Onnen orja | Page 7

Sit? ei Johannes suinkaan olisi voinut itselleenk??n selitt??.
Mit? saattoi Muttila tiet?? h?nest?? Ei mit??n! Vieras mies h?n oli. He kaksi, h?n ja Liisa, heh?n kaksi tunsivat toisensa.
Mutta miksi oli Liisa mennyt naimisiin oudon miehen kanssa?
Sit? oli tuiki vaikea todeksi ajatella. Liisa ja Muttila! Muttila ja h?nen Liisansa! Johan hevostenkin t?ytyi nauraa mokomalle avioliitolle.
Olisi Liisa voinut ennakolta ilmoittaa edes!
Miksi Liisan olisi pit?nyt ennakolta ilmoittaa h?nelle avioliitostaan, siit? h?n ei my?sk??n olisi kyennyt itselleen eik? muille tili? tekem??n. H?nest? vain tuntui niin. H?nest? vain tuntui vaistomaisesti, ett? h?nelle oli tehty jotakin hyvin suurta v??ryytt? ja ett? Liisa tahtoen tai tahtomattaan oli syv?sti loukannut h?nt?.
Mit? v??ryytt?? Miten loukannut?
Siten, ett? h?n oli viimeiseen saakka kirjoittanut h?nelle, Johannekselle, vain h?nt? yht?, ainoaa ja armasta ij?ti rakastavansa.
Miksi valehdella, jos asia ei kerran ollut niin? Ja jos taas oli, miksi menn? naimisiin oudon miehen kanssa?
Eik? h?n itsekin ollut samoin tehnyt? Oliko h?n itsek??n ilmoittanut Liisalle avioliitostaan?
Mutta seh?n oli toinen seikka!
Eih?n h?n ollut kirjoittanutkaan vain h?nt? yht?, ainoaa ja armasta ij?ti rakastavansa.
Eik? Johannes kuitenkaan voinut oikein syytt?? Liisaa tuosta petturuudesta, kuten h?n jo sit? kutsui mieless??n, niin ankarasti kuin h?nen olisi pit?nyt. Olihan h?n itse alkusyy ollut. Kaikki muu oli vain seurausta siit?, ett? h?n oli hylj?nnyt Liisan.
Kuinka kalpea Liisa oli ollut ?sken h?nelle mielikuvana esiintyess??n. Kuoleman-kalpea todellakin! Mit? h?n oli mahtanut k?rsi?k??n?
Hyv?, ett? h?nen silm?ns? kuitenkin olivat olleet puoli-ummessa. Jos h?n ne olisi ?kki? aukaissut ja Johannes niist? n?hnyt saman aran, pel?styneen ja armoa anovan katseen kuin kerran K?penhaminan asemasillalla h?nest? erotessaan, silloin olisi Johanneksen hukka perinyt.
Silloin olisi maailman loppu tullut!
Eih?n olisi voinut kest?? sellaista katsetta. Ei kenelt?k??n, saati sitten naiselta, jota oli rakastanut, kaikkein v?himm?n kuolleelta tai kuolleista her??v?lt?.
Mutta jos h?n nyt ?kki? tulisi tuolta?
Onneksi h?n ei tullut. Muttila sielt? vain tuli hopeinen matkapikari k?dess??n.
--Liisa l?hett?? terveisi?, h?n sanoi. H?nkin on hiukan pahoinvoipa. Saapas t?st?, saapas-matti!
Liisa! Se oli siis sittenkin h?n.
Johannes tyhjensi pikarin yhdell? kulauksella.
--Kiitos! sanoi h?n. Min? voin jo paremmin.
Sitten h?n sen enempiin selityksiin antautumatta ojensi k?tens? ja h?visi vaunun-osastoonsa. Muttila katsoi h?nen j?lkeens? p??t??n pudistaen.
Huonot hermot, ajatteli h?n melkein ??neen, huonot hermot! Terveys pilalla tykk?n??n. Eip? taida olla paljoa iloa tuollakaan pojalla varallisuudestaan eik? Englannin alammaisuudesta.
Samalla ei h?n voinut olla mielihyv?ll? omaa turpeata, tukevaa ruumiinrakennustaan muistamatta. Rinta kuin ry?v?rill?, hermot kuin laivatouvit.
Oli se sent??n hyv?, ett? ihmisell? oli fysiikkaa.
Sill? fysiikka, se se oli kaikki kaikessa. Mutta fysiikkaa oli my?skin hoidettava ja hoidettava kunnollisesti. T?ytyi sy?d? paljon ja nukkua paljon eik? liiaksi rasittaa itse??n, ei ty?ll? eik? edes rakkaudella.
Toistaiseksi ei h?nell? kuitenkaan viel? h?t?? ollut. Oli vain ruvennut viime aikoina tuntumaan umpisuolen paikoilla niinkuin pient? pakotusta.
Sit? t?ytyi pit?? silm?ll?. Semmoisesta oli terve mies ennenkin keikahtanut ketarat taivasta kohden.
N?iss? luvallisissa mietteiss? k??ntyi Muttilakin hitaasti omaan vaunun-osastoonsa.

4.
Pohjois-Italia sivuutettiin y?n pimeydess?. Vasta Firenzest? alkaen rupesi jumalan luonto j?lleen junan ikkunassa istujalle pakisemaan.
Aamu-aurinko oli kirkas ja kuulakka. Ilmassa oli ihmeellinen heleys ja tasaisilla vuorijonoilla levolliset, sopusuhtaiset ??riviivat, alpeille t?ysin vastakkaiset.
Mutta maat olivat kuurassa t??ll?kin ja j??kylm?ss? junavaunussa y?kauden istuneelta j?senet kaikki kohmettuneet.
Kuppi kuumaa kahvia olisi nyt ollut tuiki v?ltt?m?t?n etel?maista tunnelmaa kohottamaan. Mutta ruokavaunua ei voinut l?yt?? hakemallakaan.
Saksalaiset kuuluivat t?mistelev?n asemasilloilla, ly?v?n ovia, kulkevan l?pi vaununk?yt?vien kiroillen ja haukuskelevan Italian huonoa j?rjestyst?. Annas, jos he itse kerran p??sisiv?t t?ss? maassa is?nn?im??n!
Silloin ei muuta kuin ?rechts!?, ?links!?, ?um die Ecke!? Kuin sotakomennon mukaan.
Johannes ei ollut koko y?n? silm?? ummistanut.
H?nell? oli ollut paanillinen kauhu n?hd? Liisaa. Heti p??sty??n Muttilasta ja omaan vaunun-osastoonsa sijoituttuaan, miss? rouva Rabbing oli ottanut vastaan h?net varmalla, yst?v?llisell? hymyll??n, h?n oli ruvennut tuumimaan keinoja, miten est?? heid?n mahdollista yhteensattumistaan tuon toisen pariskunnan kanssa.
Varsinkin Veronaa h?n oli pel?nnyt kuin kuolemaa.
Siell? oli muutettava toiseen vaunuun. Tietysti satuttaisi kohtalo, joka aina oli t?ynn? konnanjuonia, heid?t nelj? samaan osastoon, kenties Liisan viel? h?nt?, Johannesta, vastap??t?!
Siit? tulisi ihana matka! Mik? perheellinen, mik? sukulaisesti tutunomainen j?lleentapaaminen!
Vihdoin oli tuo ajatus k?ynyt Johannekselle niin kiusalliseksi, ett? h?nen oli t?ytynyt ryhty? asiallisiin toimenpiteisiin sen johdosta.
H?n oli noussut ja l?htenyt junankuljettajaa etsim??n. Maksoi, mit? maksoi! H?nen oli estett?v? tuo yhteent?rm?ys.
H?n tapasi junankuljettajan.
--Mihin t?m? vaunu menee? h?n kysyi mahtipontisesti.
--Milanoon, hyv? herra, Milanoon, vastasi toinen.
--Mutta minulla on piletti Roomaan. Min? en aio muuttaa t?st? mihink??n.
--T?ytyy, hyv? herra, t?ytyy. Rooman vaunu meni rikki. Me emme voi mit??n.
Johannes painoi kultarahan h?nen k?teens?. Junankuljettaja vilkaisi siihen ja n?ytti heti ysk?n ymm?rt?v?n.
--Se menee Roomaan siis, h?n lausui kumartaen. Koetan toimia Teid?n ylh?isyytenne tyytyv?isyydeksi.
Johannes vilkutti h?nelle toista kultarahaa peukalonsa ja etusormensa v?liss?.
--Se ei ole sill? hyv?, h?n sanoi, ett? se menee Roomaan. Mutta teid?n t?ytyy poistaa meid?n vaunun-osastostamme kaikki muut matkustajat ja est?? uusia sinne tulemasta.
--Se on helposti tehty.
Juna saapui samassa Veronan asemalle. Junankuljettaja sy?ksyi Johanneksen vaunun-osastoon hirmuisella huudolla ja metelill?, heitellen ulos tavaroita ja ihmisi?, tunkien k?sitt?m?tt?mi? sanoja suustaan, kuurona kaikille vimmastuneille vastav?itteille.
--Muutto! h?n hokee vain. Vaunun muutos, hyv?t naiset ja herrat!
Muutamassa sekunnissa on osasto tyhjennetty.
Sitten h?n rient?? asemasillalle. Sielt? alkaa kuulua ankara puheenpolina, t?ll? kertaa junankuljettajan ja asemap??llik?n v?lill?.
Rouva Rabbing ei aluksi ymm?rr? mit??n. H?nkin kiirehtii l?ht?? vaunusta.
Johannes hymyilee ja selitt?? h?nelle