Päiväkirja | Page 4

rohkeuteni tähden täytyi heidän kuitenkin päästää meidät Sauvoon ja
puustellilleni takaisin. Vihollinen ilmoitti tämän jälkeen arpa-kapuloilla
koko Turun läänissä, että jos joku majauttaisi tai pitäisi luonansa maan
sotaväkeä tai muita pakenevia säätyläisiä, niin heidän talonsa
poltettaisiin ja he vietäisiin vaimoinen lapsineen Siperiaan. Minä olin
matkoilla Karunan kappelissa tähän aikaan, ja minun täytyi Paimion
kautta lähteä Paraisiin 2:den vuorokauden vanhalla jäällä, jolla tiellä
minä kadotinkin useita ploottuja mereen.
Paraisista läksin Korpon pitäjään, Ruhmariin ja Kalaisiin, jossa minä
löysin sotalaivaston laivurin, jolla oli saaristo-vene. Tätä miestä minä

kestitsin koko yön, jotta hän veisi minun myötänsä Ahvenanmaalle,
mutta hän hiipi kuitenkin salaa tiehensä, ja minun täytyi väkivallalla
ottaa luotsit, jotka minun veisivät Signelskär'ille.
Korpun rannalla oli silloin paroni Stjernstedt'in muonalaiva jäätynyt
kiinni. Tämän minä miesteni avulla ensin vedin veteen; hankin sitten
purjeita siihen ja läksin Kökar'iin, koska oli hyvä tuuli sinne.
Mainittuun paikkaan jätin laivan talveksi ja jatkoin matkaani Föglön
taloupoikais-veneellä. Kapteeni Möller'in seurassa, joka asui
Stentorp'in kartanossa, läksin sitten maaherralle ilmoittamaan että
24,000 vihollista oleskeli Turussa. Tätä tehtyäni pyysin virka-vapautta
Tukholmaan lähteäkseni, jonka myöskin sain.
Juhana Ahock'in kanssa läksin siis Ekkeröön postiveneille ja kohtasin
matkalla eversti Grundell'in, joka minua tutkiskeli ja vei minut
mukaansa maaherran luo, jonka asunto oli Hagassa. Maaherra ja eversti
seurasivat minua sitten Kumlingen nimismiehen kartanoon. Siellä
minun täytyi olla Tammik. 12 päivään asti v. 1714, vaikka jo 14 p.
Jouluk. olin pois komennettu; mutta huonon kelin tähden en ennen
päässyt lähtemään. Majoittaja Gustaf Gisselkors'in kanssa läksimme
Tammikuulla Korppoon, jossa myös olimme jumalanpalveluksessa.
Mutta tullessamme kirkosta ulos, talonpojat eivät olleet sen
jumalisemmalla mielellä kuin että haukkuivat meitä mitä
hävyttömimmällä tavalla, ärsyttäen koko seurakuntaa vihaan meitä
kohtaan, niin että meidän oli pakko turvautua kranaateihin. Heitimme
sentähden yhden kranaatin maahan. Kun tämä räjähti, juoksivat
talonpojat toinen sinne toinen tänne.
Illalla läksimme papin hevosella erääsen talonpojan taloon, ja
pyysimme siellä yösijaa. Talonpoika ei sanonut tietävänsä, saisiko hän
itsekään olla rauhassa. Minä ajoin ulos talonpojan, hänen vaimonsa ja
lapsensa, paljain jaloin. Kiertelin sitten yöllä puolen pitäjää, ja palasin
vihdoin taas Houtskär'in pappilaan. Sieltä lähetin sitten arpa-kapuloita
useille haaroille, kutsuen kaikki kokoon. Kokoontuneina sain kuulla,
että heillä oli 363 ploottua palo-veroa ko'ossa, mitkä rahat aikoivat
viedä viholliselle Turussa. Minä selitin heille kuinka viekas vihollisten
menetystapa oli; että he ensin koettivat saada kansaa tottelemaan ja

sitten tulisivat heiltä yhä suurempia veroja kiskomaan. Minä muistutin
myös heidän velvollisuuksistaan entistä kuninkaansa kohtaan, lisäten
varoitukseksi, että, jos vihollisen suosio olikin makea kuin viini, niin se
myös oli yhtä petollinen kuin viini, joka pian vie sekä pään että jalkain
voiman. Itse minä tarjousin kirjoittamaan ruhtinas Galitzin'ille heidän
puolestaan, että hän lähettäisi miehiä tuomaan ennenmainitut rahat,
sillä Ahvenanmaalta ruotsalaiset partioretkeilijät muka alinomaa heitä
vaivasivat, eikä he sentähden uskaltaneet mitään rahoja pois viedä.
Minä lupasin myöskin kukistaa lähettiläät ja antaa pitäjälle puolen
summan takaisin, mutta toinen puoli jäisi minulle ja minun miehilleni.
Ensin olivat he myöntyväiset tähän tuumaan, mutta toisena päivänä
tulivat he ottamaan rahansa takaisin ja käskivät meitä lähtemään
tiehemme, jos emme tahtoisi joutua venäläisten käsihin; sanoipa vielä
eräs Jaakko Erson: "Meidän kylän miehet yksin voittavat 50
ruotsalaista sotilasta, ja sinä kehtaat tulla muutamilla miehillä". -- Niin
pian kun hän oli sanonut nuo sanat, viritin minä hanan, käskin hänen
kohta langeta polvilleen ja lukea "Isä meidän", -- sillä hänen täytyi
silmänräpäyksen perästä kuolla. Mutta kun hän luki mainitun
rukouksen, laskin minä hanan jälleen, löin häntä ainoastaan pari kertaa
muskeetilla ja sanoin: "Sinä lurjus! Kuinka rohkenet sellaisia sanoja
lausua? Miksi et venäläistä lyö!" Tämän perästä vein rahat kirkkoon, ja
koko pitäjä lupasi uskollisuutta, mutta minä en saisi mitään venäläistä
lyödä heidän pitäjässään. He lupasivat myös varoittaa minua, jos
venäläinen ja minä sattuisimme yht'aikaa pitäjään tulemaan.
Tuo sopimus ei ollut sen luotettavampaa laatua kuin että, Nauvoon
tultuani, kyytipoika varoittaen kertoi minulle, että joukko miehiä
Kivimaalla oli minua vastaan-ottamassa, viedäksensä minun vangittuna
venäläisille. Kun siis tulin kartanoon, huusin minä heille, että he nyt
valmistaisivat itseänsä taisteluun, mutta silloin pötkivät miehet tiehensä,
mikä minnekin. Astuttuani sisään, sanoin minä isännälle, että jos he
uskaltaisivat vähänkin vastustella tai kiusata minua, niin minä olisin se
mies, joka heidän tietämättänsä jonakuna yönä polttaisin heidän talonsa
ihmisineen päivineen, koska olivat esteeksi minulle, jonka piti hankkia
tietoja esivallalle Ruotsissa. Tämän uhkauksen kuultuansa ei kukaan
enää rohjennut vastustaa minua, vaan minä kirjoitin Ahvenanmaalle
vihollisen voimasta ja toimista, oltuani venäläisten parissa Turussa ja

ympärillä olevissa pitäjissä. Ahvenanmaalle läksin itsekin, vaan eversti
Jaakko Böckler komensi minua kohta taas ulos ennenmainitun
Ahock'in kanssa joka usein oli minun armeijani. Minä oleskelin sitten
suomalaisessa saaristossa, pitäen kirjevaihtoa everstin kanssa. Koko
talven ajalla annettiin meille molemmille ruo'aksi ja palkaksi
ainoastaan 30 karolinia.
Kevätpuolella tapahtui että minä läksin Taivassalon kappeliin ja tulin
sunnuntai-aamuna erääsen kylään, kun ihmiset menivät kirkkoon.
Silloin tuli sanoma Kolkan kylästä, että venäläiset -- 1 vänrikki ja 12
sotilasta -- siellä menettelivät pahasti. Minä ai'oin kohta lähteä
Ahock'in kanssa sinne, kun näimme heidän tulevan kappeliin. Minä ja
toverini tappoimme kohta 4 miestä sekä vänrikin. Ahock pakeni, mutta
yksin