimm?inen niskoitteleminen tai petollisuus, jota osoitat minua vastaan, saattaa luodin kallosi l?vitse."
T?m?n sanottuaan veti Nefnef taskustansa terserolin ja piti sit? Paavon otsaa vastaan; mutta t?m? katseli huolettomasti uhkaavaa Ven?l?ist?. Nefnef pisti aseen takaisin taskuun ja k?ski Paavon taas istua nurkkaan. H?n totteli sanaakaan hiiskumatta, ja Nefnef heitt?ytyi j?lleen olkivuoteelle. Mutta tarkempi katselija olisi helposti huomannut, ett? talonpoika, vaikka h?n n?kyi istuvan alallansa, oli t?ydess? toimessa sidottujen k?siens? kanssa sel?n takana.
Kauan ei viipynyt, ennenkuin tappelun et?isemp??n meteliin pirtin ulkopuolella rupesi sekautumaan erinomainen humina ja r?tin?, joka kuului likemm?lt?. Paavo kuunteli sit? tarkkuudella. Muut l?sn?-olevaiset eiv?t n?kyneet huomaavan sit?. Viimein nousi Nefnef yl?s ja katseli ymp?rillens?. My?skin tohtoria h?iritsi se h?nen toimissaan haavoitettujen kanssa. "Mik? eriskummainen melske t?m? on, herra majuri?" sanoi h?n lopuksi. "Kuuluu ik??nkuin valkea olisi valloillaan".
"Niin", vastasi Nefnef nauraen. "Kenraali on varmaankin k?skenyt sytytt?? kyl? tuleen, suojellakseen paluumatkaansa".
"Mutta, hyv? Jumala", huusi l??k?ri, "kuka korjaa haavoitetut?"
"Katsokaamme per??n", sanoi Nefnef ja aukasi oven. Punainen valkean loisto v?l?hti samassa pirtin sis??n ja useampia huoneita n?htiin ilmiliekiss?. "Istu alallasi, talonpoika!" jatkoi Nefnef, silm?illess??n levotonta Paavoa. "Jos liikahdat paikaltasi, ennenkuin annan sinulle luvan, saat luodin otsasi l?pi. Sinun pit?? auttaman meit? haavoitettuja pois viem??n".
Nefnef meni ulos ja sulki oven per?st?ns?, mutta haavoitettujen Ven?l?isten seassa nousi hurja liikunto. Ne, jotka jaksoivat, nousivat yl?s ja raappivat kokoon kapineitansa. Enemmin haavoitetut vaikeroitsivat kovin ja tunnottomat sairaat pitkittiv?t hourauksiansa. Tohtori otti takin yllens? ja valmistautui sairaitansa seuraamaan. H?n n?ytti niille, jotka voivat k?yd?, mitenk? heid?n piti k?ytt?m?n kiv?ri?ns? sauvojen asemesta ja nojautumaan kasakkikeih?it? vastaan. Kaksi kuolevaa nostettiin paarille, jotka pikimmitt?in oli tehty aseista ja vaatekappaleista.
Lopuksi tuli Nefnef takaisin suurella kiiruulla. "Joutukaa!" huusi h?n, "meill? ei ole mit??n miehi? avuksemme. Meid?n t?ytyy itse pelastaa itsemme, miten parhaiten taidamme. Talonpoika, ota tuo upsieri selk??si ja seuraa meit? nopeasti!"
Paavo totteli kohta ja nosti Ven?l?isen selk??ns?. "Mit?!" sanoi Nefnef, "kuka on aukaissut siteesi? Onko tohtori sen tehnyt?" Mutta h?n ei saanut mit??n vastausta, vaan viheli?inen joukko raajarikkoja, haavoitettuja ja kuolevia tunki ulos ovesta. Kurjimmat j?tettiin, heid?n parkunastaan huolimatta.
Koko kyl? seisoi jo ilmitulessa. Tiell?, leimuavien huoneitten v?lill?, juoksi, ry?mi ja makasi haavoitettuja Ven?l?isi?, jotka tuskallisesti parkuivat apua. Moni sitomus aukeni onnettomien ponnistuksista, moni v?synyt raukka vaipui alas ja tukehtui savusta, mutta viel? useammat, joitten valitukset osoittivat heid?n kipuansa, j?iv?t huoneisin ja paloivat sinne.
Nefnef tuli haavoitettujen upsierien ja l??k?rin kanssa ulos tielle, mutta t??ll? piiritti heit? liekki joka haaralta. "Talonpoika! n?yt? meille paras ja lyhyin tie t??lt?", huusi h?n ja veti esiin terserolinsa.
Paavo katseli hetken ymp?rillens?; sen per?st? n?ytti h?n kahden palavan pirtin v?liss? jokseenkin leve?n tien. "Tuossa k?y tie mets?? kohti", sanoi h?n. Kohta riensi kurja joukko sinnep?in. Nefnef viipyi talonpojan kanssa viimeiseksi.
Mutta juuri kun n?m?t molemmat olivat ehtineet pirttien v?liin, heitti Paavo yht?kki? kuormansa maahan. Ennenkuin Nefnef tiesik??n, lensi terseroli liekkien sis??n ja Paavon voimakkaat k?det tarttuivat h?neen kiinni.
"Herra, nyt olen min? k?skij?!" sanoi Paavo. "Jos et nyt tottele minua, heit?n sinut tuleen. Miss? ovat vangit, joista ?sken puhuit? Seuraa minua heti paikalla heid?n pirttiins?!"
"Se on jo ilmitulessa. Heit? ei en?? voi pelastaa".
"Joudu sinne heti paikalla! Ja jos eiv?t he tule pelastetuiksi, niin tied?, herra, ett? sinunkin viimeinen hetkesi on l?sn?".
Siit? rajuudesta, jolla Paavo piti h?nest? kiinni, huomasi Nefnef, ettei uhkaus ollut leikki?. "He ovat tuossa tuvassa, jonka katto ?sken syttyi tuleen".
Paavo p??sti vankinsa hetkeksi, ottaaksensa h?nelt? pois muut aseet, jotka h?n kaikki viskasi palamaan. K?sivoimassa tiesi h?n olevansa Ven?l?ist? niin paljon vahvemman, ett'ei mit??n vastustusta voinut edes kysymykseenk??n tulla. Molemmat kiirehtiv?t nyt mainittuun pirttiin.
Ovi havaittiin olevan ulkopuolelta niin suljettu, ett? melkein mahdottomalta n?ytti sit? aukaista. Mutta Paavo k?ski Nefnef'in seisoa alallansa ja siit? vakuutetuksi tullaksensa, sitoi h?n vy?ll??n h?nen k?tens? kiinni. Sen per?st? riensi h?n er??lt? kaatuneelta Ven?l?iselt? muutaman askelen p??ss? noutamaan sapelia. T?ll? aseella kiskoi h?n oven auki. Paavo sy?ksi sis??n. Siell? lep?si useampia Suomen talonpoikia, jotka Ven?l?isten tavan mukaan t?ll? sotaretkell? olivat sidotut yhteen parittain, sel?t vastatuksin ja jalat kiinni k?ytetyt suuriin, raskaisin puup?lkkyihin. Iloinen h?lin? keskeytti sen kolkon hiljaisuuden, jolla talonpojat olivat odottaneet hirmuista loppuansa. K?ydet katkaistiin Ven?l?isen sapelilla. Ja sittekuin ensiksi vapautetut olivat auttaneet muita, kiirehtiv?t kaikki ulos palavasta pirtist?.
Valkea oli kuitenkin enentynyt kaikilla puolin kyl??, niin ett? tulen kek?leit? katoista lensi ymp?ri ja koko tie oli peitetty kipin?ill? ja kiehtovalla savulla. Niin