Othello | Page 2

barbarialaisen oriin astuttavaksi; tahdotte että lapsenne lapset teille
hirnuisivat, tahdotte saada konkareita langoiksenne ja ravureita
orpanoiksenne.
BRABANTIO. Ken olet sinä, rietas herjaaja?
JAGO. Mies, joka tulen teille kertomaan, että tyttärenne ja mauri
par'aikaa leikkivät "kaksiselkäistä".
BRABANTIO. Sin' olet konna.
JAGO. Ja te -- senaattori.
BRABANTIO. Tuon sinä vastaat; tunnen sun, Rodrigo.
RODRIGO. Ma kyllä kaikkeen vastaan. Mutta kuulkaa; Jos teidän
tietenne ja luvallanne -- Jolt' aivan näyttää -- kaunis tyttärenne, Näin
synkkään kesk'-yön aikaan -- turvanansa Ei paremp' eikä pahempi kuin
halpa, Rahalla saatu gondolieri -- viedään Himokkaan maurin
ruokottomaan helmaan; Jos sen te tiesitte ja hyväksyitte, On
loukkauksemme julkea ja raaka. Mut jos sit' ette tienneet, silloin syyttä

Torutte meitä, tuntoni sen sanoo. Niin säädyttömäks älkää mua luulko,
Ett' ilvehtisin näin ma arvollanne. Jos teilt' ei lupaa tyttärenne saanut, --
Sen sanon vielä, -- suur' on hänen syynsä. Kun sulon, älyn, rikkauden ja
onnen Näin uhraa vierahalle seikkailijalle, Maankulkurille.
Hankkikaapa varmuus: Jos huoneessaan tai taloss' on hän vaan, Lain
kova koura rangaiskoon mua siitä, Ett' teitä petin näin.
BRABANTIO. Tult' iskekää! Minulle tuohus! -- Väki valvehille! -- Tää
tapaus uneheni vivahtaa; Sen pelkkä uskominen mun jo murtaa. -- Hoi,
tulta, tulta, kuulkaa!
(Poistuu.)
JAGO. Hyvästi! Mun täytyy mennä: hyödyllist' ei liene Eik asemani
mukaist' esiin nousta Othelloa vastaan, -- niinkuin minun täytyy, Jos
tänne jään; -- ei valtio, sen tiedän -- Alentavaa vaikk' onkin tämä hälle
-- Voi häntä jättää; syyt niin tärkit tänne Anoneet hänt' on Kypron sotaa
varten, Jok' edess' on nyt, -- että, vaikka kuolis, Niin sopivaa, kuin hän
on, siihen toimeen Ei saata löytää. Siihen nähden, vaikka Hänt' inhoan
kuin tuskaa helvetin, Mun sentään, hengenpiteen vuoksi, täytyy
Uskollisuuden lippu nostaa: merkki, Jok' on vaan merkki. Varmaan
häntä löytääksenne Hakijat "joutsilinnaan" johtakaa; Siell' olen hänen
kanssaan. Hyvästi!
(Lähtee.)
(Brabantio tulee ja palvelijoita, soihdut kädessä.)
BRABANTIO. Se tott' on, paha kyllä! Hän on poissa. Mit' inhast'
elämästäni nyt jääpi, On pelkkää katkeruutta. -- No, Rodrigo, Sa mistä
hänet näit? -- O, häijy tyttö! -- Kuin? Maurin kanssa? -- Voi, ett' olen
isä! Kuin hänet tunsit? -- Petost' ääretöntä! -- Hän mitä sanoi? -- Tulta
lisää! -- Heimo Hereille! -- Lienevätkö naimisissa?
RODRIGO. Varmaankin, luulen sen.
BRABANTIO. O, taivaan taatto! Kuink' ulos pääs hän? -- Veren
kavallusta! -- O, isät, älkää tytärtenne mieltä Töist' arvostelko! -- Eikö

taikaa, jolla Voi nuoruuden ja kainouden pettää? Siit' olettenko lukenut,
Rodrigo?
RODRIGO. Kyll' olen.
BRABANTIO. Herättäkää veljeni! -- Oi, te jos tytön olisitte saanut! --
Mies tuonne, toinen tuonne! -- Tiedättenkö, Kuin kiinni saisin hänet
sekä maurin?
RODRIGO. Sen luulen tietäväni: kelpo vahti Minulle suokaa vaan ja
mukaan käykää.
BRABANTIO. Edellä! Joka talon luona huudan; Voin vaikka
käskeäkin. -- Miekkoj' oiti! Yövartijata pari tänne tuokaa. -- Kas niin,
Rodrigo; -- vaivanne ma maksan.
(Lähtevät.)

Toinen kohtaus.
Toinen katu.
(Othello, Jago ja seuralaisia, soihdut kädessä, tulee.)
JAGO. Surmannut vaikka sodass' olen monta, Niin tunto sentään
ehdon-murhan kieltää. Välistä kauna häijyytt' olis tarpeen. Olenpa
miettinyt sen seitsemästi Tokaista häntä noin vaan kylkeen hiukan.
OTHELLO. Parempi niin kuin on.
JAGO. Mut kas, hän loukkas Ja sätti, herjas teidän armoanne Niin
ilkeästi, Ett' oma pieni hurskauteni tuota Voi tuskin sietää. Mutta,
anteeks, herra! Todella, olettenko nainut? Tietkääs, Magnifico on
sangen suosittu, Ja hänen sanans' yhtä paljon painaa Kuin doginkin;
hän teidät eroittaa, Tai keksii kaikki kiusat, harmit, joihin Pakosta laki
hälle vallan antaa.

OTHELLO. Pahintaan koittakoon hän! Valtiolle Tekemät työni voittaa
kaikki kanteet. Ei ole tietty, -- mut kun kuulen että Kehulla arvon saa,
niin julistan sen, -- Ett' olen synnyltä ja hengeltäni Kuninkaan verta;
ansioni voivat Niin ylhäist' onnea, kuin tää on mulle, Kypäri päässä
puhutella. Tiedäs, Suloista Desdemonaa jos en lempis, Tilaani vapaata
ja koditonta En kahleisiin ma kytkis, vaikka saisin Merenkin aarteet. --
Kah! mi valo tuolla?
JAGO. Hakeva isä ystäväinsä kanssa. Pois poistukaa.
OTHELLO. En, min' en tahdo piillä: Nimeni, arvoni ja tuntoni. Ei
pelkää julkisuutta. Nekö ovat?
JAGO. Ei, kautta Janon, sit' en luule.
(Cassio ja muutamia sotaherroja tulee, soihdut kädessä.)
OTHELLO. Luutnanttini, ja dogin miehiä. -- Yön vallat suosikoot teit',
ystävät! Mit' uutta?
CASSIO. Dogi teitä tervehtii Ja vaatii kiireen kautta teitä luokseen Nyt
oiti.
OTHELLO. Mikä, luuletten, on asia?
CASSIO. Jotakin Kyprosta, jos oikein arvaan; Palavan kiire toimi;
laivastosta Lähettiläit' on tusinoittain tullut Tän' yönä, toinen toisen
kantapäillä. Senaattorit on nousseet, dogin luona He kooss' on.
Kiivaast' etsitähän teitä; Kun teit' ei löytty kotoa, niin laittoi Senaatti
kolme eri joukkokuntaa Teit' etsimään.
OTHELLO. Hyv' että löysitte mun. Ma oiti tulen, taloon tuohon annan
Vaan sanan.
CASSIO. Mitä toint' on hällä täällä?
JAGO. Maalaivaan iskenyt hän on tän' yönä; Jos hän sen pitää saa, niin
hänen kelpaa.

CASSIO. En ymmärrä.
JAGO. He, hän on nainut.
CASSIO. Kenen?
(Othello palajaa.)
JAGO. No niin, tuon -- Tulkaa, kenraal'.
OTHELLO. Olen valmis.
CASSIO. Kas, tuossa teitä toinen joukko etsii.
JAGO. Se on Brabantio; varuill' olkaa, herra; Häll' aikeet pahat on.
(Brabantio, Rodrigo ja oikeudenpalvelijoita, soihdut