Paavo Nissinen | Page 4

Lapuan kyl?n, niin pian kuin Ven?l?isten tykist? oli siit? marssinut pois. Karjalan j??k?rit hy?kk?siv?t sen per??n, mutta Grodnon ja Volhynian pataljonat, jotka olivat Rajevskin j?lkijoukkona, ottivat heit? urhoollisesti vastaan. Vaikka j??k?rit herke?m?tt? h?iritsiv?t ja haavoittivat heit?, marssivat he kuitenkin hyv?ss? j?rjestyksess? ja seisahtuivat ainoastansa laukaistakseen kiv?ri?ns?, joita marssiessaan olivat ladanneet. Tie palavan Liuhtarin taakse oli pakenevien turvapaikka. Siin? heit? vaan ty?l??sti voitiin h?tyytt??.
Onnellisesti p??sty?ns? suopellon taa sanoi Rajevski kenraali Demidoff'ille: "Kiitt?k??mme onneamme, ett? Adlercreutz tuli niin innokkaaksi, ett? unhotti est?? meit? t?lt?kin tielt?. -- Mutta Tiistenjoen vuorensolassa tahdon h?nt? pid?tt??".

II.
Liuhtarin palo.
Liuhtarin kyl? oli t?ynn? Ven?l?isten haavoitettuja. Tappelun riehuessa Lapualla eneni heid?n lukunsa runsaasti. He lep?siv?t olkien p??ll? kyl?n pirteiss?, jotka asukkaat olivat j?tt?neet tyhjiksi. Ep?toivo ja tuska kuvautui n??ntyneitten sotamiesten kasvoilla, sill? he k?rsiv?t kipua ei ainoastaan haavoistansa, vaan my?skin puutteesta ja n?lj?st?.
Kyl?n etevin pirtti oli m??r?tty upsiereille. Suomalaisten pirtit ovat varsin avarat ja puhtaat. Takka, jossa valkea palaa p?reiss?, on oven sivulla. Uunin piipun siasta on seiniss? repp?ni?, noin nelj? kyyn?r?? lattiasta. Katto ja seinien yl?puoli ovat savusta pikimustat, mutta alapuoli on pesty valkoiseksi. T?mm?iset pirtit eiv?t siis suinkaan ole niin huonoja, kuin luulisi. Mutta siin? huoneessa, jossa nyt Ven?l?isten haavoitetut upsierit lep?siv?t, oli suuri lohkare takasta revitty alas; muuten niin valkoiset sein?t olivat verell? tahratut.
T?h?n pirttiin toi kaksi kasakkia vangitun Paavo Nissisen. H?n seisahtui oven ??reen, sidotuin k?sin, ja katseli sit? viheli?isyytt?, joka oli h?nen edess?ns?. Vihan tunto vankeudestansa ja kansallisvaino is?nmaansa sortajia vastaan eiv?t viel? olleet sammuneet h?nen syd?mess?ns?, mutta yht? suurella uteliaisuudella, kuin ylpeydell? silm?ili h?n vaikeroitsevia vihollisia.
Er?s saksalainen j?senl??k?ri sitoi par'aikaa haavoitettuja. H?n oli punaposkinen, lihava ukko rehellisell? katsannolla. Sidottuansa muutaman kasakki-upsierin haavan, meni h?n Paavon luokse ja kysyi, oliko h?n haavoitettu. Paavo ei ymm?rt?nyt sanaakaan h?nen kysymyksest?ns?, mutta toinen kasakeista, jotka olivat vartijoina, ilmoitti, ett? h?n oli vanki. Tohtori viittasi Paavoa istumaan rahin p??h?n oven sivulla. ??nett? vanki teki l??k?rin k?skyn j?lkeen.
Kauan ei viipynyt, ennenkuin ovi taas aukeni ja er?s sotilas astui sis??n. Se oli Kullneff. H?n tervehti yst?v?llisell? nyyk?yksell? l??k?ri? ja katseli ymp?rillens?. Ne, joilla viel? oli tajua tuntea h?nt?, kohtasivat h?nen silm?yst?ns? hyv?ntahtoisella hymyll?, mutta toiset myrisiv?t kamalilla hourauksilla raakoja sanoja hampaittensa v?liss?. Kullneff ei ollut tottumaton t?mm?iseen n?kyyn, vaan k??riytyi huolettomasti takkiinsa ja rupesi levolle haavoitettujen viereen. "Tohtori", sanoi h?n samassa, "antakaa minullekin rohtoja! Mutta jos eiv?t ne ole hyv?n makuisia, heit?n ne takaisin vasten kasvojanne".
"Oletteko haavoitettu" kysyi tohtori ihmetellen.
"Noh, sep? on hauska n?hd?. Eih?n se vaan liene pajunetin pist?m? haava, sill? nuot riivatun Suomalaiset k?ytt?v?t pajunettiansa niin kelvottomasti, ett? harvoin p??st?v?t vaivaisia sotamiehi?mme hengiss? pois. Suomalaiset ovat raakaa kansaa, joille ei ole siit? kyll?, ett? haavoittavat vihollisiansa ja ottavat heilt? aseet pois. He k?yv?t aina hengenkin per??n. Sent?hden saammekin alituisesti enemm?n kuolleita, kuin haavoitettuja".
"Mit? pakisette, tohtori?" huusi Kullneff. "Min? k?yn kyll? vapaana, aina siit? asti kuin Adlercreutz Siikajoella kielsi v?ke?ns? minua ampumasta. Suomalaiset tuntevat minut hyvin ja min? tied?n aivan varmaan, ett'ei yksik??n heist? l?het? laukausta p??lleni. Min? en tarvitse mit??n Riian palsamia, tohtori! Mutta v?h?n karvasta sis?llisesti, ymm?rr?ttek??"
"Vai niin, evesti Kullneff!" sanoi tohtori. "T?ss? saatte pulloni. Mutta jos j?t?tte v?h?n j?lelle, kiit?n teit?."
Kullneff otti vastaan tarjotun pullon, joi siit? aika ryypyn ja viittasi er??lle kasakille, joka heitti viitan h?nen p??llens?. Sen per?st? nukkui h?n aivan levollisesti k?rsiv?in ja kuolevain kumppaniensa keskelle.
Paavo oli hiljaisella tarkkuudella katsellut t?t? kohtausta, joka h?nest? oli niin eriskummainen. H?n vet?ytyi nurkkaan, johon tohtori oli k?skenyt h?nt?, ja salasi sidotut k?tens? selk?ns? taa. Vaikka h?n istui liikkumatonna, ilmoittivat kuitenkin h?nen vilkkaat silm?yksens?, ett? h?ness? liikkui levottomia mietteit? ja rohkeita tuumia. Molemmat kasakit, jotka niinkuin kaksi uskollista koiraa seisoivat oven pieless?, eiv?t j?tt?neet h?nt? silm?nr?p?yst?k??n n?kyvist?.
Pari tuntia kului, joll'aikaa tappelu riehui ulkopuolella kyl??. Kiv?rien ja tykkien jyrin? ei kuitenkaan mit??n vaikuttanut sotaan tottuneisin upsiereihin ja heid?n l??k?riins?. Mutta jokaiselta uudelta haavoitetulta, joka verisen? kannettiin pirttiin ja j?tettiin tohtorille, kysyttiin, mitenk? tappelu muodostui. Kaikki kuului alussa hyv?lt?. Mutta viimein kannettiin ajutantti Nefnef sis??n. H?n toi sen sanoman, ett? Ven?l?isten vasen sivujoukko oli ymp?ri piiritetty ja voitto sent?hden vihollisilla.
T?m?n kuultuansa hypp?si Kullneff yl?s, pudisti ja ojenteli itse?ns?, kirosi muutamat kerrat ja kysyi sitte Nefnef'ilt?, oliko totta, mit? h?n puhui. T?m? kertoi nyt juurta jaksain D?beln'in liikkeest?. Kertoessansa veti h?n takin p??lt?ns? ja antoi l??k?rin tutkia niit? loukkaamia, jotka h?n oli saanut hevosen sel?st? pudotessaan. Kuultuansa t?m?n kertomuksen sy?ksi Kullneff ulos ja k?ski kasakkeja seuraamaan itse?ns?.
Paavo liikahti v?kev?sti, n?hdess??n vartijain menev?n pois, mutta h?n pid?ttyi kohta ja loi silm?ns? Nefnef'iin. T?m?n sis?ss? n?kyi viel? kiehuvan harmi ja viha turhasta rynn?k?st?ns? Porilaisia vastaan. H?nen loukkaamansa eiv?t olleet vaarallisia, jonka vuoksi h?n heitt?ytyi alas Kullneff'in sialle v?h?n lev?ht??ksens?, ennenkuin seurasi pakenevaa sotajoukkoa, jonka h?n tiesi tulevan noutamaan haavoitettuja, ennenkuin se l?hti tappelutanterelta.
Mutta samassa huomasi Nefnef Paavon. H?n katseli h?nt? tarkkuudella, hy?kk?si sitte yl?s ja tarttui h?nen kaulukseensa. "Mit?s t??ll? tahdot?" kysyi h?n suomen kielell?.
??nett? n?ytti Paavo sidotut k?tens?.
"T?m? on erhetys", huusi Nefnef. "H?n pit?? viet?m?n toiseen pirttiin, siihen, jossa vangit ovat. Kuka