Orjien vapauttaminen Pohjois-Amerikassa | Page 6

saattaaksemme koko kansakuntaa pian katumaan verist? pahantekoansa. Ja me ehk? tulemme voitetuiksi, k?rsimme tappion, mutta meid?n periaatteemme: ei koskaan! Totuus, oikeus, inhimillisyys ovat kunniakkaan voiton saavat ja niiden t?ytyy se saada. --
Vakuutuksensa koko tulella ryhtyi Garrison ty?h?n. H?n matkusti paikasta paikkaan pohjois-valtioissa saarnaten orjuutta vastaan. Uupumatta j?rjesteli h?n kokouksia, piti esitelmi?, julkaisi kirjasia ja toimitti sanomalehte?ns?. Pian kasvoi raivo h?nt? vastaan Etel?ss? siihen m??r??n, ett? 5,000 dollarin (noin 20,000 mk) palkinto luvattiin h?nen p??st?ns?. Mutta Pohjassakin yltyi mielikarvaus p?iv? p?iv?lt?. Kaikkialla sai h?n kokea vastustusta, halveksimista ja ivaa. Viimein, er??n Bostonissa pit?m?ns? esitelm?n j?lkeen, karkasi h?nen kimppuunsa muuan v?kijoukko, jonka suurin osa oli kaupungin sivistyneit? miehi?. H?n pantiin kiinni ja hinattiin pitkin katuja.
T?m? h?pe?llinen v?kivallanteko joutui kuitenkin vaikuttimeksi siihen, ett? Garrison sai liittolaisen, josta pian oli tuleva yht? innokas orjain vapautuksen harrastaja kuin h?n. T?m? liittolainen oli Wendell Phillips.
H?n kertoo itse asiasta seuraavaa:
-- Min? olin nuori asianajaja ja istuin konttorissani, kun kuulin melua kadulta. Astuin ulos n?hd?kseni, mist? pidettiin el?m??, ja n?in silloin 3,000 hyv?pukuista miest?, jotka kuljettivat muassaan lakkitonta miest? rikkirevityiss? vaatteissa. H?nt? pideltiin vy?t?reille sidotusta nuorasta. En h?nt? tuntenut, en ollut h?nt? koskaan n?hnyt, en ollut abolitionisti, ainoastaan nuori asianajaja, harrastaen tietysti semmoisen koko l?mm?ll? persoonallisten oikeuksien loukkaamattomuutta. Melkein jumaloivana maan valtios??nt?? luulin el?v?ni maailman t?ydellisimm?n hallitusmuodon turvissa. Kuni puusta pudonneena seisoin sent?hden siin?, katsellen hehkuvalla harmilla tuota kohtausta v?kivaltaisesta roskav?en kahakasta. T?m? mellakka n?kyi minusta loukkaavan itse sisint? ydinkohtaa Anglosaksien vapauden-aatteessa. Ja t?ll? hetkell? n?in ik??nkuin aavistuksen peiliss? orjuuden kaikessa kauheassa v??ryydess??n. Ja t?st? hetkest? l?htien olin valmiina taistelemaan orjain asian puolesta. Tiesin nyt, mik? oli oleva teht?v?n?ni el?m?ss?. Jumalan avulla, sanoin itselleni, _olen saattava jokaisen miehen ja jokaisen naisen, jonka tiell?ni tapaan, ajattelemaan orjuuden asiaa._
T?st? p?iv?st? saakka ei l?ytynyt v?sym?tt?m?mp?? abolitionistia kuin Wendell Phillips. Koska h?n ei milloinkaan ollut koettanut puhua julkisesti, koki h?n ens'aluksi hy?dytt?? asiaa auttamalla Garrisonia kokousten j?rjest?misess? ja t?m?n aikakauskirjan toimittamisessa y. m. Senp?t?hden ei kenk??n aavistanut, ett? h?nest? oli kypsyv? Amerikan suurin kaunopuhelija. Mutta kerran sattui suuressa kokouksessa Bostonin raatitalossa, ett? kaupungin yleisfiskaali puolusti uppiniskaisten orjain tappamista. Fiskaalin lausuntoa kuunneltiin k?sientaputuksilla. Silloin nousi Phillips seisomaan ja pyysi puheenvuoroa. H?n oli nuori ja tuntematon, ja useat kaupungin ylh?isimm?t miehet olivat ilmoittaneet haluavansa puhua. Mutta arastellen nime? Phillips, jonka omasi yksi Bostonin vanhimpia ja rikkaimpia perheit?, lupasi puheenjohtaja, ett? nuori mies saisi puhua, jos aika antaisi tilaisuutta. Kauvan odotettua, tuli h?nen vuoronsa, ja puheenjohtaja viittasi h?nelle alentuvan kohteliaisuudella. Phillipsin astuessa puhelavalle, rupesi osa yleis?? k?rsim?tt?m?n? vihelt?m??n, sill? he olivat odottaneet saavansa n?hd? jonkun lemmikeist?ns?. Mutta h?nen ensim?isten sanainsa kaiuttua syntyi kuoleman hiljaisuus. H?n alkoi hetken vaikuttaman puheensa hy?kk?yksell? yleisfiskaalia vastaan.
-- Kun kuulin tuon miehen -- sanoi h?n -- lausuvan julki periaatteita, jotka ovat t?ydellisesti ristiriitaiset koko meid?n vapautta henkiv?? valtios??nt??mme vastaan, tuntui minusta, kuin jos n?m? maalatut huulet -- h?n kohotti k?tt?ns? osoittaen niit? vapaudussodan sankarien kuvia, jotka koristivat raatitalon seini? -- aukenisivat kauhistuksesta ja huutaisivat kirousta ja kuolemaa tuolle uskottomalle Amerikalaiselle, tuolle saastaiselle valtios??nt?mme kavaltajalle.
T?ss? keskeytti h?nt? vimman vihastuksen huuto yleis?st?. H?n jatkoi:
-- Niiden tunteiden t?hden, jotka h?n lausui kuuluviin t?lt? paikalta, jossa maa n?ytt?? kosteelta vapaudensankarien verest? ja on pyhitetty puritanisten esi-isiemme rukouksilla, n?iden tunteiden t?hden olisi h?n ansainnut, ett? maa olisi haljennut ja nielaissut h?net. --
Kilvoitellen keskeytti h?nt? mit? rajuimmat suostumushuudot, mit? kimakkaimmat hyssytykset ja vihellykset; ja n?iden l?pi perille ponnistaen p??tti h?n ensim?isen puheensa. Se oli ehk? huonoin ja v?himm?n loogillinen, kuin mink? h?n on pit?nyt, mutta se oli kuitenkin suurenmoinen puhe; ja h?n oli lavalle noustessaan tuntematon mies, mutta istui j?lleen paikalleen Amerikan -- suurimpana puhujana.
Kun orjakysymys Missourin ottamisella liittovaltioon ensiksi sukelsi esiin, puski se niin ?kki-arvaamatta Amerikan valtiomiehiin, ett? se -- kuten entinen presidentti Jefferson lausui -- ?pelj?tti heid?t hereille kuin palokello y?ll??. Mutta vasta kun Garrison 1833 perusti yhdistyksen ?The National Anti-Slavery Association? (Kansallisyhdistys orjuuden vastustamista varten), vasta silloin tulivat abolitionistit tunnustetuksi ja j?rjestetyksi valtiolliseksi puolueeksi sanan t?ydess? merkityksess?. Se haaraantui heti alusta alkain kahteen eri suuntaan.
Toinen oli oppinut ja perustui valtio-oikeuteen. Se arveli, ett? orjakysymys oli valtios??nn?n ulkopuolella, koska 14:s artikkeli Yhdys-Valtain valtios??nn?ss? suojeli kaikkein, siis my?s neekerienkin, vapautta, p?in vastoin orjavaltioiden v?itett?, ett? muka valtios??nt? salli orjuutta. T?m?n suunnan etup??ss? oli Charles Sumner, yksi Amerikan suurimpia valtiomiehi? ja puhujia, syntyper?lt??n etel?valtiolainen.
Toinen suunta abolitionismissa my?nsi kyll?, ett? etel?valtiot tulkitsivat valtios??nn?n oikein, mutta arvelivat valtios??nt?? itse? t?ss? kohden hylj?tt?v?ksi, arvelivat sit? ?liitoksi kuoleman kanssa?, koska se voi sallia orjuutta. T?m?n suunnan kannattajat vaativat perinpohjaista muutosta valtios??nn?ss?, niin ettei kenk??n orjanpit?j? keksisi turvaa ainoastakaan rivist? sen pyk?liss?. T?m?n k?sityksen pohjusti ensiksi Garrison, ja h?neen yhtyi my?skin Phillips. Se antoi, kuten huomaa, pian syyt? johdonvastoisuuksiin, mutta oppimattomat ihmiset sen helpommasti ymm?rsiv?t, ja senp?t?hden suurin osa abolitionisteja liittyi siihen.
Molemmat abolitionistiset suunnat olivat yksimieliset siin?, ett? orjakysymys oli Unionin ratkaistava, eik? suinkaan eri valtioiden, kuten orjuuden kannattajat tahtoivat. T?m? viimemainittu erimielisyys se ehk? oli, joka teki taistelun kiivaammaksi, sill? kysymys eri valtioiden oikeuksista Unionin suhteen oli ollut pohjana melkein kaikille