Othello

Othello

The Project Gutenberg EBook of Othello, by William Shakespeare This
eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Othello
Author: William Shakespeare
Translator: Paavo Cajander
Release Date: January 16, 2006 [EBook #17529]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK OTHELLO
***

Produced by Tapio Riikonen

OTHELLO
Kirj.
William Shakespeare

Paavo Cajanderin suomennos ilmestyi v. 1884.

Näytelmän henkilöt:
VENETIAN DOGI. BRABANTIO, senaattori. Toisia senaattoreita.
GRATIANO, Brabantion veli. LODOVICO, Brabantion sukulainen.
OTHELLO, maurilainen ylimys, Venetian valtion palveluksessa.
CASSIO, hänen luutnanttinsa. JAGO, hänen vänrikkinsä. RODRIGO,
venetialainen ylimys. MONTANO, Kypron maaherra. Narri, Othellon
palveluksessa. DESDEMONA, Brabantion tytär, Othellon puoliso.
EMILIA, Jagon puoliso. BIANCA, Cassion lemmikki. Merimiehiä,
sanansaattajia, airut, sotaherroja, ylimyksiä, soittoniekkoja ja
palvelijoita.
Tapahtumapaikka: ensimmäisessä näytöksessä Venetia, seuraavissa
Kypron satama.

ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.
Ensimmäinen kohtaus.
Venetia. Katu. Rodrigo ja Jago tulevat.
RODRIGO. Vait! Mitä puhut! Kovin se mua loukkaa, Jos, Jago, sua,
jok' omanasi käytät Mun kukkarotani, noin kohdellaan.
JAGO. Mut, hitto vieköön, ettehän mut kuule! Jos tuommoista ma
koskaan uneksinkaan, Niin kammokaa mua.
RODRIGO. Kerroithan sa mulle Vihaavas häntä.
JAGO. Jos en sitä tee, Niin inhokaa mua. Kolme mahtimiestä Aneli,
lakki kourass', että tekis Mun luutnantikseen hän, -- niin mies kuin olen,
Kykyni tunnen: täyttää voin sen paikan. Mut oikkupäisenä ja ylpeänä
Hän heitä kiertää pöyhkeill' estetyillä, Joit' inhoittavin sotalausein
höystää; Ja päätteeks, anojille kiellon antaa; Sill', "uskokaa", hän sanoi,

"Valinnut sotaherrani jo olen". Ja ken se oli tuo? Niin, aatelkaapas,
suuri laskuherra, Florensilainen, eräs Michael Cassio, Mies tuiki
rakastunut pulskaan naikkoon; Ei kenttäjoukkoj' ole johtanut hän,
Enemmän sotarinnast' ei hän tiedä Kuin kehruutyttö; kaikk' on kirjan
mukaan, Jost' yhtä hyvin kielipalko neuvos Rupattaa osaa; lorua sen
miehen On sotatiedot, kokemusta vailla. Sai paikan tuo, ja mun -- jonk'
arvon nähnyt Hän Rhodoss' on ja Kyprossa ja muissa Niin pakanain
kuin kristittyjen maissa -- Tuo "debet-kredit" pitää tuulen alla;
Numeromiesi tuo, hän -- onneks olkoon! -- Nyt luutnantt' on, ja minä,
herra nähköön, Vaan hänen Mustuutensa vänrikki!
RODRIGO. Sen pyövel' ennen oisin, jumaliste!
JAGO. Ei auta; se on virka-uran kirous: Ylennykseen vie suositus ja
armo Eik' etuoikeus, jonka mukaan toinen Edeltäjänsä perii. Tuomitkaa
nyt, Mist' olen velkapäänä maurilaista Rakastamaan.
RODRIGO. Ma hänt' en palvelis.
JAGO. Oi, huolet' olkaa; häntä palvelenkin Vaan kostuakseni. Me
emme kaikki Voi herroj' olla, eikä kaikki herrat Voi uskotuita
palvelijoita saada. On moni nöyrä, köyryselkä raukka, Jok',
orjankahleisiinsa ihastunna, Jatustaa aikansa, kuin herran aasi, Rehusta
vaan, ja vihdoin hyljyks joutuu. Hyi, moista rehti-elukkaa! Taas toisill'
On katsanto ja ulkomuoto nöyrä, Mut sydän kiintynyt on itsehensä;
Isäntiään he näöks palvelevat Ja voivat hyvin, ja kun täys' on tasku, He
herroj' ovat. Moisill' ymmärryst' on; Tuot' olen karvaa minä, sen ma
myönnän. Kah, ystävä, niin totta kuin Rodrigo Te olette, jos mauri
oisin, Jagon' En olla tahtois. Häntä palvellessa Vaan itseäni palvelen;
en lemmest', En ystävyydestä, sen tietköön taivas, Mut näöks vaan ja
omaks hyödykseni. Jos, nähkääs, ulkomuodossani koskaan Sydämen
tosi-olento ja laatu Ilmaantuis, olis aika silloin kantaa Hihalla sydän,
jossa sitä naakat Hakata sais. En ole mikä olen.
RODRIGO. Kuin suuri on sen turpahuulen onni, Jos hänet saa hän!
JAGO. Herättäkää isä, Vainotkaa miestä, myrkyttäkää naute; Asia
huutoon, heimo ilmiraivoon! Vaikk' Eedenissäkin hän asuis, purkoot

Hänt' itikat! Jos ilolt' ilo tuntuu, Sekoittakaa sen verran tuskaa siihen,
Ett' osan karvastaan se kauhduttaa!
RODRIGO. Täss' isä asuu; äänehen ma huudan.
JAGO. Mut hirveällä tuskan ulvonnalla, Kuin suurissa on kaupungeissa
laita, Kun äkist' yöllä tulipalo uhkaa.
RODRIGO. Brabantio, hoi! Signor Brabantio, hoi! hoi!
JAGO. Herätkää, hoi, Brabantio! Varkaita, varkaita! Hoi, huonettanne
Varokaa, tytärtänne, kirstujanne! Varkaita, varkaita!
(Brabantio ilmestyy ylhäälle ikkunaan.)
BRABANTIO. Mik' on noin hirveähän meluun syynä? Mik' on nyt
hätä?
RODRIGO. Onko perehenne Kotona kaikki?
JAGO. Lukossako ovet?
BRABANTIO. No kuinka niin?
JAGO. Olette ryöstetty. Pukeukaa joutuun, hitto vie! Pois puolet On
sielustanne, sydän pirstaleina. Nyt, juur' nyt vanha musta jäärä astuu
Valkoista uuhtanne. Oi, nouskaa, nouskaa! Hereille korrostajat, kello
soimaan! Tekeepi piru teidät tuoraks muuten. Nouskaatte, sanon!
BRABANTIO. Mitä? Miss' on järkes?
RODRIGO. Arvoisa herra, äänen' on kai tuttu?
BRABANTIO. Ei; ken se on?
RODRIGO. Rodrigo nimeni.
BRABANTIO. No, sitä kirotumpi! Kielsinhän, Ett'et sais koskaan
ovelleni tulla. Olethan suoraan sanovan mun kuullut: Tytärtäni et saa;

ja nyt kuin hullu, Ahmattuna ja viinan vimmassa, Täynn' ilkeätä
koiruutta, sa tulet Ja rauhan multa ryöstät.
RODRIGO. Herra, herra!
BRABANTIO. Mut tuntoni ja arvoni, se tiedä, Voi tekos tehdä sulle
katkeraksi.
RODRIGO. Tyyn' olkaa!
BRABANTIO. Mitä ryöstöstä sa haastat? Venetiass' ollaan nyt; ei
metsätölli Mun taloni ole.
RODRIGO. Arvoisa Brabantio, Suorassa, puhtaass' aikehessa liikun.
JAGO. Tuhat tulimmaista! Te, herra, olette niitä, jotka eivät Jumalata
tahdo palvella, vaikka perkele käskis. Kun tulemme ja teemme teille
hyvän työn, pidätte meitä riitapukareina; tahdotte tyttärenne antaa