Paavo Nissinen | Page 5

hän
pidättyi kohta ja loi silmänsä Nefnef'iin. Tämän sisässä näkyi vielä
kiehuvan harmi ja viha turhasta rynnäköstänsä Porilaisia vastaan.
Hänen loukkaamansa eivät olleet vaarallisia, jonka vuoksi hän
heittäytyi alas Kullneff'in sialle vähän levähtääksensä, ennenkuin
seurasi pakenevaa sotajoukkoa, jonka hän tiesi tulevan noutamaan

haavoitettuja, ennenkuin se lähti tappelutanterelta.
Mutta samassa huomasi Nefnef Paavon. Hän katseli häntä tarkkuudella,
hyökkäsi sitte ylös ja tarttui hänen kaulukseensa. "Mitäs täällä tahdot?"
kysyi hän suomen kielellä.
Äänettä näytti Paavo sidotut kätensä.
"Tämä on erhetys", huusi Nefnef. "Hän pitää vietämän toiseen pirttiin,
siihen, jossa vangit ovat. Kuka on hänet tänne tuonut? Mutta odota,
luulen tuntevani miehen. Kuule, talonpoika, etkös ole Tampereelta
kotoisin?"
"Kurun kappelista", vastasi talonpoika.
"Minä näin sinut rouva Gek'in luona", pitkitti Nefnef. "Sinä palvelet
häntä!"
"En, herra", sanoi Paavo. "Minä en palvele ketään muuta, kuin Jumalaa
ja kuningasta".
"Oletko talon omistaja?"
"Olen".
"Sinä tulit rouvan hevosten kanssa, kun hän ja hänen tyttärensä
pakenivat Kuruun?"
"Omien hevosteni kanssa".
"Vai niin! Olet siis varakas talonpoika. Missä talosi on?"
"Kurussa".
"Sen olen kuullut. Mutta onko se järven rannalla, vai liki Gek'in
virkataloa?"
"Vankaveden rannalla, majuri Gek'in ja vältvääpeli Roth'in virkatalojen
välillä".

"Mitä tietä veit naisväen, kun he Tampereelta pakenivat?"
"Erästä metsätietä".
"Sinä tiedät siis semmoisen. Hyvä! Yksinänsäkö naiset ovat talossa?"
"Majuri Gek'in veli on siellä myös".
"Hyvä! Sinä jäät tähän, siksi kuin tarvitsen sinua. Sinä tulet oppaakseni,
ja ensimmäinen niskoitteleminen tai petollisuus, jota osoitat minua
vastaan, saattaa luodin kallosi lävitse."
Tämän sanottuaan veti Nefnef taskustansa terserolin ja piti sitä Paavon
otsaa vastaan; mutta tämä katseli huolettomasti uhkaavaa Venäläistä.
Nefnef pisti aseen takaisin taskuun ja käski Paavon taas istua nurkkaan.
Hän totteli sanaakaan hiiskumatta, ja Nefnef heittäytyi jälleen
olkivuoteelle. Mutta tarkempi katselija olisi helposti huomannut, että
talonpoika, vaikka hän näkyi istuvan alallansa, oli täydessä toimessa
sidottujen käsiensä kanssa selän takana.
Kauan ei viipynyt, ennenkuin tappelun etäisempään meteliin pirtin
ulkopuolella rupesi sekautumaan erinomainen humina ja rätinä, joka
kuului likemmältä. Paavo kuunteli sitä tarkkuudella. Muut
läsnä-olevaiset eivät näkyneet huomaavan sitä. Viimein nousi Nefnef
ylös ja katseli ympärillensä. Myöskin tohtoria häiritsi se hänen
toimissaan haavoitettujen kanssa. "Mikä eriskummainen melske tämä
on, herra majuri?" sanoi hän lopuksi. "Kuuluu ikäänkuin valkea olisi
valloillaan".
"Niin", vastasi Nefnef nauraen. "Kenraali on varmaankin käskenyt
sytyttää kylä tuleen, suojellakseen paluumatkaansa".
"Mutta, hyvä Jumala", huusi lääkäri, "kuka korjaa haavoitetut?"
"Katsokaamme perään", sanoi Nefnef ja aukasi oven. Punainen valkean
loisto välähti samassa pirtin sisään ja useampia huoneita nähtiin
ilmiliekissä. "Istu alallasi, talonpoika!" jatkoi Nefnef, silmäillessään
levotonta Paavoa. "Jos liikahdat paikaltasi, ennenkuin annan sinulle

luvan, saat luodin otsasi läpi. Sinun pitää auttaman meitä haavoitettuja
pois viemään".
Nefnef meni ulos ja sulki oven perästänsä, mutta haavoitettujen
Venäläisten seassa nousi hurja liikunto. Ne, jotka jaksoivat, nousivat
ylös ja raappivat kokoon kapineitansa. Enemmin haavoitetut
vaikeroitsivat kovin ja tunnottomat sairaat pitkittivät hourauksiansa.
Tohtori otti takin yllensä ja valmistautui sairaitansa seuraamaan. Hän
näytti niille, jotka voivat käydä, mitenkä heidän piti käyttämän
kiväriänsä sauvojen asemesta ja nojautumaan kasakkikeihäitä vastaan.
Kaksi kuolevaa nostettiin paarille, jotka pikimmittäin oli tehty aseista ja
vaatekappaleista.
Lopuksi tuli Nefnef takaisin suurella kiiruulla. "Joutukaa!" huusi hän,
"meillä ei ole mitään miehiä avuksemme. Meidän täytyy itse pelastaa
itsemme, miten parhaiten taidamme. Talonpoika, ota tuo upsieri
selkääsi ja seuraa meitä nopeasti!"
Paavo totteli kohta ja nosti Venäläisen selkäänsä. "Mitä!" sanoi Nefnef,
"kuka on aukaissut siteesi? Onko tohtori sen tehnyt?" Mutta hän ei
saanut mitään vastausta, vaan viheliäinen joukko raajarikkoja,
haavoitettuja ja kuolevia tunki ulos ovesta. Kurjimmat jätettiin, heidän
parkunastaan huolimatta.
Koko kylä seisoi jo ilmitulessa. Tiellä, leimuavien huoneitten välillä,
juoksi, ryömi ja makasi haavoitettuja Venäläisiä, jotka tuskallisesti
parkuivat apua. Moni sitomus aukeni onnettomien ponnistuksista, moni
väsynyt raukka vaipui alas ja tukehtui savusta, mutta vielä useammat,
joitten valitukset osoittivat heidän kipuansa, jäivät huoneisin ja paloivat
sinne.
Nefnef tuli haavoitettujen upsierien ja lääkärin kanssa ulos tielle, mutta
täällä piiritti heitä liekki joka haaralta. "Talonpoika! näytä meille paras
ja lyhyin tie täältä", huusi hän ja veti esiin terserolinsa.
Paavo katseli hetken ympärillensä; sen perästä näytti hän kahden
palavan pirtin välissä jokseenkin leveän tien. "Tuossa käy tie metsää
kohti", sanoi hän. Kohta riensi kurja joukko sinnepäin. Nefnef viipyi

talonpojan kanssa viimeiseksi.
Mutta juuri kun nämät molemmat olivat ehtineet pirttien väliin, heitti
Paavo yhtäkkiä kuormansa maahan. Ennenkuin Nefnef tiesikään, lensi
terseroli liekkien sisään ja Paavon voimakkaat kädet tarttuivat häneen
kiinni.
"Herra, nyt olen minä käskijä!" sanoi Paavo. "Jos et nyt tottele minua,
heitän sinut tuleen. Missä ovat vangit, joista äsken puhuit? Seuraa
minua heti paikalla heidän pirttiinsä!"
"Se on jo ilmitulessa. Heitä ei enää voi pelastaa".
"Joudu sinne heti paikalla! Ja jos eivät he tule pelastetuiksi, niin tiedä,
herra, että sinunkin viimeinen hetkesi on läsnä".
Siitä rajuudesta, jolla Paavo piti hänestä kiinni, huomasi Nefnef, ettei
uhkaus ollut leikkiä. "He ovat tuossa tuvassa, jonka katto äsken syttyi
tuleen".
Paavo päästi vankinsa hetkeksi, ottaaksensa häneltä pois muut aseet,
jotka hän kaikki viskasi palamaan. Käsivoimassa tiesi hän olevansa
Venäläistä niin paljon vahvemman, ett'ei mitään vastustusta voinut edes
kysymykseenkään tulla. Molemmat kiirehtivät nyt mainittuun pirttiin.
Ovi havaittiin olevan ulkopuolelta