Orjien vapauttaminen Pohjois-Amerikassa | Page 5

muutkin etevät henkilöt oli Garrison syntyisin
köyhistä vanhemmista. Hän syntyi v. 1805 Newburyportissa
Massachusettsin valtiossa ja lähetettiin aikaisin oppiin erään suutarin
luokse. Kun hän huomattiin liian heikoksi tähän ammattiin, päätettiin
hänestä tehdä huonekalu-seppää, mutta tässäkään työssä hän ei kauvan
pysynyt. Viimein tuli hän muutamaan kirjapainoon, ja nyt nähtiin, että
hän oli päässyt oikeaan paikkaansa. Kirjapainosta tuli, kuten hänen oli
itse tapana sanoa, »hänen lyseonsa ja yliopistonsa, josta hän lähti

korkeimmalla arvosanalla varustettuna, pitkän ja ahkeran opetusajan
perästä.»
Hän oli ankaran harrasuskoista ja vanhoillista konservatiivia sukua ja
noudatti nuoruudessaan kokonaan tämän ajatustapaa. Mutta Kreikan
vapautussodan aikana Turkkilaisia vastaan kävi mahtava liikevirta
Amerikan nuoruuden riveissä. Kuuluisat puhujat, joiden joukossa
Daniel Webster ja Henry Cláy, kehoittivat ylevissä puheissaan maan
nuoria miehiä lähtemään taisteluun vapauden puolesta, Kreikkalaisten
yrityksen hyväksi. Garrisonin tempasi yhteinen innostus, ja hän oli jo
menemäisillään muutamaan sotakouluun, valmistuaksensa
sotamieheksi ja sitten lähteäksensä Kreikanmaalle.
Silloin joutui hän sattumalta kuulemaan muutamia esitelmiä eräältä
siihen aikaan kuuluisalta puhujalta, Randolph'ilta. Tämä mies laski ivaa
Amerikalaisten »Kreikkalais-kuumeesta», lausuen muun muassa: »se
on aivan tarpeetonta, että te, hyvät herrat, lähdette Kreikkaan
tappelemaan vapauden asian puolesta, _sillä Kreikkalaiset ovat täällä
kotosalla, ihan omien ovienne ulkopuolella_.» Nämät sanat sattuivat
Garrisoniin kovasti ja vaikuttivat oikean vallankumouksen kaikissa
hänen käsitteissään, saattaen hänet koviin sisällisiin taisteluihin. Sillä
niin pahasti oli orjuus myrkyttänyt yleistä katsantotapaa, ett'ei edes
jaloimmat henget olleet pystyneet välttämään sen tarttumista.
Saatuaan itselleen asian selväksi, oli Garrison myös samalla valmis
ryhtymään työhön. Yhteydessä erään Lundy nimisen kvääkärin kanssa
alkoi hän julkaista aikakauskirjaa, nimeltä »The genius of Universal
Emancipation» (Yleisen vapautuksen henki). Siihen saakka kaikki
abolitionistit, kuten jo mainittiin, olivat olleet varsin kohtuulliset
vaatimuksissaan. Myös Lundykin kannatti tätä puoluetta. Mutta kun
joku epäkohta on syvälle juurtunut yhteiskuntaan, on tämä samassa
tilassa kuin kauhean nielun partaalla sikeästi nukkuva ihminen.
Pelastavan äänen täytyy huutaa kovaa hänen korvaansa, ennenkuin hän
herää vaaraansa huomaamaan.
Garrisonista tuli tämmöinen ääni tuolle siveelliseen horrokseen
vaipuneelle Amerikalle. Hän sai koko maan hämmästymään
paljastamalla armahtamatta niitä julmuuksia, joita harjoitettiin

orjalaivoilla, orjamarkkinoilla ja kasvimailla, ja herätti yleistä
raivostumista koko Etelässä. Vähän jälkeen ensimäistä esiintymistään
syytettiin häntä »sopimattomasta innosta toisten asioissa»; hän
tuomittiin ja viskattiin vankeuteen. Tämä tapahtui Baltimoressa
Marylandin maakunnassa.
Siihen asti oli Garrison arvellut, että Etelä, orjuuden oikea kotimaa,
etupäässä oli hänen vaikutuspaikkansa. Mutta vankeudessaan tuli hän
tajuamaan, että Pohja oli, kun olikin, hänen vaikutusalansa, hänen
ponnistustensa esine. Etelästä hänellä ei olisi mitään apua odotettavana;
siellä liittyivät voitonhimo ja kansan luonne häntä vastustamaan.
Pohjan väestö sitä vastoin, joka jo enimmäkseen oli lakkauttanut
orjuuden, nuo, joiden esi-isät olivat synnyinmaan ja rauhallisen onnen
uhranneet vapauden ja uskon tähden, ne olivat, kun olivatkin,
voitettavat orjain vapauttamisen aatteella. Baltimoren vankilassa
Garrison oppi tuntemaan vapauden arvon. Siellä vannoi hän pyhittää
elämänsä sen asialle.
Tuskin pääsneenä pois vankeudesta erosi hän ystävyydessä
aputoimittajastaan, Lundysta, jonka mielestä hän oli liian
jyrkkämielinen, radikaali, muutti Bostoniin ja alkoi siellä ulosantaa
sanomalehteä »The Liberator» (Vapauttaja).
Tämä lehti soitti heti alusta toista kelloa kuin muut abolitionistien
äänenkannattajat. Sen näytenumerossa kirjoitti Garrison:
-- Nojautuen siihen tiettyyn totuuteen vapauden-julistuksessamme, että
kaikki ihmiset syntyvät yhdenvertaisina ja ovat Luojalta saaneet
muutamat luovuttamattomat oikeudet, niinkuin elämän vapauden ja
onneen pyrkimisen luvan, olen minä väsymättä tekevä työtä orjain heti
toimitettavan vapauttamisen hyväksi. Olen tähän asti, samate kuin
muutkin puolueeni jäsenet, tahtonut ainoastaan asteettain tapahtuvaa
vapauttamista. Mutta minä peruutan täten juhlallisesti mitä siinä
kohden olen lausunut ja vaadin nyt ehdotonta ja heti tapahtuvaa
vapauttamista. Tiedän, että moni on tekevä muistutuksia jyrkkää
kieltäni vastaan. Mutta minun täytyy olla yhtä tyly kuin totuus, yhtä
lahjomaton kuin oikeus. Tässä asiassa en tahdo ajatella, puhua enkä
kirjoittaa »maltillisesti». En, ja tuhatkertaisesti en! Sanokaa miehelle,

jonka talo palaa, että hänen pitää soittaa hätäkelloa »maltillisesti.»
Sanokaa hänelle, että hänen tulee »maltillisesti» temmata vaimonsa
ryövärin käsistä! Taikka »maltillisesti» temmata lapsensa liekistä!
Mutta älkää käskekö minun semmoisessa kysymyksessä, kuin tämä on,
olemaan maltillinen. Minä tarkoitan täyttä totta sanoillani. Minä en
tahdo käydä »sopimuksiin». En tahdo kuunnella »puolustuksia». En
myöskään tahdo itse tehdä »puolustuksia» taikka peruuttaa sanaakaan
vaatimuksistani. _Ja minä tahdon, että minua kuullaan._ Meidän
kansamme kylmäkiskoisuus tässä asiassa on kylliksi saattaakseen
jokaista muistopatsasta julkisilla paikoillamme astumaan alas
pohjakiveltänsä ja rientämään avukseni.»
Näillä sanoilla Garrison rumputti ihmiset hereille, ja hänen sanansa
kaikuivat kautta koko hämmästyneen kansan. Mies ja hetki oli tullut.
Murtaen kylmäkiskoisten hiljaisuuden, lensivät ympäri koko
valtakunnan nämä sanat eivätkä tau'onneet kaikumasta, ennenkuin
Amerikan vallankumouksen työ oli tehty ja vapaus julistettu jokaiselle
maan asukkaalle.
Tämän herätyshuutonsa lennätti Garrison v. 1831. Kahta vuotta
myöhemmin perusti hän ensimäisen orjuudenvastustajain yhdistyksen,
jonka tarkoitus oli taistella tuota mätähaavaa vastaan esitelmillä,
kokouksilla ja lentokirjoilla. Tämä yhdistys omaksui seuraavat
perusaatteet:
Vapauden oikeus on luovuttamaton. Jokaisella ihmisellä on oikeus
ruumiisensa, työnsä hedelmään, lain suojelemiseen sekä niiden etujen
nauttimiseen, joita yhteiskuntalaitokset tarjoovat. Orjuus on laiton.
Maamme lakien mukaan on se varkautta ja ryöväämistä, jos joku ostaa
maassa syntyneen Afrikalaisen ja panee hänet orjuuteen. Se on yhtä
suuri laittomuus, kuin jos joku tekisi maassa syntyneen Amerikalaisen
orjaksi. Jokainen Amerikan kansalainen, joka pitää toista ihmistä
orjuudessa, on ihmisvaras. (Exod. 21:16).