Onnen orja | Page 8

asian. Mutta samassa tulee junankuljettaja l??h?tt?en.
--Ei, se ei k?y sittenk??n, h?n ilmoittaa raivostuneena Johannekselle. T?m?n vaunun t?ytyy Milanoon.
--Mutta teh?n lupasitte! tiukkaa Johannes ankarana.
--Ei auta! On ennen k?ynyt p?ins?. Mutta asemap??llikk? on lahjottu. Sellainen sika! Mutta toisen vaunun min? voin herrasv?elle hommata.
--Tyhj?n vaunun?
--Aivan uuden vaunun, johon ei p??se ristinsieluakaan.
H?n sai toisen kultarahansa. Ja h?n hommasi toisen vaunun Johannesta ja rouva Rabbingia varten, mutta j??kylm?n, sill? se liitettiin nyt vasta junaan.
Johannes heng?hti kaikissa tapauksissa helpotuksesta siihen p??sty??n. Vaara oli toistaiseksi v?ltetty siis!
Mutta koko y?n h?n istui ikkunan poskessa mietiskellen, mit? aamu mahdollisesti toisi tullessaan.
Turhaan h?n koetti tyynnytt?? itse??n. Miksi h?n oli levoton oikeastaan? Pelk?sik? h?n Liisaa? Rakastiko h?n ehk? viel? tuota naista vai vihasiko h?n niin sanomattomasti?
Hassutusta! ajatteli h?n itse. Min? en yksinkertaisesti halua n?hd? h?nt?. Onhan se aivan luonnollista. Se voisi vaikuttaa kiusallisesti minuun.
N?in oli y? kulunut.
Y? pitk? kuin iankaikkisuus. Aamunkoitossa her?si rouva Rabbing ja kysyi, mit? Johannes mietiskeli.
Johannes vavahti. Naisilla oli usein merkillinen aavistuskyky.
--Kuinka niin? h?n kysyi vain vastauksen asemasta. Oletko nukkunut hyvin?
Rouva Rabbing oli koettanut t?ss? kylmyydess? nukkua edes. Johannes oli y?ll? huomaamatta luovuttanut h?nen peitokseen my?s oman p??llysvaatteensa. Mutta h?n oli kuullut kuitenkin, kuinka toinen oli viluissaan, kuten h?n luuli, ??ntelehtinyt ja k??ntelehtinyt.
Eik? Johannes ollut voinut olla syd?mens? pohjasta manailematta tuota lemmon junankuljettajaa, joka heid?t oli sy?ssyt t?h?n j??helvettiin.
T?ydellinen kyl?nheitti?! h?n oli itsekseen ajatellut. Sellainen sill? naamakin oli. Hupaisen n?k?inen kyll?, mutta kertoileva monista kestetyist? el?m?nkohtaloista.
--Min? olen n?hnyt unta, selitti rouva Rabbing. Sin? taistelit jonkun pedon kanssa.
--Pedon? naurahti Johannes v?kin?isesti. Karhun vai suden?
--Se oli puoleksi el?in, puoleksi ihminen. Sill? oli naisen p?? ja kaula, mutta linnun siivet ja alaruumis.
--Niinkuin harpyialla? pisti Johannes piloillaan.
--Jotakin sinnep?in, jatkoi rouva Rabbing vakavasti. Se tapahtui marmorilinnassa meren rannalla. Ovet olivat merelle auki ja min? seisoin ulkonevalla parvekkeella nojaten pilariin ja odottaen taistelun tulosta.
--Kumpi voitti?
--En tied?. Min? her?sin siihen.
--Tottahan min? toki linnun voitin!
--?l? ole niin varma siit?! Sill? oli pitk?t kynnet ja ter?v? nokka, joita se k?ytti ep?toivon vimmalla ja taituruudella.
--Ep?toivon? Siis olin min? sittenkin voimakkaampi.
--Ehk? olit. Linnun luut ruskivat sinun kourissasi. Mutta sin?kin olit ylt? p??lt? veress?. Se, joka joutui maahan, karkasi taas kaksinkertaisella voimalla yl?s.
--Ettet sin?k??n tullut v?liin!
--Min? olin asetettu vain katsojaksi. Hyi, se oli inhoittava uni!
Rouva Rabbing peitti kasvonsa k?sill??n.
--Olipa kyll?, my?nsi Johannes. Mist?h?n sellaista tuleekaan! Mutta voitko sin? arvata my?skin taistelun syyt?.
--En. Min? n?in ainoastaan, ett? sin? tahdoit tulla minun luokseni parvekkeelle ja ett? toinen tahtoi est?? sinua siit?.
--Ahaa, pieni mustasukkaisuuden n?ytelm? siis!
--Saattoi olla. Mutta se olisi voinut kummaltakin puolen hiukan suuremmalla ritarillisuudella ja v?hemm?ll? v?kivaltaisuudella tapahtua.
Rouva Rabbing nousi v?risten.
--Minun on kylm?, h?n sanoi. Milloin me tulemme perille?
--Oh, siihen on viel? monta tuntia! Mutta toivottavasti me saamme t?nne joitakin l?mmitysvehkeit?.
He saivatkin seuraavalta asemalta joitakin kuumia putkia jalkojensa alle.
My?skin p?iv? alkoi jo jonkun verran l?mmitt??. Kuura oli j??nyt ammoin jo j?lellep?in, vaikka oltiin keskell? joulukuuta. Huomasi kaikesta, my?skin maiseman aina troopillisemmiksi k?yvist? piirteist?, ett? riennettiin kohti etel??.
--Luuletko, virkahti rouva Rabbing mietiskellen, ett? tulemme hyvin Roomassa viihtym??n?
--En tied?, vastasi Johannes. Min? en ole asunut siell? milloinkaan.
--Mutta sin? olet ollut siell? kuitenkin?
--Kyll?. Kymmenkunnan vuotta sitten. Mutta min? olin silloin viel? liian nuori viihty?kseni niin vanhassa ja hiljaisessa kaupungissa.
Liisan kanssa h?n oli ollut siell?. Liisan kanssa he olivat tulleet sinne keskell? kes?? Rivieralta ja matkustaneet heti parin p?iv?n per?st? eteenp?in Napoliin ja Sorrentoon.
Tuskin he olivat ehtineet paria museota ja muutamia kiviraunioita n?kem??n.
Niihinkin he olivat vilaisseet vain kuin s??list? ja ohimennen. Mit? merkitsiv?t kaiken maailman museot ja kivirauniot heille kahdelle, jotka juuri silloin olivat ensimm?ist? kes??ns? yhdess? viett?neet!
Eiv?t mit??n. Eiv?t enemp?? kuin hyttysen hyrin? taivaan korkeudessa kiit?v?lle kotkaparille.
Nyt h?n p??tti korjata tuonkin laiminly?nnin.
Siin? olikin jo Tiber-virta, kiemurteleva savisten rantojensa uomassa. Ja tuossa hurahti jo juna ikuisen kaupungin harmaiden muurien sis?lle.
Jospa jumala nyt vain varjelisi asemalla, ettei h?nen olisi tarvis tavata Liisaa! Sitten olisi kaikki hyvin.
Kaikki hyvin. Ainakin toistaiseksi.
Luoja kuuli h?nen rukouksensa. Ja varman englantilaisen gentlemannin hahmolla, vaikka suomalainen ep?varmuus syd?mess?, istui Johannes kohta rouva Rabbingin vierell? upeissa ajopeleiss?, matkalla er??sen ensiluokkaiseen anglosaksiseen hotelliin keskikaupungilla, joka oli kuin vartavasten luotu juuri heid?n tapaistensa matkailijain kukkaron kevent?miseksi.
Ei j?lki?k??n Liisasta eik? Muttilasta.

5.
Rooma valloitti aluksi Johanneksen kokonaan.
H?nelt? j?i hyvin v?h?n aikaa millek??n tunnontuskille, mietiskelyille ja hiuksenhienoille sielunerittelyille. H?n oli koko p?iv?t liikkeess?. Jokainen vanha kirkko ja palatsi, jokainen museo, jokainen taulu ja kuvapatsas oli katsottava, tutkittava, tuomittava ja oman aikakautensa puitteisiin asetettava.
Rouva Rabbing seurasi uskollisesti mukana. H?nest?kin oli t?m? puolitieteellinen, puolitaiteellinen innostuksen puuska kovin hauskaa, sill? niin paljon kuin h?nkin oli maailmaa matkustellut, ei h?nk??n ollut koskaan viitsinyt ottaa perusteellisesti selkoa mist??n, saati sitten niin vanhoista asioista kuin t?ss? oli kysymys.
H?nen sivistyksens? oli muodollinen ja pintapuolinen, kuten yleens? nykyaikaisen europalaisen ylimysnaisen. Johanneksen vuoksi h?n kuitenkin oli viime vuosina koettanut tarmonsa takaa syventy? erin?isten yhteiskunnallisten kirjailijain ja kansallistalouden tutkijain ongelmiin.
Muuten h?n lauleli, soitteli, lueskeli, jopa teki k?sit?it?kin. Viime talvena h?n oli oppinut italiankielen, jota h?n taisi melkein t?ydellisesti. H?n olikin hyv?ksi avuksi Johannekselle, jonka kielitaito t?ss? suhteessa oli jotakuinkin alkeellinen.
Muuten h?n viihtyi hyvin yksin. Johannes ihmetteli sit? usein h?nelle itselleenkin,