Othello | Page 7

Se aivot vie ja kaikki. -- Runotarpa V?ett?? jo, ja n?in se synnytt??: Jos suloinen ja ?lyk?s on tuo, H?n ?lyn k?ytt??, sulon k?yt?ks suo.
DESDEMONA. Hyv? ylistys! Ent? jos h?n on ?lyk?s ja musta?
JAGO. Ken musta on ja lis?ks ?lyinen, Parikseen kyll? l?yt?? valkoisen.
DESDEMONA. Hullua hullumpaa vaan!
EMILIA. Ent? jos kaunis ja houkkamainen?
JAGO. Ei kaunis ole koskaan houkkamainen: N?et, houkkanakin ?idiks kelpaa nainen.
DESDEMONA. Vanhoja tyhmi? loruja, jotka saattavat hupsuja olutkapakassa naurattaa. Kuinka viheli?inen lieneek??n ylistyksesi naisesta, joka on ruma ja houkka?
JAGO. Niin rumaa houkkaa ei lie, ett'ei t??n Voi k?yd? niin kuin kauniin ?lykk??n.
DESDEMONA. Voi, kauheata ?lytt?myytt?! Pahimmalle paras ylistys! Vaan mitenk? ylist?t sitten oikein kelpo naista, semmoista, joka ansioittensa nojalla voisi vaatia itse ilkeytt? todistamaan puolestaan?
JAGO. Ken aina kaunis on, ei koskaan p?yhk?, Nopea kielelt?ns?, mut ei r?yhk?; Ken rikas on, mut kultiaan ei n?yt?; Tahtonsa saada voi, mut sit' ei k?yt?; Vihoissaan kostollen voi sijaa antaa, Mut kiukun karkoittaa ja herjan kantaa; Ken j?rjelt??n niin lyhyt olla kaihtaa, Ett' turskan p??h?n lohen h?nn?n vaihtaa. Ken aatella ja vaiti olla voi Ja miest? saadakseen ei kiemuroi; Semmoinen olento h?n voi -- niin, mit??
DESDEMONA. No, mit??
JAGO. Imett?? narreja ja olutkirjaa pit??.
DESDEMONA. Oi, mik? rampa ja ontuva johtop??t?s! ?l? ota h?nelt? oppia, Emilia, vaikka h?n miehesikin on. -- Mit? luulette, Cassio, eik? h?n ole sangen jumalaton ja kevytmielinen leikinlaskija?
CASSIO. H?n puhuu suoraa kielt?, rouvaseni; h?nt? pit?? enemm?n soturina kuin oppineena arvostella.
JAGO (syrj??n). H?n tarttuu h?nen k?teens?; niin, oikein! Kuiskuttelevaan! Tuollaiseen pieneen lukinseittiin kiedon min? k?rp?sen, Cassion suuruisen. Niin, hymyile h?nelle, hymyile! Tartut kuin tartutkin viel? omiin kiemuroihisi. Oikein puhuttu, aivan niin! Jos tuollaisten elkeitten t?hden virkasi menett?isit, niin olisi parasta, ett'et niin usein suutelisi noita kolmea sormeasi, joilla nytkin taas niin mukavasti hienoutta osoittelet. Oivallista! Kelpo suudelma! Perhanan kauniita kumarruksia! -- Niin, niin, aivan niin! -- Kas niin, taasko sormet suuhun? Jospa edes olisivat per?ruiskuja! -- (Torvi kuuluu.) Mauri! Se on h?nen torvensa.
CASSIO. Niin totta onkin.
DESDEMONA. K?yk??mme kohti, ottamahan vastaan.
CASSIO. Kah, tuossa h?n jo tulee.
(Othello seuralaisineen tulee.)
OTHELLO. Urottareni kaunis, oi!
DESDEMONA. Othelloni!
OTHELLO. Oi ihme, suuri kuin mun ihastuksen', Ett' ennen mua saavuit! Mik? autuus! Jos joka myrskyn j?lkeen n?in on tyynt?, Niin riehukoon se, kunnes her?? tuoni! Kavutkoon laiva yl?s lainevuorta Olympon korkuista, ja taas niin syv??n, Kuin horna taivaast' on, se alas sy?sk??n! Kuink' onnellista kuolla nyt! Niin t?ysi Nyt autuuteni m??r? on, ma pelk??n, -- Ett' tulevaisuus helmassaan t?llaist' ei Iloa toista tuo.
DESDEMONA. Ev?tk??n taivas, Ett' ilo, lempi p?iviemme kanssa Ei kilvan kasvais!
OTHELLO. Amen, armaat vallat! -- Julistaa en voi autuuttani kyllin, Se t?h?n j??: t?ss' iloa on liiaks! Tuo, tuo, (Suutelee h?nt?) se suurin ep?sointu olkoon Syd?miss?mme!
JAGO (syrj??n). Hyv' on sointu viel?! Mut min? s?rist?n tuon soiton kielet, Niin totta kuin ma olen kunnon mies.
OTHELLO. K?yk??mme linnaan. -- Uutisia kuulkaa: Sota lopuss' on ja Turkki upotettu. -- Kuin voivat vanhat yst?v?mme t??ll?? -- S?, armas, olet Kyproon tervetullut; Minusta paljon pit?v?t he t??ll?. Oi, kulta, joutavia juttelen: Mua oma autuus hurmaa. -- Jago hyv?, K?y valkamaan ja tavarani nouda Ja laivaherra sielt? linnaan k?ske; H?n kelpo mies on, tunnustusta vaatii H?n ansioistaan. -- Tule, Desdemona; Ja viel? kerran: tervetullut Kyproon!
(Othello ja Desdemona seuralaisineen l?htev?t.)
JAGO (palvelijalle). Mene oiti valkamaan ja varro mua siell?. -- (Rodrigolle.) K?y t?nne. Jos olet mies -- sill? sanotaan, ett? pelkuritkin, kun rakastuvat, saavat luonteeseensa jotakin jaloa, jota se synnynn?lt??n on vailla -- kuule mua. Luutnantti on t?n? y?n? linnassa vahdinpidossa; -- mutta ensin tulee sinun tiet?? yksi asia: Desdemona on h?neen oikein rakastunut.
RODRIGO. H?neen! Mahdotonta!
JAGO. Pane sormesi -- noin, ja ota oppiaksesi. Huomaa, mill? kiihkeydell? h?n alussa mauria rakasti, t?m? kun osasi kehua ja luonnottomia valheita h?nelle ladella; ja ij?tik? h?n moista l?rpp?kielt? rakastaisi? ?l?, j?rkev? yst?v?, sit? luule. H?nen silm?ns? kaipaavat ravintoa; ja mit? iloa h?nell? on paholaisen katselemisesta? Kun veri on nautinnoissa raukeaksi k?ynyt, niin on tarpeen -- jotta se taasen tulistuisi ja kyll?isyys saisi uutta kiihoitusta -- suloinen ulkomuoto, sopusointuisuus ij?ss?, tavoissa ja ihanuudessa; jota kaikkea mauri on vailla. N?it? v?ltt?m?tt?mi? ehtoja kaivatessaan tuntee h?nen hieno aistinsa itsens? pettyneeksi, mauri alkaa h?nt? iljetytt??, innoittaa ja kuottaa; luonto itse ajaa h?nt? ja pakoittaa uutta valikoimaan. No, yst?v?, t?m?n my?nnetty?mme, -- joka on aivan selv? ja luonnollinen edellytys, -- kukapa seisoo t?m?n onnen portailla niin korkealta kuin Cassio, tuo kielipalko veitikka, siin? vaan tunnokas, ett? pukeutuu siistin ja siivon k?yt?ksen ulkonaiseen verhoon voidakseen sit? paremmin tyydytt?? salaisia, irstaita ja hillitt?mi? himojansa? Ei kukaan, ei kukaan! Liukas ja viekas veitikka; hyvien tilaisuuksien urkkija; jonka silm? sepitt?? ja mukailee keinoja, vaikk'ei kelpo keinoja koskaan ole tarjona. Pirullinen konna! Lis?ksi se kanalja on siev? ja nuori ja kaikki ne ominaisuudet h?nell?, joita tyhmyys ja kypsym?t?n ?ly t?hystelee. Kirottu konna l?pi l?pens?! Ja naikko on jo h?neen silm?ns? iskenyt.
RODRIGO. En saata tuota vaimosta uskoa; h?nell? on aivan hurskas mielenlaatu.
JAGO. Hurskas! Jopa jotakin! Se viini, jota h?n juo, on ryp?leist? tehty?. Jos h?n olisi hurskas ollut, ei h?n olisi mauriin