Othello | Page 4

sieluun?
OTHELLO. Tehk?? hyvin Ja "joutsilinnast'" impi noutakaa; Minusta is?n kuullen haastakoon h?n. Jos tyt?n puhe minut viekkaaks n?ytt??, Niin antamanne luottamus ja toimi Pois ottakaa, niin, viek?? vaikka henki!
DOGI. No, tuokaa Desdemona t?nne.
OTHELLO. Mukaan, V?nrikki! Paikan tunnette te parhain. (Jago ja muutamia seuralaisia l?htee.) Siks kunnes saapuu h?n, niin totta kuin ma Vikani taivahalle tunnustan, Niin totta teille korvin kuullaksenne Nyt kerron, kuin tuon kaunon lemmen voitin, Ja minun h?n.
DOGI. Othello, kertokaa se.
OTHELLO. Immen is? Mua suosi, kutsui minut usein luokseen, Kyseli el?m?ni kaikki vaiheet Vuodesta vuoteen, taistelut ja voitot Ja muutkin kohtaloni. Kaikki h?lle Ma selvittelin, poikavuosist' alkain Ja itse tarinoimishetkeen saakka. Mont' onnetonta seikkaa siin? kerroin Ja julmaa vaaraa merell? ja maalla; Kuin rynn?tess? tuskin surman v?ltin; Kuink' otti korska vihamies mun vangiks Ja orjaks myi mun; kuinka pelastuin ma; Ja kulkuretkieni kummat vaiheet. Tilaisuutt' oli siin? puheeks ottaa Avarat rotkot, karut auhdot, vuoret Ja louhokset ja lumihuippu-vaarat Ja toisiansa sy?v?t kannibalit Ja antropophagit ja muut, joill' oli P?? hartioitten alla. Desdemona H?n harras oli n?it? kuulemaan, Mut pois h?nt' usein askarehet vaati, Ja kun ne kiireest' oli suorittanna, Palasi taas h?n sek? ahnain korvin Puhettan' ahmi. Tuon kun huomasin ma, Valitsin ajan, keksin keinon, jolla H?nelt? lypsin pyynn?n hartahan, Ett' tarinoisin retkeilyni kaikki, Joist' oli h?n vaan kuullut kappaleita Ja niit?k??n ei tarkoin. Min? suostuin, Ja monast' itkun houkuttelin h?lt?, Kun jonkun kovan kohtauksen kerroin, Mink' olin nuorna k?rsinyt. Kun p??tin, Sain mailman t?yden huokauksia palkaks; H?n vakuutti: "Oi kummaa, kumman kummaa! Oi, s??li tuota, ihmeen s??li!" Toivoi, Ett'ei h?n tuota kuullut ois, mut sitten H?n toivoi, ett' ois h?nkin moinen mies. Mua kiitti, pyyt?in, jos mull' yst?v' olis, Ken h?nt? lempis, ett? kertomahan H?nt' opettaisin n?in, niin h?net varmaan H?n ottais. Ysk?n ymm?rsin ja kosin. H?n kohtaloni vuoksi mua lempi, Ma h?nt? h?nen s??lint?ns? t?hden. Tuo ainoa on taika mit? k?ytin. T?ss' ompi h?n: todistakoon h?n itse.
(Desdemona ja Jago seuralaisineen tulevat.)
DOGI. Minunkin tytt?reni voittais varmaan Tarina tuo. Brabantio hyv?, parhaaks Nyt k??nt?k??tte mit' on rikottu: Parempi miekan tyngell' otella Kuin k?sin paljain.
BRABANTIO. Pyyd?n, h?nt? kuulkaa; Jos puolekskin h?n kosineensa my?nt??, Perik??n ikisurma mun, jos miest? Ma viel? soimaan. -- Tule t?nne, daami; T?ss' oiva seurassa ket' enimmin Sun kuulla tulee?
DESDEMONA. Kunnon is??ni. On kuuliaisuus t?ss? jaettu, n??n m?. Teilt' elo, kasvatus on, niist? kiit?n, Ja teit? kunnioittamaan mua neuvoo Elo ja kasvatus. Te kuuliaisuuteni Olette herra, sill? tytt?renne Min' olen. Mutta t?ss' on puolisoni. Sen verran kuuliaisuutta kuin ?itin' Osoitti teille, kun h?n teit? katsoi Paremmaks is??, samaa minun tulee Osoittaa maurille, mun herralleni.
BRABANTIO. Jumala kanssanne! -- Mun ty?n' on tehty. Nyt valtatoimiin, jos niin suvaitsette. Parempi ottolaps kuin oma siitos! -- L?hemm?ks, mauri! Syd?mest?n' aivan T?ss' annan sulle, mink? syd?mest? Sult' ep?isin, jos sull' ei jo sit' oisi. -- Ja sin?, helmi, mit? sinuun tulee, Iloitsen, ett'ei toist' ole lasta mulla; Sun pakos mun niin julmaks saattais, ett? Sen l?isin kahleisiin. -- Mun ty?n' on tehty.
DOGI. Puhua mun nyt suokaa puolestanne Ja tehd? tuomio, joka portaan lailla Nuo lempiv?iset suosioonne saattaa. Mit' ei voi auttaa, turha sit' on surra, Pahinta kokenutt' ei mik??n murra. Tuhoa mennytt? ken vaikertaa, Se uuden tuhon niskoillensa saa. Mit' ei voi kovan onnen kourist' est??, Parasta pilkaten sen herjat kest??. Varasta nauramalla varkaan ket?t, Mut joutavia surren itses pet?t.
BRABANTIO. Siis Kypron meilt? viek??n turkkilainen, Sit' ei h?n saa, jos nauraa voimme vainen. Se tuomion hyvin kantaa, jok' ei siit? Muut' itselleen kuin lohdutusta niit?. Mut sit? tuomio ja suru painaa, Ken tuskain hinnaks k?rsimyst? lainaa. Kaksmieliset on moiset lausumat, Sokuriksi ja sapeks kelpaavat. Mut sanat sanoj' on; en koskaan kuullut, Ett' ehj?ks syd?n korvan kautt' on tullut.
N?yrimm?sti pyyd?n, ett? nyt k?ymme valtiotoimiin k?siksi.
DOGI. Turkkilainen l?hestyy suunnattomilla voimilla Kypron saarta. -- Te, Othello, tunnette parhaiten paikan varustukset, ja vaikka meill? siell? on maaherrana eritt?in kyvykk??ksi tunnustettu mies, niin kuitenkin yleinen mieli, tuo tapausten yksinvaltainen haltijatar, pit?? teid?t paljon luotettavampana. Teid?n t?ytyy siis hyv?ntahtoisesti h?mment?? uuden onnenne kirkkaus ryhtym?ll? t?h?n karkeaan ja myrskyiseen toimeen.
OTHELLO. Totunnan hirmuvalta, jalot herrat, On sodan pii- ja ter?svuoteen mulle Pehmeimm?ks h?yhenpatjaks tehnyt. My?nn?n, Ett' iloisuuden luontevan ja raittiin Tuo mulle vastukset, ja valmis olen Nykyiseen sotaan turkkilaista vastaan. Kumartain n?yr?st' anon senaatilta Vaan kelpo huolenpidon vaimostani, Sopivan asunnon ja elintarpeet Ja moista mukavuutta sek? seuraa, Kuin h?nen s??tyyns' sopii.
DOGI. Is?n luona, Jos suvaitsette.
BRABANTIO. Ei, sit' en ma tahdo.
OTHELLO. En min?k??n.
DESDEMONA. En min?k??n. En siell? Asua tahdo; vaivaks olis h?lle Alati mua n?hd?. Armas dogi, Lempeihin korviin pyynt?n' ottakaa Ujoudelleni avuks tullen suokaa -- ??nenne mulle turvakirjaksi.
DOGI. No, mit? tahdotten te, Desdemona?
DESDEMONA. Rakastuin mauriin el??kseni h?lle: Sen kohtaloni tuima ?kkimyrsky Julistakohon julki. Puolisoni Noill' avuillaan juur' syd?mmeni voitti. Othellon kasvoissa ma sielun n?in, Ja h?nen maineelleen ja urhoudelleen Pyhitin onneni ja syd?meni. Jos min?, hyv?t herrat, rauhan koina Kodissa oljeksin, kun h?n k?y sotaan, J??n lemmen juhlatapoja ma vaille Ja armaan poissa-olless' aikaa raskast' Elell? saan. Mun suokaa