Paavo Kontio | Page 2

mutta joka h?nen nykyiseen maailmankatsomukseensa n?hden aivan varmaan oli omiaan tekem??n sodat mahdottomiksi.
Kolmannet sanoivat suorastaan, ett? h?n oli hullu. Mutta koska se ei ollut mik??n ratkaisu, eiv?t ketk??n syvemmin ja perusteellisemmin asioita ajattelevat ihmiset siihen tyytyneetk??n. Muun paremman selityksen puutteessa katsottiin yleisesti, ett? h?n oli antautunut uskonnollisiin mietiskelyihin.
--Kenties h?n kerran tahtoo astua maailmaan jonkun uuden opin tai evankeliumin julistajana, ihmetteliv?t ?lyniekat.
Mutta vuodet vieriv?t eik? h?nest? edelleenk??n kuulunut mit??n. Valtiolliset olot vaihtelivat, h?nen osoittamatta mit??n merkki? palata takaisin poliittiseen tai yhteiskunnalliseen el?m??n. Monet h?nen entisist? yst?vist??n ja ik?tovereistaan olivat kohonneet vallan kukkuloille, toiset sielt? j?lleen suistuakseen, toiset pit??kseen kiinni korkeista asemistaan kaikkien vakaumuksiensa ja periaatteittensa uhallakin. H?n yksin eli varjossa. Ei kuulunut mit??n h?nen luonnontieteellisist? keksinn?ist??n, yht? v?h?n kuin h?nen uusista mullistavista ajatuksistaan.
V?hitellen unhottivat ihmiset h?net kokonaan. H?nen vanhat toverinsa juttelivat en?? harvoin h?nest? ja silloinkin vain ik??nkuin jostakin menneest? ja k?sitt?m?tt?m?st? luonnon-ihmeest?, joka oli pyrst?t?hten? heid?n taivaalleen ilmestynyt, paistanut hetken ja kadonnut omille tuntemattomille radoilleen. Nuorempi polvi voi tuskin pit?? h?nt? todellisena.
H?n oli myytti, h?n oli tarina. Kaikki tunsivat h?nen nimens?, useat h?nen el?m?nvaiheensa, mutta monet h?mm?styiv?t, kun kuulivat, ett? h?n eli viel?. H?n oli kuollut julkisuudelta eik? kukaan uskonut h?nen en?? tulevan siin? kummittelemaan.
Siksi oli omiaan her?tt?m??n kaikissa piireiss? niin tavatonta huomiota se tieto, jonka p??kaupungin aamulehdet ?kki-arvaamatta harvennetuilla kirjasimilla julistivat, ett? h?n j?lleen, niin monen pitk?n vuoden j?lkeen, oli astuva takaisin yhteiskunnalliseen toimintaan. Eik? min??n aatteellisena tai yhteiskunnallisena eriskummallisuutena, kuten moni olisi odottanut ja pit?nyt luonnollisena, eip? edes valtiomiehen? tai maansa ja kansansa onnen haaveellisena ohjelmoitsijana, vaan yksinkertaisena k?yt?nn?n miehen?, asianajajana. Samalla vaatimattomalla alalla siis, jolla h?n oli niin monta laakeria leikannut ja jonka h?n aikoinaan oli niin korkealle yleisess? tietoisuudessa aateloinut.
Ep?ilem?tt? se oli ensiluokan merkkitapaus! Useat eiv?t tahtoneet uskoa sit? ollenkaan, vaan pitiv?t sit? huonona sanomalehti-pilana tai nimi-erehdyksen?... Mutta ei, mik??n erehdys, mik??n pila ei ollut mahdollinen! Ep?uskoisinkin oli tilaisuudessa omin silmin lehtien etusivuilta lukemaan, ett? er??ss? keskikaupungin loisteliaimmista liikepalatseista tulisi muutamien p?ivien per?st? avattavaksi uusi lakiasiain toimisto, joka otti ajaakseen kaikkia ammattiin kuuluvia asioita. Ja ilmoituksen alla seisoi aivan selv?sti ja suurilla kirjaimilla:
PAAVO KONTIO Lakitieteen tohtori.
Ei, siin? ei ollut mit??n sijaa ep?ilykselle. Se oli tosiseikka, joka t?ytyi ottaa vastaan sellaisenaan ja s??st?? kaikki sen aiheuttamat arvailut ja johtop??t?kset toistaiseksi.

2.
Huhu oli tietysti jonkun verran liioitellut Paavo Kontion linnan ja sen tarumaisen asukkaan olosuhteita, mutta ei kuitenkaan niit? aivan v??ristellyt.
Linna se sittenkin oli, kivilinna ja muurilla ymp?r?ity, joskin sen portti oli keski-aikaisen kolkuttimen asemesta t?ysin nykyaikaisella s?hk?nappulalla varustettu ja joskaan sen is?nt? ei aivan yksin siin? vanhan palvelijattarensa kanssa asunut. Kuuluihan taloon viel? pehtori, joka samalla oli h?nen ratsurenkins?, sill? kaikista erakkoisista, vaatimattomista el?m?ntavoistaan huolimatta oli Paavo Kontio pysynyt innokkaana ratsastajana. Samoin ei ollut totta, ett? h?n harjoitti salatieteit? tai tuumi mit??n erikoisia luonnontieteellisi? keksint?j?. H?n oli vain huvitettu kaikesta, m.m. luonnontieteist? ja oli varustanut er??seen tornikammioonsa sit?varten pienen kemiallisen laboratorion. T?m?n p??ll? oli h?nen t?htitieteellinen huoneensa, sen alla taas pari yht? ymmyrk?ist? vierashuonetta.
Torni oli kaksikerroksinen rakennuksen p??ss?, jonka yl?kerrassa h?n itse asui. Siell? oli h?nen kirjasto- ja makuuhuoneensa ynn? ruokasali ja sen syrj?ss? pieni komero, johon p??stiin suoraan keitti?st?. Alikerta oli palvelusv?ke? varten.
Vanhanaikainen tuntilasi oli is?nn?n kirjastohuoneen p?yd?ll?. Ja todellakin oli se nyt jo toistakymment? vuotta ollut koko talon el?m?n ulkonainen vertauskuva. Se oli kulunut yksitoikkoisessa, kuolettavassa s??nn?llisyydess?. Sit? enemm?n olivat sensijaan talon is?nn?n sis?iset mielialat ja mielikuvat olleet vaihtelun alaisia. Mutta niist? eiv?t tienneet muut kuin h?n itse eik? h?n edes tuntenut v?hint?k??n tarvetta itse??n muille ihmisille ilmoitella.
H?n oli luullut jo, ettei h?nelle en?? voisi tapahtua mit??n ja ett? h?n olisi saapa el?? n?in, siksi kuin multa kerran oli kamartuva h?nen kummulleen. Eik? h?n kuitenkaan ollut viel? t?ytt?nyt viitt?kymment?. Mutta h?n katsoi, ett? h?nen todellinen el?m?ns? oli jo takanap?in, eik? h?n ollut kerran t?nne maalle muutettuaan ja n?ihin uusiin olosuhteisiin sijoituttuaan tullut en?? vuosia laskeneeksi.
Niin sattui se ?kki-arvaamaton tapaus, joka taas tempasi h?net myrskyyn ja el?m?ntaisteluun.
H?n oli er??n? iltana tuntenut itsens? merkillisen levottomaksi. Silloin oli syksy, ulkona oli tuullut ja satanut, h?n oli siit? huolimatta tehnyt tavallisen ratsastusmatkansa, h?nen hermojensa siit? v?h??k??n rauhoittumatta. Illallisen j?lkeen h?n oli vet?ytynyt kirjastohuoneeseensa ja antanut tehd? tulen sen takkaan, sill? h?n oli tuntenut, ett? h?n ei kuitenkaan heti saisi unta sin? y?n?.
Mit? h?n nyt lukisi? Er?s Ostwaldin uusimpia luonnontieteellisi? teoksia oli auki h?nen p?yd?ll??n. Kuin kirjanmerkiksi oli sen p??lle heitetty de la Rochefoucauld'n Ydinlauselmat, joilla h?n oli p?iv?llisen j?lkeen sieluaan virvoittanut. Sen vierell? viihtyiv?t Pyh?n Augustinuksen tunnustukset mit? parhaimmassa sovussa sanskritin kieliopin ja trigonometrian oppikirjan kanssa, er?it? hujanhajan heitettyj? ulkomaisia sanomalehti? ja aikakauskirjoja kehyksen??n.
Huomasi heti, ett? talon is?nn?ll? oli mit? erilaisimmille tahoille pyrkiv?t harrastukset. Mutta yht? silminn?ht?v?? oli, ett? h?nelt? samalla puuttui sit? sis?isen keskittymisen kyky?, joka yksin voi saada aikaan suuria maailmassa.
Kuten niin usein ennenkin, j?i h?n seisomaan ep?tietoisena kirjariviens? eteen, jotka t?yttiv?t kokonaan kaksi sein?? ja akkunapielet kolmannesta. Nelj?nnell? sein?ll?, l?hell? suurta, melkein neliskulmaista tulisijaa, oli pari nahkalla p??llystetty? nojatuolia, leposohva ja pieni tupakkap?yt? sen p??npohjissa. Shakkip?yt? takan