Olviretki Schleusingenissä; Leo ja Liina; Alma | Page 9

vaihka lupaisit h?nelle puolen taloas ja vanhimman tytt?res vaimoksensa, kuin kuningas it?isell? maalla.
FUCHS. Ei kuningas, ei; kenraalikin piisaa, ja siin?kin on liiaksi. Haa, ne kavaltavat vinti?t! Kohta tekem??n meit? n?in suuriksi ukoiksi!
TOMMI. Ja tee kohta tekem??n pieni?-ukkoja, te hunsvotit! Mutta pois nyt, muuton usutamme p??llenne kaikki teid?n pienet perkeleenne.
MAX. Katso itses, mies. Me olemme paastoneet kaksi vuorokautta, ja nyt ovat enkelit meid?t piiritt?neet kuin sulttaanin henkivartijat. T?ss? seisomme kuin kaksi tulista muuria. Ken uskaltaa meit? l?hesty??
FUCHS. Ei kenk??n ei kenk??n. Ja mit? kuuluu siihen pieneen kansaan, niin ovatpa meid?t jo j?tt?neet; sen teit he t?ll? ijankaikkisella hetkell?.
MAX. Min? tied?n jotain. Suotko sanasen kuiskaavani korvaas, veli Tommi. (Eritt?in Tommille) Katso, he meilt? kiepasit teille. Ho hoo, mies, he jo parveilevat sun ymp?rill?s kuin p??sk?sliuta ymp?ri haukan. No peijakas! jopa yksi heist? on ottanut kortteerinsa punertavalle nen?lleskin.
TOMMI. (Eritt?in Maxille) Ihanata! P??sk?nen on hauska korteerimies, ja ved?np? t?st?l?hin sieraimiini puhdasta terveyden ilmaa keskell? h?yryv?? krouvii. Ihana asia!
PATRIK. Mit? kuiskasi mies? Mit? tiet?? h?n? Tarkan sotaherran tulee kaikkiaalta kiehtoa tietoja, ja narrit ja hullut ovat usein ilmoittaneet t?rkeimm?t salaisuudet. Mit? tiesi h?n kertoa?
TOMMI. Nyt en kernaasti tahtois...
PATRIK. Et tahtois? Sano paikalla.
TOMMI. (Eriks.) Jaa, mielinp? nyt ravita sun ?mm?kk??n uteliaisuutes. (??neens?) Koko pikku-ukkoin liuta, niin lausui h?n, on nyt ymp?r?inyt herra kapteenin, ja yhden heist? sanoo h?n jo rusottelevan itse?ns? teid?n nen?ll?nnekin. Pyyd?n anteeksi; sill? niinp? kertoi Max. Nokkaviisas historja. Jaa, nyt sano, ett? valehtelen, toverini, puhuttuani ulos polttavan totuuden.
MAX. Kas kas t?t? ihmissukua!
PATRIK. Jumalan t?hden! saattakaat he silmist?ni pois, muuton heid?t tempasen kappaleiksi kuin kiukkuinen sonnikoira. Jumalan t?hden, sanon min?.
ANTON. Nyt pojat, eteenp?in! Muuton vankkaa.
FUCHS. Menn??n, Max, menn??n.
MAX. Kyll? me menemme, kyll? kyll?.
FUCHS. Menn??n yhdess?.
MAX. Yhdess?, k?si k?dess?! (Menev?t; Anton seuraa heit?)
PATRIK. (Toikan ??ress? tyhjennetty?ns? oltta) (Erikseen) Riivatut! Ei saada heilt? unen rauhaa; ja t?ytt?? syd?mmeni n?in. (??neens?) Enemmin oltta, muija. (Erikseen, ja tyhjennetty?ns? viel? yhden tuopin) Riivatut! (J?tt?? ?kisti tuopin ja k??ntyy kiivaasti sotamiehi? kohden) (??neens?) Muistakaat lupaukseni, te kirotut, muistakaat: jos kerran viel? olvi leiriss?ni h?iri?n saattaa, niin kuluessa kahdentoist tunnin, jaa puolen vuorokauden aikana ei kenk??n teist? maistakoon t?t? juomaa, jos h?n selk??ns? tahtoo armahtaa. Sen lupauksen tein, ja tied?np? nyt seist? sanassani. (Hiljainen myrin? sotamiesten joukossa) Ei yht??n morinaa! Kahtenatoista tuntina, t?st? vilauksesta luettu, ei nielk??n kurkkunne luskallistakaan oltta. Se on sanottu.
ARISTARKUS. Olkoot toki armollinen, kapteenimme.
PATRIK. Kaksitoista tuntia!--T?ss? n?itte, noissa kahdessa, surkeimmat seuraukset olven ylenpalttisesta nautinnosta. Mutta tydyt?np? t?m?n ohranesteen tulvan min?, ja tahdon teit? totuttaa kaipauksen ja itsekiellon herrauteen, joka sankareita kasvattaa. Jaa, niinkuin ennen Moses santakorvessa valmisteli kansaansa valloittajaksi luvatun maan, niinp? sepittelin min? teit? kunnian-sankareiksi Berlinin kaupungissa. --Nyt alkaen, tuomitsen m? teid?n kaksitoista tuntia neitseelliseen puhtauteen, ja se, joka t?m?n m??r?ykseni rikkoo, se rikkoo selk?ns?. (H?n tulee p?ihins?) Ja kovin erehdytte, jos luulette mua taitavanne pett??. Haa! enp? tarvitse yht??n todistajan silm??, mun katsantoni huomaa kohta mit? tavaraa veress?nne kiehuu, se katsanto, jonka s?de l?pitunkee ohkasemman laudanki. Ettek? usko sit??
TOMMI. Sen vahvasti uskomme, ja kohtapa hurraten saamme n?hd? kuinka Preussil?inen kaatuu l?vistettyn? katsantonne s?demiekalta.
PATRIK. Ai ai! Noh, olkoon menneeksi.--?Kuinka Preussil?inen kaatuu?. Sin? kanalja pojaksi! No noh, olkoon menneeksi t?m? kerta viel?.--Mutta min? teid?t l??kitsen.
TOMMI. (Erikseen) Koska sitten k?y sairas parantajana jos ei nyt?
PATRIK. Muistakaat tuomioni. Ja te, muori! (Paukuttaa kiivaasti miekkaansa toikalla) Jos yhden ainoan pisaran heille valotatte, niin toikkanne ja m?kkinne kukistan yl?salas.
MAURA. Jumala siunakkoon minua! Kernaastihan tottelen teit?, kernaasti, herrani. Heid?n ei pid? saaman niin paljon kuin minun syntiseen silm??ni.
PATRIK. Ei tuon vertaa. (Osoittaa sormellaan miekkansa k?rkeen)
MAURA. Ei ei, herra kapteeni.
PATRIK. Jaa-ah, se muistakaat.--Huomenaamulla me murramme matkalle yl?s Schleusinki? kohden. Kaikki t?ytyy olla kuin masiina.--Aristarkus, tule t?nne. (Aristarkus l?henee h?nt?) Eilen illalla annoin min? helmikukkaroni leipojan piijalle. Noo, se on oma asiani. Mutta sin? satuit n?kem??n. Noo, siit? en suurtakaan huoli. Mutta sin? satuit n?kem??n. (Kirist?? Aristarkusta kurkusta) Jumala sinua armahtakoon, jos t?st? asiasta sanaakaan hiiskut vanhimmalle sisarelleni, joka, niinkuin tied?t, on minun em?nn?itsij?ni.
ARISTARKUS. Hellitt?k??t! Herra! (Erikseen) Onko mies mielet?n?
PATRIK. Helmikukkaron annoin piijalle, mutta sanotaan, ett? se hukkui veriselle tappotanterelle.
ARISTARKUS. Se tapahtui jo kaksi viikkoa sitten Nürnbergiss?.
PATRIK. H?h! Nürnbergiss?? Miss? ollaan nyt sitten?
ARISTARKUS. Tuli ja leimaus! Schleusingeniss?!
PATRIK. (Tuijottelee hetken ymp?rillens?) Mene nyt, ja--??nett?, ??nett?! (Aristarkus siirtyy h?nest?) Niin; kaksitoista tuntia, pojat. Ei auta.--Nyt l?hen teist?, ja jos viel? kolmannen kerran olvi t?ss? jonkun tempun tekee, niin ei tippaakaan ennenkuin ensimm?isess? tappelossa voitamme; sillon juodaan kuin miehet; mutta jos tappelossa alle k?ytte ja kiepasette h?pe?lliseen k?p?l?m?keen, niin ravistakaat sitten k?tt? olven kanssa ijankaikkisiksi j??hyv?isiks'. Ei pid? sen kastaman kielt?nne niinkauvan kuin min? el?n ja olen p??llysmiehenne. Ei, vaan haastelettepa kerran kesken?nne entisest? olvesta kuin Mammut-el?imest?. (K?y poisp?in, hoipertellen v?h?n, mutta k??ntyy ?kisti takaisin) Te uupistentit! luuletteko, ett? t?m? on mik??n olviretki? Ei suinkaan, vaan onpa kohta verta aina haaroja my?ten.
TOMMI. Verta, ett? viisisylt?nen hirsi keve?sti k??nty? taitaa.
PATRIK. Mit? sanot?
TOMMI. Verta, ett? mastohirsi siin? taitaa leiskua kuin pieni kiiski valtameress?.
PATRIK. Niin. Siis varustelkaat itse?nne miehen innolla t?h?n suureen kamppaukseen, kuin mies nyt kest?k??t t?m? rangaistuksenne, ja tietk??t,