Othello | Page 3

ja miekat kädessä,
tulee.)
OTHELLO. Hoilaa, ja seis!
RODRIGO. Kas, se on mauri.
BRABANTIO. Tappakaa se varas!
(Kumpikin puoli paljastaa miekkansa.)
JAGO. Rodrigo, te! No, tulkaa, koitellaanpa!
OTHELLO. Pois miekat kirkkaat, kaste ruostuttaa ne. Paremmin
ijällänne hallitsette Kuin miekallanne, hyvä herra.
BRABANTIO. Sinä, Likainen rosvo! Miss' on tyttäreni? Kirottu mies,
sa hänet lumosit. Kaikelta, mill' on järki, kysyn: kuinka -- Jos hänt' ei
kietonut ois noidan paulat -- Noin hento, kaunis, onnellinen impi, Niin
naimiselle nurja, että hylkäs Nuo rikkaat, hienot kansan suosikitkin,
Hän julkipilkaks tullaksensa karkais Kotoa moisen mustan pedon
helmaan, Jok' ennen kammon tuo, kuin lemmen nostaa! Tuomitkoon
mailma, eikö päivänselvää, Ett' olet lemmon taikaa käyttänyt sä,

Lumoten myrkyillä ja hurmajuomill' Ihanan nuoruuden. Se tutkittakoon,
Se luultavaa ja järjenmukaist' on. Senvuoksi sun nyt vangitsen ja syytän
Sua kansanvimmaajaksi, joka käytät Luvattomia noidan keinoja.
Hänehen iskekää! Jos vastustaa hän, Niin pieskää hänet pehmeäks.
OTHELLO. Seis, Te, jotka puollatten mua, ja te toiset! Tapella jos mun
tulee, kuiskuttajaa En siihen toimeen kaipaa. Mihin teill' on Mua mieli
viedä?
BRABANTIO. Tyrmään, kunnes oikeus Lain mukaan ajan määrääpi ja
kutsuu Sun vastaamaan.
OTHELLO. Mut jos ma totteleisin, Kuink' olis dogi siihen tyytyväinen,
Jonk' airut tässä vieress' on ja kutsuu Tärkeissä valtakunnan asioissa
Mua hänen luo?
OIKEUDENPALVELIJA. Niin oikein: dogi istuu Nyt neuvostossa,
johon teitäkin on Haettu varmaan.
BRABANTIO. Dogi neuvostossa! Näin keskell' yötä! -- Viekää hänet
sinne. En turhaa minä kanna. Dogiin itseen Ja kaikkiin virkaveljihini
koskee Tää loukkaus niin, kuin itse he sen tuntis. Lain asiaks jos moista
työt' et tee, Pakanat, orjat kohta vallitsee.
(Lähtevät.)

Kolmas kohtaus.
Neuvoshuone.
(Dogi ja senaattorit istuvat pöydän ympärillä. Oikeudenpalvelijoita.)
DOGI. Näist' uutisista puuttuu sopusointu, Jok' uskottaviks sais ne.
1 SENAATTORI. Niinpä kyllä. Ne yht' ei pidä: minun kirjeessäni On
mainittuna satakuusi laivaa.

DOGI. Mun sataneljäkymmentä.
2 SENAATTORI. Mun kaksisataa. Mut vaikk' ei luku yhteen sovi
aivan, -- Niin kuin käy arviolta laskeiss' aina, -- Niin turkkilaisen
laivaston he kaikki Sanovat purjehtivan Kyproon päin.
DOGI. Kun tuumitaan, se mahdollist' on kyllä. Niin ei mua petä
harhalaskut, ett'en Pääasiaa ma pelvoll' uskois todeks.
MERIMIES (ulkoa). Hoi, hoilaa, hoilaa!
PALVELIJA. Airut laivastosta!
(Merimies tulee sisään.)
DOGI. Mik' asiasi?
MERIMIES. Turkkilaisten aikeet On Rhodos-saareen; signor Angelo
Sen ilmoittaa mun käski neuvostolle.
DOGI. Mit' arvelette tästä muutoksesta?
1 SENAATTORI. Jos kuinka harkitaan, se mahdotont' on; Lumetta
vaan, jok' ohjaa näön harhaan. Jos muistetaan, kuin tähdellinen Kypros
On Turkille, ja ajatellaan että, Samalla kuin se sopivamp' on hälle Kuin
Rhodos, se myös helpomp' anastaa on, Se kun, näet, ei niin varustettu
ole, Vaan kokonansa puuttuu sitä turvaa Kuin Rhodoll' on; -- kun tuota
ajatellaan, Niin turkkilainen meist' ois liian tyhmä, Jos parhaan palan
viimeiseksi jättäis, Hyläten helpost' anastetun voiton Vaan
hyödyttömään vaaraan syöstäksensä.
DOGI. Niin kyllä, Rhodos häll' ei mieless' ole.
1 PALVELIJA. Kah, lisää uutisia!
(Sanansaattaja tulee.)
SANANSAATTAJA. Arvoisat, viisaat herrat, turkkilaisiin, Jotk' äsken
purjehtivat Rhodoon suoraan, Siell' yhtynyt on toinen laivasto.

1 SENAATTORI. Tuot' arvelin. -- Kuin monta heitä lienee?
SANANSAATTAJA. Noin kolmekymment' alusta; nyt suuntaa He
muuttavat ja käyvät peittämättä Kyproa kohti. Signor Montano,
Rehellinen ja uljas palvelijanne, Tän teille alamaisest' ilmoittaa Ja
pyytää, että häntä uskoisitte.
DOGI. Siis tottakin on Kyproon heillä matka. -- Marcus Lucchese, hän
onko kaupungissa?
1 SENAATTORI. Hän Florensiss' on.
DOGI. Kirjoittakaa hälle, Ett' oiti tänne saapuu hän.
(Brabantio, Othello, Jago, Rodrigo ja oikeudenpalvelijoita tulee.)
1 SENAATTORI. Tuoss' ompi Brabantio ja urhollinen mauri.
DOGI. Urhollinen Othello, turkkilaista, Yhteistä vihamiestä vastaan
teidän Nyt oiti mentäv' on. -- (Brabantiolle) Kah, teit' en nähnyt; No,
terve, jalo signor! Neuvojanne Ja apuanne täällä kaipasimme.
BRABANTIO. Ja minä teidän. Anteeks, jalo dogi! Ei ammattini eikä
virkakäskyt Mua vuoteelt' ajaneet; ei yhteishyvä Mua koske nyt; vaan
yksityinen murhe, Kuin hyökyvirta, tulvallaan mun peittää, Niin että
surut muut se itseens' ahmii Ja aina sama on.
DOGI. Mik' asianne?
BRABANTIO. Oi, tyttäreni! Oi, mun tyttäreni!
1 SENAATTORI. Hän onko kuollut?
BRABANTIO. Kuollut on hän mulle. Häväisty, viety multa pois ja
taikain Ja puoskajuomain kautta noiduttu. Noin hullust' ei voi horjahtua
luonto -- Jos ei se tylsä ole, sokko, rampa -- Muun kautta paitse taian.
DOGI. Ken se liekin Noin ilkeästi häntä houkutellut Pois itsestään ja
teistä, -- itse saatte Lukea lain niin ankaraks, kuin suinkin Te tahdotte,

vaikk' omaa poikaanikin Kanteenne koskis.
BRABANTIO. Kiitän nöyrimmästi! -- Täss' on se mies, tää mauri, joka,
näen mä, On valtakunnan asioissa saanut Teilt' eri kutsun.
DOGI & SENAATTORI. Surkuteltavaa!
DOGI (Othellolle). No, mitä vastaatten te puolestanne?
BRABANTIO. Ei muuta mitään kuin ett' on se niin.
OTHELLO. Arvoisat, mahtavat ja suuret herrat, Te ylevät ja taatut
suosijani! Tuon vanhan miehen tyttären ma vein, Se totta on; nain hänet,
se on totta; Niin suur' on päästä päähän rikokseni, Sen suuremp' ei. On
haasti mulla raaka, Ja rauhan hempukieltä tuskin tunnen; Siit' alkain,
seitsemän kun vuoden voima Mull' oli käsivarressani tuossa, Yheksää
kuuta vailla, tähän päivään Päätoimi sen on telttakentäll' ollut. En
suurta mailmata paljon tunne, Pait mikä sotaa,