Othello | Page 5

menn? mukaan.
OTHELLO. Ma pyyd?n, my?ntyk??! H?n tahtons' saakoon. En t?t? rukoile, sen taivas tietk??n, Himoille kulkkulaen kutkukkeeksi Tai veren tyydykkeeks, tuon nuorten hurman, Jok' itsess?ni jo on lauhtunut; Vaan suloiseksi mielinouteeks h?lle. Varjelkoon taivas teit? luulemasta, Ett' tarkin, suuren ty?nne laiminl?isin Siks ett? h?n mua seuraa! Ei, jos lemmen, Tuon l?yhk?sulan, h??reet hekumallaan Niin huumauttaa huomion ja tarmon, Ett' ilonhumut teht?v?ni t?rv??, Padaksi kyp?rini muuttukoon, Ja kaikki inhat, halvat kommelukset Mun mainettani vastaan rynn?tk??t!
DOGI. M??r?tk?? kesken?nne, l?hteek? h?n Vai j??k?; kiireisyytt? vaatii toimi, Ja joutuun t?ytyy vastata.
1 SENAATTORI. T?n' y?n? On teid?n l?hteminen.
OTHELLO. Mielist' aivan.
DOGI. Yheks?lt' aamull' yhdyt?h?n t??ll?. -- Othello, joku t?nne j?tt?k??, Ken toimittaa voi valtakirjan teille Ja muuta, mik? koskee toimianne Ja virkaanne.
OTHELLO. Jos suotte, v?nrikkini; Rehellinen h?n on ja taattu mies; Ma h?nen haltuuns' uskon puolisoni Ja mit?, herra dogi, hyv?ks n??tte J?ljest? l?hett??.
DOGI. No, olkoon niin. -- Hyv' y?t? kaikki! -- (Brabantiolle.) Ja te, jalo herra: Jos hyve itsess??n on kaunistusta, -- V?vynne kaunis ompi eik? musta.
1 SENAATTORI. Hyv?st', uljas mauri! Desdemonaa helli.
BRABANTIO. Jos silm?t sull' on, varo h?nt?, oi! H?n petti is?n, pett?? sunkin voi.
(Dogi, senaattorit y.m. l?htev?t.)
OTHELLO. H?nt' uskolliseks takaan hengell?ni. -- Sun haltuus, kelpo Jago, Desdemonan Ma heit?n nyt; suo vaimos h?lle seuraks; Ens' tilassa tuo heid?t luokseni. -- Tule, Desdemona; tiima mulla vaan On maallisilta toimilta ja t?ilt? Lemmellen' antaa. Aikaa t?ytyy kuulla.
(Othello ja Desdemona l?htev?t.)
RODRIGO. Jago! --
JAGO. Mit? sanot, jalo henki?
RODRIGO. Tied?tk?, mit? aion tehd??
JAGO. Kaiketi menn? levolle ja nukkua.
RODRIGO. Aion tuossa paikassa itseni hukuttaa.
JAGO. Jos sen teet, niin emme en?? ik?n? ole yst?vi?. Oi, mik? typer? keikari olet!
RODRIGO. Typer?t? on el??, kun el?m? on pelkk?? tuskaa, ja silloin meill? on m??r?ys kuolla, kun kuolema on l??k?rin?mme.
JAGO. O, kuinka viheli?ist?! Min? olen katsellut mailmaa nelj? kertaa seitsem?n vuotta, ja siit? saakka, kun saatoin toisistaan eroittaa hyv?n ty?n ja solvauksen, en ole viel? ik?n? tavannut ihmist?, joka ymm?rt?isi itse?ns? rakastaa. Ennenkuin itseni menisin hukuttamaan rakkaudesta tuollaiseen helmikanaan, vaihtaisin vaikka muotoa babiaanin kanssa.
RODRIGO. Mit? tehd?? H?pe?n, suoraan puhuen, ett? n?in olen rakastunut, mutta minussa ei ole kuntoa sit? seikkaa auttamaan.
JAGO. Kuntoako? Joutavia! Itsest?mme riippuu, olemmeko sit? tai t?t?. Ruumiimme on yrttitarha, jonka tarhurina tahtomme on; jos nyt tahdomme siihen nokkosia panna tai vuohenkaalia kylv??, isoppia istuttaa tai ajuruohoa siit? karkoittaa; yht? siemenlajia siihen juurruttaa tai vuorotella useammalla; antaa sen kesantona karjettua tai ahkerasti sit? ruokota, -- kyky siihen, n?etk?s, ja johtava voima on tahdossamme. Jos ei el?m?n vaa'an toisella laudalla olisi j?rki pit?m?ss? tasapainossa toista, aistillisuuden lautaa, niin saattaisi veremme ja luontomme heikkous vietell? meit? mit? hullunkurisimpiin johtop??t?ksiin. Mutta meill? on j?rki, jolla voimme j??hdytt?? raivokkaita halujamme, lihan kutkutuksia ja hillitt?mi? himojamme, joista luullakseni se, mink? te rakkaudeksi sanotte, on vaan istukas tai siitos-oksa.
RODRIGO. Mahdotonta!
JAGO. Se on vaan veren kiihkoisuutta ja tahdon my?ntymist?. Rohkaise mielt?si ja ole mies! Vai hukuttaa itsesi? Kissoja hukutetaan ja sokeita koiranpentuja. Olen itseni yst?v?ksesi julistanut, ja tunnustan olevani lujimmilla ja kest?vimmill? varppik?ysill? ansioihisi sidottuna; en ole milloinkaan voinut sinulle olla suuremmaksi avuksi kuin nyt. Pane kultaa kukkaroosi; mene mukana sotaan; muuta tekoparralla muotosi; kultaa kukkaroon, sanon min?! Mahdotonta on, ett? Desdemona ajan pitk??n saattaa mauria rakastaa, -- kultaa kukkaroon! -- eik? mauri h?nt?. Alku oli niin kiivas, ja saatpa n?hd?, ett? loppu on samanlainen; kultaa vaan kukkaroon! -- Nuo maurilaiset ovat muuttelevaisia haluissaan; -- kukkaro t?yteen kultaa! -- se ruoka, mik? nyt maistuu h?nelle makealta kuin akasiapuu, muuttuu pian katkeraksi kuin karvas kurkki. Vaimo kaipaa vaihetusta niinkuin nuoret ainakin; kun h?n miehest??n on kyll?ns? saanut, huomaa h?n pian valinnassaan erehtyneens?. H?nell? pit?? olla vaihetusta, pit??; siis, kultaa kukkaroon! Jos kaikin mokomin tahdot hornaan sy?st?, niin on t?m? keino paljon hauskempi kuin hukuttauminen. Ota kultaa niin paljon, kuin irti saat. Jos ei tekopyhyys ja tyhj? vala barbarilaisen kulkurin ja nokkelan venetiattaren v?lill? ole ?lyni ja koko helvetin joukkokuntaa voimakkaammat, niin sin? h?net saat; siis hanki vaan kultaa. Hiiteen koko tuo hukuttaminen. Se ei ole sinulle laisinkaan sallittu. Parempi sinulle sittenkin tulla hirtetyksi kesken nautintojasi kuin hukuttaa itsesi ja j??d? h?nest? osattomaksi.
RODRIGO. Saanko sinuun toivoni kiinnitt??, jos uskallan koettaa?
JAGO. Luota minuun. Mene vaan ja hanki kultaa. Olen usein sinulle sanonut, ja sanon sen viel?kin kerran ja viel? sittenkin kerran, ett? vihaan tuota mauria. Mulla on siihen sisimm?st? syd?mest?ni syyt?, eik? sullakaan sen v?hemm?n; pit?k??mme yht? kostaessamme h?nelle. Jos saat h?net aisankannattajaksi, niin teet sill? itsellesi huvin ja minulle hauskuuden. Paljon on sattumuksia ajan kohdussa, jotka vaan synnytyst? odottavat. Eteenp?in vaan! Kas niin, hanki kultaa kukkaroon. Enemm?n huomenna t?st? asiasta. Hyv?sti!
RODRIGO. Miss? huomenna yhdymme?
JAGO. Minun luonani.
RODRIGO. Hyv??n aikaan saavun.
JAGO. Hyv? on; hyv?sti! -- Kuules, Rodrigo!
RODRIGO. Mit??
JAGO. Hukuttauminen sikseen; -- kuuletko?
RODRIGO. Olen mielt? muuttanut! Myyn kaikki tilukseni.
JAGO. Hyv? on; hyv?sti! Pane vaan tarpeeksi kultaa kukkaroon. (Rodrigo l?htee.) N?in narrej' aina kukkarona k?yt?n; Opitun taidon h?v?isemist' oisi Kuluttaa aikaa moisen h?lm?n kanssa, Jos siit' ei l?htis hy?ty? ja hupaa, Ma vihaan mauria; ja hoetaanpa, Ett' on h?n vihkivuoteessani k?ynyt; En tied?, onko