Onnen orja | Page 5

mieless??n. Mutta pannaanpa poika tiukalle! Kysyt??np? h?nelt?, kuinka h?n mahtaa tulla toimeen Englannissa.
Ellei h?n vaimonsa varoihin muka koske nimitt?in. Eik?h?n sittenkin mahda juosta tarpeellinen kultasuoni kotimaasta?
--Kyll?h?n t?ss? monikin, h?n alotti hitaasti, taitaisi mielell??n Englantiin muuttaa, jopa tulla Englannin alammaiseksikin, ellei tuota aineellista kysymyst? olisi.
--Niinp? niin, my?nteli Johannes. Seh?n se ratkaisee.
--Ratkaiseepa hyvinkin, jahkaili Muttila. Suo nyt sent?hden anteeksi yksi kysymys, koska kerran ollaan vanhoja tuttavia.
--Vaikka sata!
--Suoraan sanoen: mill? esim. sin? tulet toimeen siell??
Johannes oli odottanut kysymyst?. Olihan se itse asiassa aivan luonnollinen.
Eik? h?n kuitenkaan voinut olla hymyilem?tt? Muttilan vilpitt?m?lle mielenkiinnolle, joka kuvastui h?nen jokaisessa kasvonjuonteessaan.
--Ty?ll?, h?n virkahti keve?sti. Min? kirjoitan.
--Ai, se on totta! oli Muttilakin vasta muistavinaan. Sin?h?n julkaisit jo monta vuotta sitten jonkun teoksen, joka her?tti suurta huomiota.
--Kyll?.
--Jotakin yhteiskunnallista?
--?Suomi tulevaisuuden valtiona.? Juuri niin. Se on k??nnetty nyt monelle kielelle, my?skin englanninkielelle.
--Ja sin? ansaitset sill? jotakin?
--En sill? juuri en??, vaan muilla. Min? olen kirjoittanut monta muutakin teosta sen j?lkeen.
--Yhteiskunnallisia?
--Kansallistaloudellisia. Mutta min? en kirjoita en?? suomeksi mit??n. Min? kirjoitan suoraan englanniksi.
Muttila katsoi h?neen perin vakavalla ja rehellisell? kunnioituksella.
--Anteeksi, h?n sanoi miltei n?yr?sti. Min? en ole tiennytk??n. Eih?n sit? tule kaikkea seuratuksi.
--Eip? tietenk??n. Kullakin on omansa. Taitaa olla paljon siell? kotona, jota min?k??n en ole tullut niin tarkkaan seuranneeksi.
He vaikenivat j?lleen. Ja tunsivat kumpikin syv?sti, ett? kokonaiset maailmat olivat heid?n v?lill??n.
--Sinusta olen kuitenkin silloin t?ll?in lukenut sanomalehtien palstoilta, jatkoi Johannes, kun ei Muttila edelliseen sanonut mit??n. Ja useimmin hyv??.
--?h, sanomalehdet! kiivastui Muttila. Ne eiv?t tied? mit??n, ne eiv?t ymm?rr? mit??n. Taiteesta ne eiv?t ainakaan tied? enemp?? kuin sika hopealusikasta.
--Voivat kuitenkin uutisia v?litt??, huomautti Johannes. Mutta tosi on, ett? teill? on maailman turmeltunein sanomalehdist?.
--?l? helkkarissa! Sanotko niin?
Kyll? h?nkin maansa sanomalehti? vihasi, varsinkin silloin, kun ne sis?lsiv?t h?nest? ep?edullisia arvosteluja. Mutta ei h?n kuitenkaan olisi tahtonut mielipidett??n aivan noin jyrk?sti m??ritell?.
--Eiv?th?n ne kuitenkaan ole ostettavissa, koki h?n puolustella. Ei meill? niinkuin Ranskassa ja monessa muussa maassa.
--Eiv?t poliittisesti tosin, my?nsi Johannes. Mutta kaikissa muissa suhteissa ne sitten ovatkin t?ydellisesti selk?rangattomia.
--Miss? suhteissa tarkoitat?
--Kaikissa henkisiss? suhteissa. Niiss? ne ovat kokonaan lukijakuntansa enemmist?st? riippuvaisia.
--Eiv?tk?h?n mahda olla muissakin maissa?
--Eiv?t miss??n niinkuin teill?. Muualla t?ytyy sent??n sanoa jotakin, olla joku vakaumus. Teill? ei kohta ole mit??n vakaumusta kenell?k??n ja siksi alkavatkin kaikki sivistyneet ihmiset siell? olla yksimielisi?.
--Siihenh?n sit? on pyritty, tuumi Muttila. Tarkoitan yksimielisyyteen.
--Mutta tied?tk?, mik? siit? on seurauksena? Maan henkisen tason aleneminen. Harmaa, yksitoikkoinen ik?vyys, joka tappaa kaiken yritteli?isyyden ja el?m?n-ilon.
--Siihenkin on Ven?j? syyp??.
--Te olette nyt kerta kaikkiaan tottuneet Ven?j?? kaikesta syytt?m??n.
--Mutta onhan se syyp??, virkahti Muttila vakaumuksella. Olisihan meill? toisin asiat, jos me olisimme itsen?inen ja vapaa valtakunta.
He olivat kumpikin alkaneet kiihty? jo jonkun verran.
Johannes huomasi sen ensiksi ja kiirehti my?s ensimm?isen? itsens? hillitsem??n.
--Se on asia, sanoi h?n tyynesti, josta en tahdo mielell?ni keskustella. Mutta jos asia olisikin, kuten sanot, sit? suurempi edesvastuu lankeaa siell? teid?n puolueittenne ja sanomalehdist?nne niskoille.
--Kuinka niin?
--Ne eiv?t ole rehellisi?. Sin? tietysti sanot, ett? Ven?j? on syyp?? siihenkin. Mutta min? en usko sit?!
--Itse puhuit ven?l?isest? kansansielusta ?sken. Se tarttuu.
--Kyll?. Mutta sen ep?rehellisyys ei ole viel? kaikkein vaarallisinta. Paljon vaarallisempi kuin se on tuo ??ret?n ven?l?inen haluttomuus ja el?m?n-ik?v?.
--Vapauta sin? vain meid?t ven?l?isest? virkavallasta! Kyll? me sitten aina noista sielullisista asioista selvi?mme.
--?l? halveksi niidenk??n merkityst?! Katso ven?l?isi? itse??n: nyt he hyppiv?t jo Imatraan pelk?st? el?m?n-v?syneisyydest?.
--Hyv?, ett? hyppiv?t. Eiv?th?n siten ainakaan muille pahaa tee.
--Odottakaa vain, siksi kuin teid?n nuorisonne seuraa j?ljest?! Minua ei ihmetytt?isi ollenkaan, jos lukisin huomisen p?iv?n sanomalehdest?, ett? Helsinkiin on perustettu ensimm?inen itsemurhaajaklubi.
--Sit? ei tule ikin? tapahtumaan.
He alkoivat kiivastua j?lleen. Siksi he katsoivat kumpikin parhaaksi vaieta hetkisen ja vet?? pitk?n sauhun sikaristaan.

3.
--Mist? sin? matkustat? kysyi Muttila kotvasen kuluttua aivan toisella, v?linpit?m?tt?m?ll? ??nell?.
--M��nchenist?, vastasi Johannes. Olemme viiv?ht?neet kuukauden p?iv?t siell?.
--Niink?? vilkastui Muttila. Mutta sielt?h?n min?kin tulen.
--Emmep?s ole tavanneet? Asuitko kauan M��ncheniss??
--Koko syksyn. Ja nyt sin? matkustat Milanoon?
--P?invastoin Roomaan.
--Roomaan? Siin? tapauksessa sinun t?ytyy muuttaa vaunua Veronassa.
--Min? tied?n. Ja sin?? Minne sin? matkustat?
--Roomaan. Me saamme siis matkaseuraa toisistamme.
Johanneksen olisi koko ajan tehnyt mieli kysy? jotakin Liisasta. Mutta h?n ei uskaltanut.
Mahtoikohan Liisa olla mukana? Kenties t?ss? aivan l?hell?, jonkun askeleen p??ss?, ohuen lasioven takana?
Mit? h?nest? oli mahtanut tulla?
Kuinka he kaksi katsoisivat silmiin toisiaan? Kuinka puristaisivat toisiaan k?dest? ja tekisiv?t tavallisia, jokap?iv?isi? kysymyksi??
H?nen syd?mens? oli oudosti sylk?ht?nyt, kun h?n kuuli, ett? Muttila oli asunut samaan aikaan kuin hekin M��ncheniss?.
Kenties oli Liisakin asunut siell?? Kulkenut samoja katuja, sy?nyt samoissa ravintoloissa? Kenties istunut samoilla tuoleilla, katsellut samoista ikkunoista, ihaillut samoja toreja tai ollut ik?vystynyt samoista n?k?aloista?
Kuinka kummallista!
Tavata h?net? N?hd? h?net? Kuulla h?nen ??nens?, kenties viel? h?nen k?tt??n koskettaa?
Olihan se aivan kuin h?n olisi kuvitellut kohtausta jonkun kuolleen kanssa.
Kuin kuolleen is?ns? tai ?itins?. Sill? Liisa oli aikoinaan ollut rakkaampi h?nelle niit? molempia.
?kki? oli Liisan kuva aivan ilmi el?v?n? h?nen edess??n.
Nousi jostakin kaukaa, kahdeksan vuoden takaa ja viel? kauempaa. Nousi kuin paksujen, tomuisten h?m?h?kin-verkkojen alta, jostakin syv?lt? h?nen syd?mens? kellarista, salaper?isen, n?kym?tt?m?n voiman kohottamana. Laihana, kalpeana, k?rsineen?, silm?t puoli-ummessa viel?, mutta huulet jo heikosti punertavina ja v?reilevin? uutta el?m??.
?Kuinka? Sin? el?t viel??? kuuli Johannes jonkun et?isen, kauhistuneen ??nen kysyv?n sis?ll??n.
?Min? en tied??, tuskin