Päiväkirja | Page 8

p. Maaliskuuta.
Siellä minulla oli sama ilo kuin Elialla Zareptan lesken luona. --
Vihollinen oli ryöstänyt yli koko Ahvenanmaan ja leskeltä myöskin,
mutta hänen oli kuitenkin onnistunut kätkeä lumikinoksiin, läävän
laattian alle ja muualle senkaltaisiin paikkoihin tynnyri jauhoja,
tynnyrillinen leipiä, leiviskä voita ja kaksi leiviskää juustoa sekä
tynnyri herneitä. Vihollinen oli vienyt koko karjan, mutta eläimet
tulivat vähän ajan perästä kotia, köydet sarvissa. Syntinen ihminen ei
käsitä Jumalan kaikkivaltiaisuutta ennen kuin itse on hädässä ollut.
Mutta silloin olemme usein valmiit sanomaan David'in kanssa:

"Kuinka tutkimattomat ovat Hänen tuomionsa ja käsittämättömät
Hänen tiensä! Koska minä tulen Jumalan kasvoja näkemään. Minun
sieluni ikävöitsee ja halajaa Herran esikartanoihin".
Leski pyysi minun jäädä luoksensa, sillä hän pelkäsi omain
maamiestensä ryöstämistä. Hän lupasi minulle yllä-pitää ja apua
jalkojani varten. Polvillani ryömin minä siellä ympäri, hakkasin puita,
muurasin piisin ja paikkasin ikkunoita, ovea ja laattiaa. Jumalan
armosta ja akan avulla tulivat jalkani kuitenkin terveiksi muutamain
viikkojen kuluttua. Lääke oli keitetty heinänsiemenistä ja jäätyneestä
hevosen sonnasta; tätä panin minä jaloilleni niin kuumana kuin vaan
kärsin. Ruuastani minä sitten maksoin yhden karoliinin viikossa.
Huhtikuun 3 p. tapasin ylioppilaan Zakarias Wäger'in, joka aikoi lähteä
Suomeen takaisin, kun hän turhaan oli koettanut päästä Tukholmaan,
minne ei kukaan lähtenyt. Meistä tuli siis toverit. Marssimme Hulttaan
ja sieltä vahvalle meren jäälle, koska lähellä rantaa oli sohjoa polviin
asti. Huhtikuun 9 p. olimme eräällä kalliolla Dehlet'in keskellä, ja sieltä
näimme että jää rupesi kulkua valmistamaan, ja kun tulimme
Änklingan tienoille ja nousimme paljaalle vuorelle, huomasimme sulaa
merta edessämme. Minä kävin istumaan, sillä takaisin oli mahdotoin
päästä, ja käskin toverini repiä vuori-sammalta. Sitten menin syrjään
rukoilemaan, ja tein sen kyynelsilmin, laulaen lopuksi virren. Turpeesta
ja sammaleesta rakensimme majan, suojaksi yön kylmyyttä vastaan.
Kun aamulla varhain nousin ja katselin ympärilleni, oli meri ajanut
kulku-jäitä saarien väliin. Herätin sentähden toverini; ja nyt kuljimme
pieniä ja suuria jääpalasia myöden. Kun olimme päässeet saaren
rannalle ja päivä oli noussut, läksi jää matkaansa ja me jäimme
Äntlingan talonpoikain luo Huhtikuun 26 päivään asti, sillä kulku-jään
ja myrskyjen vuoksi emme päässeet edemmäksi. Sitten annoin viedä
itseni Björköhön, sieltä Ässelholmaan sekä Hudskärin ja Käistön kautta
Taivassaloon. Siellä vaihetin vaatteita erään talonpojan kanssa ja läksin
Uuteenkaupunkiin vihollisen laivastoa katselemaan sekä niitä 9
rykmenttiä, jotka olivat ympäristöön hajoitetut. Tästä kaikesta kirjoitin
kreivi Taubelle. Sitten läksin Turkuun ja oleskelin niillä tienoilla,
varsinkin Raision pitäjässä, erään nimismiehen luona, jonka nimi oli
Silvan ja jonka poika oli ylioppilas. Talon luhdissa kirjoitin joka päivä

mitä tapahtui vihollisen armeijassa. 30 p. Huhtikuuta sekä Toukokuun
6, 20 ja 29 p. lähetin raportit Tukholmaan Rymättylän talonpoikien
kanssa kaikesta mitä tapahtui. Ja kun kerran sattui niin, ett'ei minulla
ollut paperia, kirjoitin omassa nimessäni kirjeen maisteri Turonius'elle
Lemulle, ja olin olevinani kirjoittajan renki, kun vein kirjeeni perille.
Maisteri kysyi missä herrani oli.
"Hän on metsässä siksi että minä palajan" -- vastasin minä.
Maisteri käski minun kertoa että kenraalimajuri Golovin tulisi hänen
luo, sekä kiirehti hankkimaan minulle paperia ja lakkaa. Minä tarjosin
hänelle maksua, vaan hän ei ottanut sitä vastaan. Käski ainoastaan
herrani olla varovainen ja antoi minulle evääksi leipää ja kappaleen
lihaa. Seisoin kuitenkin portilla, kun kenraali tuli yhden sersantin ja
kuuden rakuunan kanssa. Tämän perästä kuljeskelin minä Lokalahden
kappelissa ja lähetin 6 p. Kesäkuuta kirjeen Tukholmaan. Läksin taas
Turun kautta setä useitten pitäjäin läpi Rymättylään, missä minua odotti
kreivi Tauben kirje. Saatuani sen, rupesin taas kulkemaan Turkuun päin
kerjäläisenä. Toisen silmäni pidin ummessa, sillä olin sokea olevinani.
Kävin myöskin ruhtinas Galitzin'in luona, ja hän heitti 10 kop. lakkiini.
Sitten hiivin hänen kyökkiinsä, jossa kokki minua tutkiskeli. Ensin
kysyi hän mistä minä olin.
"Rymättylästä", vastasin minä.
Hän kysyi taas: "Pidetäänkö siellä kaloja?"
"Kyllä siellä silakoita saadaan". -- Saatuansa tämän tiedon, valmisteli
hän itseään seuraamaan minua kahden miehen kanssa. Evääksi otti hän
pullollisen viinaa, 2 suurta venäläistä leipää sekä 50 ruplaa kopekoissa,
jotka sitten joutuivat minun haltuuni. Minä kannoin maston ja purjeet
veneesen. Kun olimme päässeet kaikkein laivojen ohitse ja tulimme
Rymättylään, otin minä esiin pistolini ja avasin myös toisen silmän.
Kun kokki tämän havaitsi, nousi hän ylös ja aikoi karata päälleni, mutta
minä pidin molemmat pistolit edessäni ja käskin heidän istua jos eivät
tahtoisi tulla ammutuiksi; ja niin nuo kolme miestä seurasi minua
Ahvenanmaalle. Siellä kohtasin kommentöri Wrangelin, jonka rekatissa
läksin Kappelskäriin. Hänelle minä myös lahjoitin sen veneen, jolla

olin tullut kokin ja hänen tovereinsa kanssa. Laivan veneellä läksin
sitten Tukholmaan, minne saavuin Kesäkuun 19 p. Siellä jätin vangit
kreivi Tauben haltuun.
Heinäkuun 7 p. 1715 komennettiin minä taas 6 miehen kanssa Turkuun,
mutta saman kuun 19 p. olimme vielä Furusund'issa vasta-tuulen
tähden, vaan pääsimme vihdoin "Wachtmeister" nimiselle
amiraali-laivalle, ja saimme 4 naulaa ruutia, 50 kuulaa ja 4 piitä. Koto
yön purjehdimme Ahvenanmerellä ja seuraavana päivänä risteilimme
Ahvenanmaan, Boksön sekä Simmalaskär'in pohjoisella puolella.
Kuljettuamme vielä Änklingan, Brändön ja Vartsalon ohitse, astuimme
maalle lähellä Gålsobyn kylää ja saimme viettää yön metsässä.
Mainitussa kylässä olimme pari päivää ja vaihetimme myös vaatteita
siellä. Sieltä läksimme sitten arendatori Fingerros'in