Paavo Kontio

뺆
Paavo Kontio, by Eino Leino

The Project Gutenberg EBook of Paavo Kontio, by Eino Leino This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Paavo Kontio
Author: Eino Leino
Release Date: December 13, 2004 [EBook #14336]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PAAVO KONTIO ***

Produced by Tapio Riikonen

PAAVO KONTIO
Lakitieteen tohtori
Kirj.
Eino Leino
1915.

1.
H?n oli kerran ollut kuuluisa asianajaja.
H?nell? oli ollut oma hieno huoneistonsa p??kaupungin parhaassa liikekeskustassa. Sen eteisess? ja vastaanotto-huoneissa olivat ylh?iset ja alhaiset tunkeilleet. H?n oli ajanut asioita kaikkialla pitkin maata ja levitt?nyt ymp?rilleen kalpeaa kauhua ja tulvehtivaa, tuhat-??nist? ihailunsorinaa.
Ep?ilem?tt? h?n ei ollut ollut mik??n tavallinen juttuherra.
H?n oli lakitieteen tohtori ja entinen protokollasihteeri. H?n oli ensin aikonut hallinnolliselle alalle, miss? suuri ja loistava tulevaisuus n?ytti h?nt? odottavan. Mit??n paikkaa, mit??n asemaa, jonka suomalainen mies vain saattoi maan valtios??nn?n mukaan saavuttaa, ei oltu pidetty liian korkeana h?nelle. H?n n?ytti olevan kuin luotu aina valta-istuimen l?heisyyteen saakka Suomen uskollisen kansan toiveita kantamaan... Mutta valtiollisten olojen vaihtuessa n?ytti h?nkin muuttaneen kunnianhimoisia suunnitelmiaan, joiden t?yttyminen olikin en?? vain yhteiskunnan ja julkisen kansalaistoiminnan piiriss? mahdollista.
N?ytti ?kki? kuin h?n olisi ruvennut himoitsemaan vain rahaa. Kerrottiin tarumaisia summia h?nen asianajopalkkioistaan. Mutta ne, jotka l?hemmin tunsivat h?net, tiesiv?t hyvin, ett? raha oli h?nelle vain keino, ei p??m??r?. Eiv?tk? he sent?hden kovin h?mm?styneetk??n, kun kuultiin er??n? p?iv?n? h?nen my?neen asianajo-toimistonsa ja heti sen j?lkeen lupautuneen er??n jyrk?ss? valtiollisessa oppositsionissa olevan ryhm?n valtiop?iv?mies-ehdokkaaksi.
H?nest? tuli valtiop?iv?in j?sen ja puoluejohtaja. Vasta t??ll? p??sikin h?nen sytytt?v?, korkealentoinen kaunopuheliaisuutensa t?ysiin oikeuksiinsa. J?lleen julkaisivat sanomalehdet kilvan pikakirjoitusotteina h?nen puheitaan, samoin kuin ne ennen olivat julkaisseet h?nen oikeusjuttujaan ja ristikuulustelujaan... H?n oli jo suurmies, h?n oli jo kansansa valtiollisia merkkihenkil?it?. H?nest? oli tulemaisillaan sen tahdon itse-oikeutettu tulkki, sen olennoitu vapausvaatimus ja yleinen mielipide.
Niin j?tti h?n ?kki? senkin. Niin kuultiin h?nen ?kki? kielt?ytyneen sek? valtiop?iv?mies-ehdokkuudesta ett? muistakin julkisista luottamustoimistaan ja vet?ytyneen mit? erakkoisimman, suljetuimman yksityis-el?m?n hiljaisuuteen.
Ihmiset eiv?t voineet kyll?kseen sit? kummastella. Kansakunta tunsi pettyneens? h?nen suhteensa ja monet h?nen entisist? ??nekk?immist? ihailijoistaan, jotka kaikki sent??n olivat salassa h?nt? kadehtineet, puhuivat h?nest? suoranaisella suuttumuksella ja ylenkatseella. Todellakin, tuumivat toisetkin, oliko oikein tehd? niin? Eik? ollutkin suurinta itsekk?isyytt? tuolla tavoin k?tke? leivisk?ns? maahan vain jonkun henkil?kohtaisen mielioikun vuoksi sek? vet?yty? pelkurimaisesti niist? velvollisuuksista ja sitoumuksista, joiden suoritusta maa ja kansa h?nen valtiollisen entisyytens? pohjalta luonnollisesti oli oikeutettu h?nelt? odottamaan?
Monet puhuivat h?nest? melkein kuin maan petturista. Eik? h?n ollut paljon parempi oman entisen puolueryhm?ns?k??n mielest?, joka ei mitenk??n voinut k?sitt?? moista siveellist? murtumista.
--H?n on sairas, sanoivat toiset, jotka kaikesta huolimatta tahtoivat kuitenkin edes jollekin ymm?rt?v?iselle kannalle asettua. H?n on sairas ja v?synyt. H?n lev?ht?? ja astuu j?lleen aisoihin.
--Ei h?nt? mik??n erikoinen vaivaa, v?ittiv?t toiset. Mutta sellainen h?n on aina ollut. Hulmahtaa liekkiin ja sammuu samassa. Kyll? se tauti on h?ness? synnynn?inen.
Ja yleiseksi p??t?kseksi j?i, ett? h?n oli pintapuolinen, ep?vakainen luonne, joka k?ytti v??rin suuria lahjojaan ja joka sen pahempi oli asianhaarojen pakosta p??ssyt aivan liiankin suurta osaa is?nmaassa ja yhteiskunnassa esitt?m??n... Oli toki onni, ett? oli toisenlaisiakin!
Ainoastaan h?nen harvat todelliset yst?v?ns? s??stiv?t viel? lopputuomionsa toistaiseksi. Hekin juttelivat h?nest? usein kesken??n.
--H?n on viisas, sanoivat he, h?n on yht? viisas kuin vanhakin. H?n on suurkelmi. Saa n?hd?, mik? konnankoukku h?nell? j?lleen on mieless??n.
Sitten hymyiliv?t he salaper?isesti ja j?iv?t odottavalle kannalle, joka t?ss? tapauksessa oli varovaisinta heid?n mielest??n. Paavo Kontio oli arvaamattomuuksien mies! Ei voinut tiet??, mill? hetkell? ja milt? kohdalta h?n j?lleen julkisen el?m?n eturintaan ponnahtaisi.
Mutta vuodet vieriv?t eik? h?n antanut mit??n elonmerkki? itsest??n.
Tiedettiin h?nen siirtyneen pienelle maatilalleen Helsingin l?hist??n, yksin vanhan em?nn?itsij?ns? kanssa, joka jo p??kaupungissakin oli kauan hoitanut h?nen talouttaan. Kumma kyll?, h?n ei ollut koskaan mennyt naimisiin, vaikka h?n oli ollut suuri naisleijona nuorempana ja melkein kuin kihloissa er??n n?yttelij?tt?ren kanssa. Eih?n h?nen varallisuuteensa, yhteiskunnalliseen asemaansa ja salonkilahjoihinsa n?hden olisi tarvinnut muuta kuin valita. Mutta h?n n?kyi valinneen vanhanpojan rauhallisen yksin?isyyden.
Tiedettiin my?s, ett? h?n luki paljon, harrasti mehil?ishoitoa, teki omink?tist? puutarhaty?t? ja harjoitti pienviljelyst?kin. Kaupungissa ei h?nt? n?kynyt koskaan. Mutta ne harvat vieraat, jotka k?viv?t h?nen luonaan, toiset uteliaisuudesta, toiset sukulaisuuden tai vanhan tuttavuuden pohjalta, kertoivat kummia taruja h?nest?. Sanottiin, ett? h?n oli rakentanut itselleen linnan, johon h?n oli tuhlannut koko omaisuutensa, samoin ett? h?n harjoitti siell? salatieteit?, varsinkin t?htiennustusta, jota varten h?n oli my?skin tuottanut ulkomailta itselleen suuren kaukoputken. Mainittiin my?skin, ett? linnan ymp?rill? oli muuri ja siin? keski-aikainen portti, jota sai kauan kolkuttaa, ennen kuin kukaan, tavallisesti juuri tuo vanha em?nn?itsij?, tuli avaamaan.
Kaikesta p??tt?en h?n tahtoi olla yksin. Muuten oli jo h?nen tunnettu, vihainen kahlekoiransa omiaan pit?m??n kunnioittavan v?limatkan p??ss? kaikki syrj?iset tyhj?ntoimittajat.
Toiset v?ittiv?t, ett? h?nest? oli tullut tolstoisti, vaikkakaan muuri ja kahlekoira eiv?t kyll?k??n mit??n aivan rajatonta ihmisrakkautta todistaneet. Toiset olivat valmiit panemaan p??ns? pantiksi, ett? h?n oli pian h?mm?stytt?v? maailmaa jollakin suuremmoisella luonnontieteellisell? keksinn?ll?, jonka laatua oli vaikea arvata edelt?p?in,