Othello | Page 6

ja koko helvetin joukkokuntaa
voimakkaammat, niin sinä hänet saat; siis hanki vaan kultaa. Hiiteen
koko tuo hukuttaminen. Se ei ole sinulle laisinkaan sallittu. Parempi
sinulle sittenkin tulla hirtetyksi kesken nautintojasi kuin hukuttaa itsesi
ja jäädä hänestä osattomaksi.
RODRIGO. Saanko sinuun toivoni kiinnittää, jos uskallan koettaa?
JAGO. Luota minuun. Mene vaan ja hanki kultaa. Olen usein sinulle
sanonut, ja sanon sen vieläkin kerran ja vielä sittenkin kerran, että
vihaan tuota mauria. Mulla on siihen sisimmästä sydämestäni syytä,
eikä sullakaan sen vähemmän; pitäkäämme yhtä kostaessamme hänelle.
Jos saat hänet aisankannattajaksi, niin teet sillä itsellesi huvin ja

minulle hauskuuden. Paljon on sattumuksia ajan kohdussa, jotka vaan
synnytystä odottavat. Eteenpäin vaan! Kas niin, hanki kultaa kukkaroon.
Enemmän huomenna tästä asiasta. Hyvästi!
RODRIGO. Missä huomenna yhdymme?
JAGO. Minun luonani.
RODRIGO. Hyvään aikaan saavun.
JAGO. Hyvä on; hyvästi! -- Kuules, Rodrigo!
RODRIGO. Mitä?
JAGO. Hukuttauminen sikseen; -- kuuletko?
RODRIGO. Olen mieltä muuttanut! Myyn kaikki tilukseni.
JAGO. Hyvä on; hyvästi! Pane vaan tarpeeksi kultaa kukkaroon.
(Rodrigo lähtee.) Näin narrej' aina kukkarona käytän; Opitun taidon
häväisemist' oisi Kuluttaa aikaa moisen hölmön kanssa, Jos siit' ei
lähtis hyötyä ja hupaa, Ma vihaan mauria; ja hoetaanpa, Ett' on hän
vihkivuoteessani käynyt; En tiedä, onko niin, mut toimin sulast'
Epäilyksestä niin, kuin ois se varma. Mua suosii hän: se hankettani
auttaa. Ihana mies on Cassio -- annas nähdä! Tydytän kostoni ja paikan
sieppaan, -- Kaks konnantyötä! -- Miten? -- Annas olla: -- Othellon
korvaan joskus kuiskaan, ett' on Cassio Desdemonan suosittu; Häll'
epäluulon-alainen on muoto Ja käytös -- naisten viettelijäksi luotu. On
vilpitön ja suora maurin luonne; Hän rehdiks uskoo sen, ken siltä
näyttää, Nokasta hänt' on yhtä helppo vetää Kuin aasia. -- Kas niin! Se
siitty on: tuon epäluoman Nyt yön ja hornan pitää ilmaan tuoman.
(Lähtee.)

TOINEN NÄYTÖS.
Ensimmäinen kohtaus.

Merikaupunki Kyprossa. Satama.
(Montano ja kaksi ylimystä tulee.)
MONTANO. Näkyykö mitään niemelt' ulapalla?
1 YLIMYS. Ei mitään; korkealle aallot tyrskyy. En yhtä purjett' eroittaa
voi taivaan Ja meren välillä.
MONTANO. Minusta tuuli Rajusti maalle puskee; noin ei koskaan
Puistellut ole tornejamme myrsky. Merellä jos se näin on meuhannut,
Niin mitkä tammikaaret pysyis koossa, Kun päälle hyökkää vuoret?
Kuinka käynee?
2 YLIMYS. Hajonnut Turkin laivasto on varmaan. Käykääpä rantaan
vaahtoiseen, -- on niinkuin Vihaansa laine pilviin saakka purskuis, Ja
niinkuin hyöky, myrskyn pieksemänä, Harjaansa julmaa nostaisi ja
vettään Otavan silmiin sylkis sammuttaakseen Ikuisen taivaannavan
tähtivahdit. Äkäistä mert' en ole koskaan nähnyt Noin raivoissaan.
MONTANO. Jos turkkilaisten laivat Ei tuulen suojaan päässeet, vei ne
hukka; Ei mointa saata kestää.
(Kolmas ylimys tulee.)
3 YLIMYS. Uutisia! Lopussa nyt on sota; raivo myrsky Niin
turkkilaist' on piessyt, että ontuu Hän hankkeissaan. Venetialainen
haaksi Kamalan häviön ja puutteen vallass' On suuren osan laivastosta
nähnyt.
MONTANO. Kuin? Tottako?
3 YLIMYS. Veronalainen laiva On satamahan tullut; Michael Cassio,
Urhoisan maurin luutnantti, on maalla, Mut mauri itse vielä merell' on
Ja kohta valtiaana Kyproon saapuu.
MONTANO. No, sepä hauskaa: kelpo kuvernööri!
3 YLIMYS. Mut Cassio, vaikka lohdukkaasti haastaa Hän Turkin

häviöstä, murheissansa Rukoilee maurin puolesta: näet, heidät Eroitti
tuima myrsky.
MONTANO. Jumal' auksi! Hänt' olen palvellut: hän uhka sotur' On
päällikkönä. Lähtekäämme rantaan, Niin äsken tulleen laivan saamme
nähdä Ja urhokast' Othelloa tähystää, Siks että ulappa ja sinitaivas
Sulaapi silmiss' yhdeksi.
1 YLIMYS. Sen teemme. Jokainen hetki uutten tulokkaiden
Odottamista on.
(Cassio tulee.)
CASSIO. Ma kiitän teitä, Te tämän urhosaaren urhot miehet, Näin
mauria kun suositten. -- Oi, taivas Turvatkoon häntä luonnon voimaa
vastaan! Myrskyisen meren valtaan jäi hän multa.
MONTANO. Hyv' onko laiva?
CASSIO. Lujaa tekoa, Ja perämiesi tunnettu on taatuks Ja taidokkaaksi.
Siis voi toivonikin, Kun viel' ei kuolonsairaaks kiihtynyt se, Odottaa
luottavasti parannusta.
(ULKOA.) Kah, purje, purje!
(Sanansaattaja tulee.)
CASSIO. Mit' on ääntä tuo?
SANANSAATTAJA. Kaupunki tyhj' on. Meren rantaa pitkin Riveissä
kansaa seisoo, huutain: "purje!"
CASSIO. Mua toivon' uskottaa, ett' on se mauri.
(Laukauksia kuuluu.)
2 YLIMYS. He tervehtivät höylist' ampumalla; Varmaankin ystäviä.
CASSIO. Menkää, herra, Ja tuokaa tieto tulijasta.

2 YLIMYS. Kyllä.
(Lähtee.)
MONTANO. Luutnantti hyvä, onko naimisissa Tuo kenraalinne?
CASSIO. Onnellisiss' aivan; Hän tytön sai, mi kaikkein kuvausten Ja
rohkeimmankin maineen kanssa kilpaa; Somimman kynän kehutkin
hän voittaa Ja puhtahassa luonnon pukimessaan Saa taiteen ymmälle. --
(2 ylimys palajaa.) No, ken on tullut?
2 YLIMYS. Othellon vänrikki vaan, eräs Jago.
CASSIO. Sep' aivan onnekas ja joutu matka. Säät rajut, vinhat myrskyt,
karjaspäät, Lietselät, umpiluodot, jotka piillen Salassa viatonta taikaa
väijyy, Kuin kauneutta he tuntis, murhamielens' Unohtavat, ja ehjän'
ohi kulkee Tuo jumalatar Desdemona.
MONTANO. Ken se?
CASSIO. Hän, josta puhuin, valtiaamme valtias, Jot' uljas Jago saattaa:
tulollaan hän Ehdätti toivehemme viikon päivät. -- Zeus suuri! varjele
Othelloa, Sen purjeet täytä henkes voimall', että Aluksellaan hän
valkamamme siunais, Sylihin Desdemonan hehkuin vaipuis, Lois
sammuneihin mieliin uutta tulta Ja koko Kypron lohduttais.
(Desdemona, Emilia, Jago, Rodrigo seuralaisineen tulevat.) Oi, kas!
Kas, laivan rikkaus on maalle noussut! -- Sen eteen polvillenne,
Kypron miehet! -- Signora, terve sulle! Taivaan armo Edestä, takoa ja
kaikin puolin Sua ympäröitköön!
DESDEMONA.