Othello | Page 6

niin, mut toimin sulast' Ep?ilyksest? niin, kuin ois se varma. Mua suosii h?n: se hankettani auttaa. Ihana mies on Cassio -- annas n?hd?! Tydyt?n kostoni ja paikan sieppaan, -- Kaks konnanty?t?! -- Miten? -- Annas olla: -- Othellon korvaan joskus kuiskaan, ett' on Cassio Desdemonan suosittu; H?ll' ep?luulon-alainen on muoto Ja k?yt?s -- naisten viettelij?ksi luotu. On vilpit?n ja suora maurin luonne; H?n rehdiks uskoo sen, ken silt? n?ytt??, Nokasta h?nt' on yht? helppo vet?? Kuin aasia. -- Kas niin! Se siitty on: tuon ep?luoman Nyt y?n ja hornan pit?? ilmaan tuoman.
(L?htee.)

TOINEN N?YT?S.
Ensimm?inen kohtaus.
Merikaupunki Kyprossa. Satama.
(Montano ja kaksi ylimyst? tulee.)
MONTANO. N?kyyk? mit??n niemelt' ulapalla?
1 YLIMYS. Ei mit??n; korkealle aallot tyrskyy. En yht? purjett' eroittaa voi taivaan Ja meren v?lill?.
MONTANO. Minusta tuuli Rajusti maalle puskee; noin ei koskaan Puistellut ole tornejamme myrsky. Merell? jos se n?in on meuhannut, Niin mitk? tammikaaret pysyis koossa, Kun p??lle hy?kk?? vuoret? Kuinka k?ynee?
2 YLIMYS. Hajonnut Turkin laivasto on varmaan. K?yk??p? rantaan vaahtoiseen, -- on niinkuin Vihaansa laine pilviin saakka purskuis, Ja niinkuin hy?ky, myrskyn pieksem?n?, Harjaansa julmaa nostaisi ja vett??n Otavan silmiin sylkis sammuttaakseen Ikuisen taivaannavan t?htivahdit. ?k?ist? mert' en ole koskaan n?hnyt Noin raivoissaan.
MONTANO. Jos turkkilaisten laivat Ei tuulen suojaan p??sseet, vei ne hukka; Ei mointa saata kest??.
(Kolmas ylimys tulee.)
3 YLIMYS. Uutisia! Lopussa nyt on sota; raivo myrsky Niin turkkilaist' on piessyt, ett? ontuu H?n hankkeissaan. Venetialainen haaksi Kamalan h?vi?n ja puutteen vallass' On suuren osan laivastosta n?hnyt.
MONTANO. Kuin? Tottako?
3 YLIMYS. Veronalainen laiva On satamahan tullut; Michael Cassio, Urhoisan maurin luutnantti, on maalla, Mut mauri itse viel? merell' on Ja kohta valtiaana Kyproon saapuu.
MONTANO. No, sep? hauskaa: kelpo kuvern??ri!
3 YLIMYS. Mut Cassio, vaikka lohdukkaasti haastaa H?n Turkin h?vi?st?, murheissansa Rukoilee maurin puolesta: n?et, heid?t Eroitti tuima myrsky.
MONTANO. Jumal' auksi! H?nt' olen palvellut: h?n uhka sotur' On p??llikk?n?. L?htek??mme rantaan, Niin ?sken tulleen laivan saamme n?hd? Ja urhokast' Othelloa t?hyst??, Siks ett? ulappa ja sinitaivas Sulaapi silmiss' yhdeksi.
1 YLIMYS. Sen teemme. Jokainen hetki uutten tulokkaiden Odottamista on.
(Cassio tulee.)
CASSIO. Ma kiit?n teit?, Te t?m?n urhosaaren urhot miehet, N?in mauria kun suositten. -- Oi, taivas Turvatkoon h?nt? luonnon voimaa vastaan! Myrskyisen meren valtaan j?i h?n multa.
MONTANO. Hyv' onko laiva?
CASSIO. Lujaa tekoa, Ja per?miesi tunnettu on taatuks Ja taidokkaaksi. Siis voi toivonikin, Kun viel' ei kuolonsairaaks kiihtynyt se, Odottaa luottavasti parannusta.
(ULKOA.) Kah, purje, purje!
(Sanansaattaja tulee.)
CASSIO. Mit' on ??nt? tuo?
SANANSAATTAJA. Kaupunki tyhj' on. Meren rantaa pitkin Riveiss? kansaa seisoo, huutain: "purje!"
CASSIO. Mua toivon' uskottaa, ett' on se mauri.
(Laukauksia kuuluu.)
2 YLIMYS. He tervehtiv?t h?ylist' ampumalla; Varmaankin yst?vi?.
CASSIO. Menk??, herra, Ja tuokaa tieto tulijasta.
2 YLIMYS. Kyll?.
(L?htee.)
MONTANO. Luutnantti hyv?, onko naimisissa Tuo kenraalinne?
CASSIO. Onnellisiss' aivan; H?n tyt?n sai, mi kaikkein kuvausten Ja rohkeimmankin maineen kanssa kilpaa; Somimman kyn?n kehutkin h?n voittaa Ja puhtahassa luonnon pukimessaan Saa taiteen ymm?lle. -- (2 ylimys palajaa.) No, ken on tullut?
2 YLIMYS. Othellon v?nrikki vaan, er?s Jago.
CASSIO. Sep' aivan onnekas ja joutu matka. S??t rajut, vinhat myrskyt, karjasp??t, Lietsel?t, umpiluodot, jotka piillen Salassa viatonta taikaa v?ijyy, Kuin kauneutta he tuntis, murhamielens' Unohtavat, ja ehj?n' ohi kulkee Tuo jumalatar Desdemona.
MONTANO. Ken se?
CASSIO. H?n, josta puhuin, valtiaamme valtias, Jot' uljas Jago saattaa: tulollaan h?n Ehd?tti toivehemme viikon p?iv?t. -- Zeus suuri! varjele Othelloa, Sen purjeet t?yt? henkes voimall', ett? Aluksellaan h?n valkamamme siunais, Sylihin Desdemonan hehkuin vaipuis, Lois sammuneihin mieliin uutta tulta Ja koko Kypron lohduttais. (Desdemona, Emilia, Jago, Rodrigo seuralaisineen tulevat.) Oi, kas! Kas, laivan rikkaus on maalle noussut! -- Sen eteen polvillenne, Kypron miehet! -- Signora, terve sulle! Taivaan armo Edest?, takoa ja kaikin puolin Sua ymp?r?itk??n!
DESDEMONA. Kiitos, uljas Cassio! Mit' uutta minun miehest?ni kuuluu?
CASSIO. H?n viel' ei ole tullut; muut' en tied?, Kuin ett' on terve h?n ja kohta saapuu.
DESDEMONA. Oo! mutta pelk??n. -- Miten j?i h?n teist??
CASSIO. Tuo pilvien ja meren suuri kiista Eroitti meid?t. Mutta, vaiti! Laiva!
(ULKOA.) Kah! laiva, laiva!
(Laukauksia kuuluu.)
2 YLIMYS. He linnaa tervehtiv?t: nekin kai On yst?vi?.
CASSIO. Tieto hankkikaa. -- (Ylimys l?htee.) V?nrikki, terveeks! -- (Emilialle.) Tervetullut, rouva! -- Pahaksi ?lk?? panko, Jago, vaikka Tapaani k?yt?n: kasvatus se minut N?in rohkean on kohteliaaksi tehnyt.
(Suutelee Emiliaa.)
JAGO. Jos huuliltaan h?n suo sen verran teille, Kuin tarjoaa h?n mulle kielelt?ns?, Niin saatte kyllin.
DESDEMONA. Raukka tuskin puhuu!
JAGO. Ma mit? kuulen! Liiaksikin paljon! Sen aina huomaan, kun ma maata tahdon. Edess? teid?n armonne, sen arvaan, H?n kielens' alas syd?meens? nielee Ja aatoksissaan haukkuu.
EMILIA. Syyt' ei sulla Sanoa tuota.
JAGO. Eip? vainen! Ulkon' Olette niinkuin kuvat, kotoisalla Kuin porokellot, ky?kiss?nne pedot, Paheessa pyh?t, loukattuina pirut, Hotikot t?iss?, maaten ty?tyrit.
DESDEMONA. Hyi suas, parjaaja!
JAGO. Jos tott' ei tuo, mun saatte Turkkiin my?d?: Te p?iv?t leikitten, y?t teette ty?t?.
EMILIA. Ylistyst?n' et kirjoittaa saa sin?.
JAGO. En tahdokaan.
DESDEMONA. No, mit? kirjoittaisit, Jos minua sun tulis ylist???
JAGO. Oi, armas rouva, mua s??st?k??tte: Ei minusta, jos en saa s?tti?.
DESDEMONA. No, koita! -- Valkamaan kai joku l?hti?
JAGO. Kyll', armas rouva.
DESDEMONA (syrj??n). Iloinen en ma ole, mutta peit?n Tosi-oloni ja toiselt' aivan n?yt?n. -- No, ent? ylistykses?
JAGO. Olen ty?ss?; Mut voi! mun keksint?ni p??st? l?htee Kuin karvakankahasta linnunliima: