Olviretki Schleusingenissä; Leo ja Liina; Alma | Page 8

hyvin. Anna k?yd?, mies.
TIMOTEUS. Kaikki hyvin!
TITUS. Kaikki hyvin!
3:S VAHTIMIES. (Ulkona) Kaikki hyvin!
ARISTARKUS. H?n tulee, ?ke? ja unenp?yre? kuin kev??nen karhu.
TOMMI. Min? n?en ainoastaan l?henev?n pilvipatsaan. Vihansa ukkospilvi, joka niin olentonsa on vuorittanut.
ANTON. Makeimmasta unestansa olemme nyt her?tt?neet kapteenimme. (Patrik tulee, vahtimiehet kyldr??, ja h?n vastaa heille pikaisesti)
PATRIK. Surma ja kuolema! Mik? saattoi t?m?n h?lin?n? (Vet?? miekkansa) Haa, totuus esiin, jos hengenne on teille rakas! (Antonille) Sano paikalla, sin? onneton!
ANTON. Herra, viaton olen min?.
FUCHS. Kapakkamuori on keitt?nyt t?m?n sopan. Jos h?n viel? voi pit?? arvossa muutaman hetken armonajasta, niin ei suinkaan h?n kiell? vet?m?st? samaa nuottaa Preussil?isten kanssa.
MAURA. Oih hoih hoih!
PATRIK. Todista sun p??t?kses, onneton.
ANTON. Herrani, he ovat kovin...
PATRIK. Kitas kiin kitas kiin! Yksi v?l?ys ja mailma py?rii mustana teid?n ymp?r. Nyt olen kuin kruutitynn?ri; hiisku viel? sananen ja t?st? pilkusta te kohta kimmahdatte sata sylt?? pois. (Huutaa kovin) Kimmahdatte tosin ja suutelette povea syntisen maan, meid?n kaikkein, ijankaikkisuudesta ijankaikkisuuteen kukoistavan ?itimme povea. Haa, mun sieluni silm? mustenee, aatukseni harhailee ja py?rtyy! Kitas kiinni vaan. (Huutaa)
TOMMI. (Eriks.) Suutella kukoistavaa povea; eip? juuri huonoin affair.
PATRIK. Te kaksi siin?, nouskaat yl?s. (Nousevat) Ja sin?, Fuchs, todista sanas.
FUCHS. Tietk??t, ett? olvituoppini tuossa on t?ys, ihan pisipinneill??n pieni? Preussin katettia. T?ss? on valtapetos kysymyksen?.
MAX. Tosi, mutta min?, tietk??t se, k?m?ytin kannen kiin. Iloitkaamme! sill? surman suu on tukettu, suljettu on sen kiukkuisen traakin kita. Iloitkaamme!
PATRIK. Te viheli?iset.
MAX. Mit? sanotaan?
PATRIK. Te viheli?iset te viheli?iset, sanon min?; sill? nytp? n?en kuinka laitanne on.
ANTON. Korkea herra, he ovat v?h?n niinkuin sairaita ja erinomaisessa houreessa n?kev?t he alati ymp?rill?ns? jotain pient? kansaa, lintukotolaisia.
FUCHS. He ovat semmosia pikkuruhtinoita, jotka tahtovat meit? nyljet? ja sitten viskata nahaan saunanorrelle kuivaamaan.
PATRIK. Vai niin, vai saunanorrelle kuivaamaan. Voi viheli?iset itse?nne! Ja te, te toiset heid?t sallitte t?ss? istua ja niell? kuohuvaa oltta, edist?en taudin juonia ja laskein kive? kiven niskaan syntitaakkahansa, ja heit? kenties viel? yllyt?tte kiirehtim??n olentonsa perikatoon. Haa, te onnettomat! kuinka uskallatte?
ANTON. Herra, tehk??t hyvin ja kuulkaat mit? sanoo vahtimies tuolla.
PATRIK. Tahdonpa kuulla. Sano pian.
TITUS. V?h?n t?ytyy heid?n saada; sill? jyrkk? lopetus on vaarallinen; niin on v?lsk?rimme sanonut.
PATRIK. Ryypiskelk??t sitten paranteeksensa hospitaalissa ja olkoot k?yskelem?tt? ulkona kaduilla ja toreilla saattaen alarmia p??kortteeriin.--Menk?t nyt siivosti kotia.
FUCHS. Se kenties on parasta, ehk? velvollisuutemme toki sanoo toista.
PATRIK. Mik? velvollisuutenne, te lurifaksit, mik? velvollisuutenne?
MAX. Te ette siis tied?, ett? me olemme ylennetyt kenraaleiksi?
PATRIK. No voi minun p?ivi?ni! Hi hi hi hi! ?Ett? me olemme ylennetyt kenraaleiksi?! Hi hi hi!
MAX. Lakkaamatta tulee kenraalin ymp?rkiertoilla kuin kotka, vakoen joukkonsa tilaa ja k?yt?st?.
FUCHS. Lakkaamatta lakkaamatta.
PATRIK. Te kurjat!
FUCHS. Totisesti; sill? vaikea on virkamme harjoitus.
MAX. Tulkoon virka-ero. T?st? korkeasta arvosta me tahdomme astua alas, pyhk?isten jalkaamme; sill? t?ss? alla lep?? joku musta koira haudattuna. Haa! jos tiet?isin kenen konsti t?m?, ett? meit?, mieless?ns? kavaluus ja surmamme, nostettiin t?h?n korkuuteen, niin Jumal' avita! h?nen l?hett?isin heti sinnen miss? pippuri kasvaa.
TOMMI. L?het? sitten pippurimaahan tuo ministeri von Birheim.
PATRIK. He heh!
MAX. Onko se h?n?
TOMMI. Totisesti.
MAX. Sin? tied?t sen?
TOMMI. Varmaasta l?hteest?.
MAX. H?nt? en tunnekkaan.
FUCHS. En tunne min? h?nt?.
MAX. Mit? hyv?? vartoo h?n meilt??
TOMMI. Ett? k?tkette h?nen syd?mmihinne, ylist?tte h?nen kunniaansa ?kurkuill', trumpuill', symbaleill'?, mutta mit? h?n viimein teit? kohtaan tarkoittaa, se olkoon nyt minulta sanomatta.
FUCHS. Pahinta pelj?tk??mme.
MAX. Kuinka tulee meid?n nyt itse?mme k?ytt?? h?nt? kohtaan?
TOMMI. Jyrk?sti katsoa h?n yl?n, ei olla h?nest? tiet?v?n??n, unohtaa h?n perin, ja h?n pian tekee teist? taasen simppelit sotamiehet.
PATRIK. (Tommille) Ah sin? kanalja! Oletpa minun pussikkani, koira viek??n, sin? olet minun pussikkani!--Olvipa miehen tekee aika hanheksi, mutta monelta taasen, sen olen huomannut, ei voi se sielun silm?? himment??, ei, vaan kuni p?invastoin kirkastaisi sen. Ja niin on laita Tommi-pussikkani kanssa. Totisesti!
TOMMI. Mutta mit? tuumailet niin hartaasti, Max?
MAX. Seuraisimmeko sun neuvoas tuota herra Birheimi? kohtaan?
TOMMI. Tehk??t niin.
PATRIK. Juuri niin, ja k?yk??t nyt koreasti kotia.
MAX. Yksi rongi viel?, yksi ymp?rk?ynti jokaiseen kortteeriin.
PATRIK. H?h!
FUCHS. Se tehk??mme. Astukaamme hevosen rattaisiin.
Max. Vaunuisiin, vaunuisiin. Hei! Vaunut esiin jyryll? ja t?rin?ll?!
FUCHS. Ja vinkukoon Pikku-Hermannin piiska; sill? aika on t?rke? ja ankara.
PATRIK. Kotia! sanon min?. Mars!
MAX. Silentium, kapteeni Aakusti Patrik, silentium, sanon min?!
PATRIK. Sin? kirottu mies, kopeiletko?
ANTON. Tule nyt siivosti kanssani. So soo!
MAX. El? ryhdy minuun; sill? nytp? olen voimakas, jaa kaksinkerroin.
TOMMI. Voimakas kuin kaksinkertainen olvi. Mutta mene nyt ja kiit? ettes saanut saparalles.
PATRIK. Pois vilauksessa! (Huutaa)
MAX. Tuommoinen Aakusti.
FUCHS. Ole moittimatta sit? kapteenia. H?nen tunnen min?. H?n ei ole mik??n k?m?leuka, ei mik??n nurkkajulli eik? mik??n likahousu, sanalla sanoen, ei mik??n lammasnahkapeitturi.
PATRIK. Min? sinun peittoon. (Tukistaa Fuchsia)
MAURA. Oi hirmuinen el?m?!
MAX. Olkaat h?nt? tukistamatta, herra Aakusti Patrik.
PATRIK. Yksi sana viel?, Max, ja miekkani tukitsee sun kitas ijankaikkisesti.
MAX. Olkaat h?nt? tukistamatta.
PATRIK. Haa!
FUCHS. Anna h?nen tukistaa; h?n sy?k??n sen tukan, sen valkean tukan. (Patrik k?yskelee perill? edestakaisin vinhasti ja v?lill? ly?den jalkaansa)
ANTON. K?yk??t pois, mun rakkaat veljeni, min? rukoilen.
MAX. Sinusta olen aina pit?nyt, sinusta ja Pikku-Hermannista. Olis minulla tytt?ri?, niin teid?t kohta valitsisin v?vykseni.
FUCHS. Olis minulla kaksi kaunista tyt?rt?! Saata vaunumme t?nne, Anton.
ANTON. Ei, veljeni, ei.
FUCHS. Sin? syd?mmeni veli. Ah! olis minulla talo ja kaksi kaunista tyt?rt?.
ANTON. Ei auttais sittenk??n.
TOMMI. Ei